Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Turhat rituaalit
01.02.2002, Yliopisto, 4/02: 3
Aikaisemminkin
esille ottamani ongelmat (frakki-pakko, jumalanpalvelukset ja nyt uusimpana puhe naiselle). Vastine Toni Suutari (5/02) ja yliopiston kotisivuilla (Agora). Pauli Vesakas kommentoi Yliopiostolehdessä 8/02 Uskontojen vaarallisuudesta ja minä jatkoin vielä Yliopistolehden keskustelussa otsikolla Teot ja tarkoitukset

Turhia rituaaleja

Yliopisto-laitos on olemukseltaan sekä äärimmäisen edistyksellinen että kouristuksenomaisen taantumuksellinen. Edistyksellisyyttä on tietenkin ennakkoluuloton uuden tiedon etsiminen ja soveltaminen. Taantumuksellisuudesta esimerkiksi käyvät rituaalit, joiden alkuperä on hämärtynyt ja joille keksitään uusia sisältöjä - osittain jopa yliopiston ensimmäisen olemusmuodon hengen vastaisesti.

Otan esille kolme rituaalisuuden naurettavaa ilmenemää:

Osa maamme yliopistoista liittää jumalanpalvelukset osaksi vuotuisia seremonioita ja harvemmin toistuvia promootioakteja. Tämän hetken maailmassa uskonnot muodostavat suurimman uhkan olemassaolollemme. Biologisen tutkimuksen pohjana olevan kehitysopin (darwinismin) kyseenalaistava kreationismi kumpuaa fundamentaalisesta äärikristillisyydestä. Tähän äärikristillisyyteen pohjautuu myös terroristinen abortin vastainen liikehdintä, jonka seurauksena hoitajia ja lääkäreitä on murhattu. Perustuslakimme takaama vapaus uskonnosta ei toteudu niissä yliopistoissa, jotka liittävät jumalanpalveluksen osaksi omaa toimintaansa.

Frakkipukeutuminen osana akateemisia tapahtumia on ilman loogista ja rationaalista perustetta. Maamme yliopistot on perustettu pääosin sadan vuoden aikajaksona. Frakki vaatteena kehitettiin vajaa 200 vuotta sitten kapinana aikansa taantumuksellista pukumuotia haastamaan. Mikäli tämä kapinallisuus ja vanhoillisten käyttäytymismuotojen haastaminen on osa yliopiston henkeä, silloin on korkea aika haastaa frakki-pakko! Tampereen yliopistossa väitöstilaisuuksissa käytettävät viitat on erinomainen esimerkki viisaasta uudistumisesta. Yliopistojen tuhatvuotinen historia ei rituaalivaatetuksen osalta voi pysähtyä yhteen epookkiin ja sen satunnaiseen ilmenemään.

Tuorein esimerkki yliopiston uusiutumiskyvyttömyydestä on saatu Oulusta (HS 31-1-2002), jossa promootion juhlallisuuksien osana halutaan säilyttää puhe naiselle. Tasa-arvomiehenä voin vain kummastella, miksi vain naisille on puhuttava? Kun 2000-luvulla kolme opiskelijaa neljästä ja yli puolet väitelleistäkin alkaa olla naisia, antaa tämä syrjivä traditio iljettävän kuvan paternalistisen taantumuksen linnakkeesta.

Eikö esimerkiksi rehtoreiden neuvosto voisi ottaa tätä akateemisten rituaalien pohdintaa tehtäväkseen. Tai ehkäpä OPM:n nimittämä Tutkimuseettinen neuvottelukunta on sopiva tähän tehtävään. Tämä turkulaisvetoinen elin ei ole oikein mielekkäämpääkään tuloksellisuutta voinut esittää.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 34077 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (2.285 ms)