Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Mistä johtuvat väestönkasvun suuret erot Pohjoismaissa?
20.12.1986, Savon Sanomat
Tuore väestötilasto kirvoitti pohtimaan Pohjoismaiden eroja. Pääkirjoitussivun yliössä oli kolme histogrammia. Ensimmäinen "oikea" lehtiartikkeli - olin ylpeä.

Mistä johtuvat suuret väestönkasvun erot Pohjoismaissa?
Luonnollinen vuotuinen väestökasvu (siis syntyneet miinus kuolleet asukasluvun tuhatta kohden) on vähentynyt jo vuosien ajan Pohjolassa. Uusin tilasto antaa tuoretta huolenaihetta (Nordisk Statistik 1985). Tanskassa väki vähenee, Ruotsi on nollakasvussa ja vain Islannissa vuotuinen väestönlisäys on sellainen, joka takaa terveen väestöpyramidin.
Yleensä verrataan kuolleisuuslukuja eri maissa ja alueilla kun halutaan verrata yhteiskunnan palveluiden hyvyyttä. Mutta kuolleisuus on aina 100 % ja positiivinen tai negatiivinen väestönkehitys on riippuvainen vain syntyneiden lukumäärästä. Tanskassa alkoi 1000 naista kohden 77 raskautta ja Islannissa kolmanneksen enemmän eli 100. Jos tästä määrästä vähennetään abortit, niin ero vielä korostuu. Islannissa syntyi 40 % enempi lapsia fertiilissä iässä olevaa naista kohden kuin Tanskassa.
Mikäli haluamme, että kaikissa Pohjoismaissa olisi kohtuullinen (niukka), "terveen" väestöpyramidin takaava väestönkasvu, tulisi syntyä noin 10 lasta tuhatta asukasta vuodessa kohden enempi, kuin ihmisiä kuolee samassa väkimäärässä ja samassa ajassa. Tämän toiveen täyttyminen edellyttäisi: Tanskassa noin 110 000 lasta, Suomessa noin 90 000 lasta, Ruotsissa noin 170 000 lasta jne. Todellisuudessa Tanskassa syntyi alle puolet, Ruotsissa noin 54 %, Norjassa 60 % ja Suomessa 69 % "tavoitteesta." Vain Islannissa siis saavutettiin tuo kasvu. Vaikka yhtään aborttia ei tehtäisi, ei tilanne oleellisesti korjaantuisi.
Miksi siis (Islantia lukuunottamatta) yhdessäkään Pohjoismaassa hedelmällisessä iässä olevat naiset eivät halua tulla raskaiksi ja alkaneistakin raskauksista tuhotaan niin monta, että vaatimattomasta väestönkasvun tavoitteesta jäädään jälkeen 30 - 50 %?
Yrit√§n h√Ĺvin maallikkomaisesti hakea joitakin syit√§ t√§h√§n ja toivon, ett√§ esimerkiksi t√§m√§n lehden palstoilla joku v√§est√∂tieteilij√§ tai muu asiantuntija esitt√§isi parempia selityksi√§.

Perheturvallisuus?
Onko perheen antama suoja erilaisen eri Pohjoismaissa? Tuskin, sillä lapsia syntyy avioliittoon eniten Suomessa, eli 85 % ja vähiten, eli 53 % Islannissa. Siis lähes joka toinen Islannissa syntyvä lapsi syntyy virallisen, rekisteröidyn avioliiton ulkopuolelle. Perheturvallisuus ei siis selittäne eroja Pohjoismaiden välillä.

Aborttien lukäärä ja ehkäisy?
Aborttien lukumäärä on alhaisin Islannissa (15 %) ja korkein Tanskassa ja Ruotsissa (noin 25 %). Tämä selittää jossain määrin syntyvien lasten määrien eroja. Raskaaksi tuleminen näyttää olevan yleisempää Islannissa, Suomessa ja Norjassa verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan. Naisten ehkäisyvalistuksessa ei luulisi olevan eroa ja ehkäisypillereiden saamisen luulisi olevan yhtä helppoa näissä yhteiskunnallistetun lääketieteen maissa.

Ravinto, alkoholi?
√Ą√§rimm√§isen√§ Pohjoismaiden syntyvyysakselilla ovat Tanska (matalin syntyvyys) ja Islanti (korkein syntyvyys). Molemmissa maissa on alkoholin kulutus suuri ja ravinnossa kalan m√§√§r√§ on suuri, joten tuskin rasva-aineenvaihduntaan liittyvi√§ hormonaalisia eroja voidaan pit√§√§ syntyvyyserojen selityksen√§.

Sukupuolinen aktiivisuus?
Kaikissa Pohjoismaissa on miehiä noin 5 % enemmän kuin naisia, paitsi Islannissa, jossa on kotoisen uroskannan lisäksi 6000 amerikkalaista sotilasta. Nämä NATOn edustajat ovat nuoria miehiä, kiihkeimmässä iässä. Islannissa on siten 20 % enemmän miehiä kuin naisia 15-39 vuoden iässä. Tarjonta on siis runsaampaa islantilaiselle naiselle kuin sisarelle muissa Pohjoismaissa. (Ossi Lindqvist kirjeessään muistutti, että USA:n sotilaat elävät eristyksissä tukikohdissaan).

Turvallisuuden tunne?
Taloudellinen tilanne Islannissa ei varmasti ole suotuisampi kuin Tanskassa ja Ruotsissa ja varmasti huonompi kuin Norjassa vuonna 1984! Inflaatiotahti tai kansantulo ei siis selitä syntyvyyseroja.
Sodanpelon luulisi olevan suurin siellä, missä on suuri sotilastukikohta ja vieraan valtion joukkoja - vai onkohan tilanne päinvastoin?
Islannin maaperä on Pohjolan epävakain, sekään ei näytä jarruttavan islantilaisia naisia synnyttämästä. Ympäristön likaantuminen ja saastuminen on voimakkainta Tanskassa ja Ruotsissa ja vähäisintä Islannissa, Suomessa ja Norjassa. Tämä näyttä korreloivan syntyneiden määrään, mutta onko selittävä tekijä psyykinen vai biologinen?

Maahanmuutto?
Tanskassa ja Ruotsissa on Pohjolan maista suurin maahanmuuttaneiden osuus väestöstä. Johtuuko maahanmuuttajien suuri määrä siitä, että hallitukset haluavat täyttää syntymättömyyden aiheuttamat aukot? Vai eivätkö naiset halua synnyttää lapsia monirotuiseen yhteiskuntaan?

Johtopäätöksiä
Jos tahto hankkia lapsia on naisen tulevaisuususkon ja rakastetuksi tulemisen mitta, niin ilmeisesti Islannissa nainen tuntee luottamusta tulevaisuuteen ja tuntee, että häntä rakastetaan. Tanskalainen ja ruotsalainen nainen vastaavasti tuntee suurta epäluottamusta tulevaisuudestaan ja tuntee kohtaavansa vain kylmyyttä rakkauden asemasta. Nyt tulee keskittää kaikki mahdollinen lääketieteellinen, sosiologinen ja psykologinen asiantuntemus selvittämään syntyvyyserojen syyt ja laatimaan suunnitelmat syiden poistamiseksi. Pohjolan kansojen säilyminen on tärkeää, sillä onhan meilä paljon annettavaa kansainväliselle yhteisölle! Vai onko?
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 35410 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.719 ms)