Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Elämäntapojen vaikutus rottien elinikään
01.06.1986, Duodecim 102: 381-382
Tutkimusreferaatti

Elämäntapojen vaikutus rottien elinikään

HOLLOSZY J O, SMITH E K, VINING M, ADAMS S: J Appl Physiol 59: 826-831,1985

Liikunnan ja syömisen väitetään Iisäävän vuosia elämään ja elämää vuosiin. Rotta on ihmisen mukana sopeutunut maalaiselämästä kaupunkilaiseksi, ja ainakin laboratoriorotasta on tullut yhtä vähän liikkuva kuin ihminenkin pahimmillaan on. Vähäiseen liikuntaan ja rajoittamattomaan syömiseen liittyy ylipaino ja enneaaikainen kuolema ainakin rotilla. Referoitavassa tutkimuksessa oli selvitetty, miten vapaaehtoisesti lisätty liikunta tai ravinnon rajoittaminen vaikuttavat rottien elinikään ja kuolleisuuteen verraltuna ryhmään, joka ei liiku mutta syö halunsa mukaan. Lähes 150 puolivuotiasta koirasrottaa jaettiin neljään ryhmään: ensimmäinen ryhmä sai halujensa mukaan syödä ja juosta juoksupyörässä, toisen ryhmän sallittiin syödä yhtä paljon kuin liikuntaryhmän, ja kolmas ryhmä pidettiin painon osalta tasoissa liikuntaryhmän kanssa ravinnon ottoa säätämällä, ja neljäs ryhmä sai syödä vapaasti. Mikään kolmesta viimeksi mainitusta ryhmästä ei juossut juoksupyörässä. Kaikki ynipäristötekiJät vakioitiin, ja rotat elivät elämänsä loppuun asti. Ruumiinpainoa sekä ruoan ja liikunnan määrää seurattiin tarkasti, ja obduktio tehtiin viimeistään kolme vuotta tutkimuksen alkamisesta.

Ensimmäisen koekuukauden aikana päivittäiset juoksumatkat pitenivät ja yksilöllinen maksimi vaihteli välillä 3-11 km/pv. Puolen vuoden kuluessa juoksuhalukkuus äkkiä lopahti, mutta kun ruoka-annosta vähennettiin 8 %, alkoi juokseminen taas maittaa. Päivittäinen juoksumatka lyheni iän myötä niin, että 2.5-vuotiaana elossa olevat juoksivat enää vain keskimäärin mailin päivässä.

Juostujen kilometrien ja eläniän pituuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta. Juoksua harrastavien paino ei muuttunut seurannan aikana. Samaan painoon tähtäävässä ryhmässä ravinnon määrä Oli 28-35 % pienempi kuin juoksevilla. Kaikilla koe-eläimillä ruokahalu väheni iän myötä. Siitä huolimatta liikuntaa harrastamattomissa ryhmissä paino nousi kahden vuoden ikään saakka. Rotan aikuisuuden aikana mitatun painon (ylipainon) ja elämän pituuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää riippuvuutta.

V√§h√§n liikkuvat mutta ¬Ľh√∂lkk√§√§vien¬Ľ painoiset rotat eliv√§t kauimmin, ja niill√§ esiintyi sy√∂p√§√§ merkitsev√§sti v√§hemm√§n kuin runsaammin sy√∂viss√§ ryhmiss√§. My√∂s kuolleisuuden lis√§√§ntyminen alkoi t√§ss√§ ryhm√§ss√§ my√∂hemmin kuin muilla. Toiseksi parhaiten selvisi juoksevien rottien ryhm√§. E√§m√§n kesto ei ollut pitempi kuin liikkumattomilla ylipainoisilla, mutta kuolleisuuden lis√§√§ntyminen alkoi my√∂hemm√§ll√§ i√§ll√§. Runsaasti sy√∂v√§t ja v√§h√§n liikkuvat rotat kuolivat 32 kuukauden ik√§isin√§, juoksua harrastavat eliv√§t 35 kuukauden ik√§isiksi, ja hoikat, v√§h√§n liikkuvat rotat eliv√§t kauimmin, 37 kuukauden ik√§isiksi (mediaanit).

Nämä koirasrotat elivät selibaatissa vakioiduissa laboratorio-olosuhteissa. Elämisen laadusta ei siis voi tehdä vertailuja, eikä sitä voi erityisemmin kehuakaan. Ajattelemista tämä tutkimus joka tapauksessa antaa terveyskasvatuksen asiantuntijoille.

ESKO L√ĄNSIMIES
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 36490 kpl | Sivun latausaika: 0.005 sek (5.055 ms)