Artikkelit
ST-HR-kulmakerroin on sittenkin luotettava sydänlihaskemian ilmaisija
01.06.1986, Duodecim 102: 34
Tutkimusreferaatti
ST-HR-kulmakerroin on sittenkin luotettava sydänlihasiskemian ilmaisia .
KLIGFIELD P, OKIN P M, AMEISEN 0, ym.: Am J Cardiol 56: 418-421, 1985
Olen referoinut tämän lehden aikaisemmissa numeroissa (99: 374-376 ja 100: 1340) ristiriitaisia tutkimuksia siitä, miten luotettavasti rasituskokeessa EKG:n ST-välin muutoksen ja syketaajuuden muutoksen välinen kuvaaja (»ST/HR-slope») pystyy erottamaan sepelvaltimoiltaan terveet sairaista. Nyt referoitavan tutkimuksen tehnyt ryhmä on käyttänyt polkupyöräkokeen sijaan juoksumattokoetta ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen lisäksi rasitusradiokardiografiaa vertailumenetelmänä. Potilaina oli 35 stabiilia angina pectorista sairastavaa, joista oli mahdollista piirtää kuormituskokeen aikaisen syketaajuusmuutoksen ja ST-välin laskun välinen kuvaaja. Röntgenologisesti merkittävä sepelvaltimon ahtaumana pidettiin 75 %:n suuruista poikkimitan pienentymistä. Yli 50 %:n ahtauma vasemman sepelvaltimon päärungossa luokiteltiin kahden suonen taudiksi. Tutkittavat jakautuivat tasasuuriin ryhmiin (ei merkittävää ahtaumaa, ahtauma 1-2 suonessa tai ahtauma kolmessa suonessa).
ST-HR-kulmakerroin määritettiin aVF:stä, V5:stä ja V6:sta, ja jyrkintä kulmakerrointa käytettiin kuormituskokeen tuloksena. Rasitusradiokardiografia tehtiin polkupyöräkokeena makuuasennossa. ST-HR-kulma erotti eri vaikeusasteet tilastollisesti selvästi toisistaan, joskin vähäistä päällekkäisyyttä esiintyi. Kun katkaisurajaksi valittiin arvo 6.0 uV/syke/min, löydettiin kolmen suonen tautiset lähes 90 %:n herkkyydellä ja tarkkuudella ja kokeen kokonaistarkkuus oli 89 %. Käytettäessä tavanomaisia »rasitus-EKG»-kriteereitä kokonaistarkkuus oli vain 64 %.
Vasemman kammion ejektiofraktio levossa ei korreloitunut ST-HR-kulmakertoimeen, mutta sekä kuormituksen aikainen ejektiofraktio että erityisesti ejektiofraktion muutos levosta kuormitukseen olivat selvässä suhteessa kulmakertoimeen. Kun katkaisurajaksi valittiin arvo 4.5 uV/syke/min, havaittiin tätä huonommassa ryhmässä merkittävästi poikkeavampi ejektiofraktiomuutos (- 12 %) verrattuna loivemman kulmakertoimen ryhmään, jossa muutos oli vain + 2 %. Kolmella potilaalla oli jyrkkä ST-HR-kulmakerroin ilman kolmen suonen tautia. Heillä todettiin kuitenkin 7-17 %:n suuruinen ejektiofraktion pienenemä kuormituksen aikana, joten angiografisesti lievemmästä taudista huolimatta funktiovajaus oli melkoinen, eli näissäkin tapauksissa ST-HR-kulmakerroin oli luotettava. Yhdellä kolmen suonen tautia potevalla ST-HR-vaste oli normaali; hänellä ejektiofraktion pienenemä kuormituksessa oli vain 2 %.
Tämän tutkimuksen perusteella kirjoittajat esittävät, että ST-HR-kulimaikerroin antaa viitteen anatomisen sairauden lisäksi myös sydämen supistumistoiminnan häiriöstä.
ESKO LÄNSIMIES
KLIGFIELD P, OKIN P M, AMEISEN 0, ym.: Am J Cardiol 56: 418-421, 1985
Olen referoinut tämän lehden aikaisemmissa numeroissa (99: 374-376 ja 100: 1340) ristiriitaisia tutkimuksia siitä, miten luotettavasti rasituskokeessa EKG:n ST-välin muutoksen ja syketaajuuden muutoksen välinen kuvaaja (»ST/HR-slope») pystyy erottamaan sepelvaltimoiltaan terveet sairaista. Nyt referoitavan tutkimuksen tehnyt ryhmä on käyttänyt polkupyöräkokeen sijaan juoksumattokoetta ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen lisäksi rasitusradiokardiografiaa vertailumenetelmänä. Potilaina oli 35 stabiilia angina pectorista sairastavaa, joista oli mahdollista piirtää kuormituskokeen aikaisen syketaajuusmuutoksen ja ST-välin laskun välinen kuvaaja. Röntgenologisesti merkittävä sepelvaltimon ahtaumana pidettiin 75 %:n suuruista poikkimitan pienentymistä. Yli 50 %:n ahtauma vasemman sepelvaltimon päärungossa luokiteltiin kahden suonen taudiksi. Tutkittavat jakautuivat tasasuuriin ryhmiin (ei merkittävää ahtaumaa, ahtauma 1-2 suonessa tai ahtauma kolmessa suonessa).
ST-HR-kulmakerroin määritettiin aVF:stä, V5:stä ja V6:sta, ja jyrkintä kulmakerrointa käytettiin kuormituskokeen tuloksena. Rasitusradiokardiografia tehtiin polkupyöräkokeena makuuasennossa. ST-HR-kulma erotti eri vaikeusasteet tilastollisesti selvästi toisistaan, joskin vähäistä päällekkäisyyttä esiintyi. Kun katkaisurajaksi valittiin arvo 6.0 uV/syke/min, löydettiin kolmen suonen tautiset lähes 90 %:n herkkyydellä ja tarkkuudella ja kokeen kokonaistarkkuus oli 89 %. Käytettäessä tavanomaisia »rasitus-EKG»-kriteereitä kokonaistarkkuus oli vain 64 %.
Vasemman kammion ejektiofraktio levossa ei korreloitunut ST-HR-kulmakertoimeen, mutta sekä kuormituksen aikainen ejektiofraktio että erityisesti ejektiofraktion muutos levosta kuormitukseen olivat selvässä suhteessa kulmakertoimeen. Kun katkaisurajaksi valittiin arvo 4.5 uV/syke/min, havaittiin tätä huonommassa ryhmässä merkittävästi poikkeavampi ejektiofraktiomuutos (- 12 %) verrattuna loivemman kulmakertoimen ryhmään, jossa muutos oli vain + 2 %. Kolmella potilaalla oli jyrkkä ST-HR-kulmakerroin ilman kolmen suonen tautia. Heillä todettiin kuitenkin 7-17 %:n suuruinen ejektiofraktion pienenemä kuormituksen aikana, joten angiografisesti lievemmästä taudista huolimatta funktiovajaus oli melkoinen, eli näissäkin tapauksissa ST-HR-kulmakerroin oli luotettava. Yhdellä kolmen suonen tautia potevalla ST-HR-vaste oli normaali; hänellä ejektiofraktion pienenemä kuormituksessa oli vain 2 %.
Tämän tutkimuksen perusteella kirjoittajat esittävät, että ST-HR-kulimaikerroin antaa viitteen anatomisen sairauden lisäksi myös sydämen supistumistoiminnan häiriöstä.
ESKO LÄNSIMIES