Artikkelit
Syketaajuuden reaktiivisuus ja tyyppi-A psyykisten tehtävien hallinta
01.06.1986, Duodecim 102: 1401-1402
Tutkimusreferaatti
Syketaajuuden reaktiivisuus ja tyyppi-A psyykisten tehtävien hallinnassa
LOVALLO WR, PINCOMB G A, WILSON M F: Psychophysiology 23: 105-112, 1996
Liian herkkä verenkiertoelimistön kuormitusvaste saattaa olla sairauden kehittymisen alkuvaihe (hyperkineettinen verenkierto-verenpainetauti). Käyttäytymistieteiden keinoin on pyritty löytämään ne ryhmät, joilla elimistön vaste oli voimakas. Referoitavassa tutkimuksessa selvitettiin syketaajuuden vastetta käden upotukseen kylmään veteen. Tavanomaisen haastattelun avulla tutkittavat jaettiin Rosenmanin tyyppeihin A ja B. Koehenkilöiden käyttämät hallintamekanismit (active vs. passive coping) rekisteröitiin yhdessä tutkimustilanteessa satunnaistaen ja riittävän pitkää väliaikaa käyttäen. Riippuvina suureina olivat lihasjännitys, verenpaine, syketaajuus, pre-ejektioaika ja iskutilavuus sekä näistä lasketut indeksit.
Aktiivinen hallintatesti aiheutti muutoksia kaikkiin muuttujiin iskutilavuutta lukuun ottamatta. Passiivinen hallintakoe muutti parametreja lukuun ottamatta iskutilavuutta, Iihasjännitysta ja diastolista painetta. Molemmat tehtävät aiheuttivat sympaattisen ja aivolisäke-lisämunuaisakselin heräämisen verinäytteistä määritetyn hormonitilanteen mukaan. Havaitut muutokset olivat aktiivisen hallintatehtävän aikana voimakkaammat kuin passiivisen aikana. Motorisen suorituksen osuus oli kuitenkin merkityksetön. Kun ryhmä jaettiin kahtia kylmäaltistusvasteen perusteella, tässä vähemmän reagoivat reagoivat vähemmän myös hallintatehtävissä, vaikka tutkimusten välinen aikaero olikin yli vuosi. A- ja B-tyyppien välillä ei ollut eroa syketaajuusvasteen herkkyydessä.
Kortisolipitoisuudessa eri vastetyypeillä ei ollut eroja passiivisen testin aikana, mutta niillä, joilla sykemuutos oli suuri, kortisolipitoisuus kasvoi aktiivisen testiosan aikana, kun taas pienen sykevasteen omaavilla kortisoliarvo ei muuttunut aktiivisen hallintatehtävän aikana.
Niillä koehenkilöillä, joilla syketaajuus Iisääntyi paljon kylmäaltistuksessa, lisääntynyt adrenergia liittyi lisääntyneeseen ino- ja kronotropiaan. Tämä tuli erityisen selvästi esiin valmistauduttaessa aktiivisen hallintatestin motorisiin toimintoihin. Lisäksi verenpaine oli heillä korkeampi kuin vähäisen vasteen omaavilla.
Tällä herkällä reagointitavalla saattaa olla merkitystä myöhemmin elämässä, kun sydänlihaksen ja sepeivaltimoiden reservit huononevat. Kokeellisesti määritetyn reaktiivisuuden avulla voidaan siis löytää ne henkilöt, joilla on tavanomaista suurempi autonomisen hermoston välittämä vaste psykologisiin kuormituksiin.
Aikoinaan sydänpotilaita kehotettiin välttämään suuttumusta, kiihtymystä ynnä muita mielenliikutuksia. Ehkäpä kliinisen fysiologian ja psykofysiologian keinoin voitaisiin löytää ne henkilöt, joille tämä opastus on paikallaan, jotta ne, joiden kantti kestää mielenailahduksia, saisivat vapaasti ilmaista itseään.
ESKO LÄNSIMIES
LOVALLO WR, PINCOMB G A, WILSON M F: Psychophysiology 23: 105-112, 1996
Liian herkkä verenkiertoelimistön kuormitusvaste saattaa olla sairauden kehittymisen alkuvaihe (hyperkineettinen verenkierto-verenpainetauti). Käyttäytymistieteiden keinoin on pyritty löytämään ne ryhmät, joilla elimistön vaste oli voimakas. Referoitavassa tutkimuksessa selvitettiin syketaajuuden vastetta käden upotukseen kylmään veteen. Tavanomaisen haastattelun avulla tutkittavat jaettiin Rosenmanin tyyppeihin A ja B. Koehenkilöiden käyttämät hallintamekanismit (active vs. passive coping) rekisteröitiin yhdessä tutkimustilanteessa satunnaistaen ja riittävän pitkää väliaikaa käyttäen. Riippuvina suureina olivat lihasjännitys, verenpaine, syketaajuus, pre-ejektioaika ja iskutilavuus sekä näistä lasketut indeksit.
Aktiivinen hallintatesti aiheutti muutoksia kaikkiin muuttujiin iskutilavuutta lukuun ottamatta. Passiivinen hallintakoe muutti parametreja lukuun ottamatta iskutilavuutta, Iihasjännitysta ja diastolista painetta. Molemmat tehtävät aiheuttivat sympaattisen ja aivolisäke-lisämunuaisakselin heräämisen verinäytteistä määritetyn hormonitilanteen mukaan. Havaitut muutokset olivat aktiivisen hallintatehtävän aikana voimakkaammat kuin passiivisen aikana. Motorisen suorituksen osuus oli kuitenkin merkityksetön. Kun ryhmä jaettiin kahtia kylmäaltistusvasteen perusteella, tässä vähemmän reagoivat reagoivat vähemmän myös hallintatehtävissä, vaikka tutkimusten välinen aikaero olikin yli vuosi. A- ja B-tyyppien välillä ei ollut eroa syketaajuusvasteen herkkyydessä.
Kortisolipitoisuudessa eri vastetyypeillä ei ollut eroja passiivisen testin aikana, mutta niillä, joilla sykemuutos oli suuri, kortisolipitoisuus kasvoi aktiivisen testiosan aikana, kun taas pienen sykevasteen omaavilla kortisoliarvo ei muuttunut aktiivisen hallintatehtävän aikana.
Niillä koehenkilöillä, joilla syketaajuus Iisääntyi paljon kylmäaltistuksessa, lisääntynyt adrenergia liittyi lisääntyneeseen ino- ja kronotropiaan. Tämä tuli erityisen selvästi esiin valmistauduttaessa aktiivisen hallintatestin motorisiin toimintoihin. Lisäksi verenpaine oli heillä korkeampi kuin vähäisen vasteen omaavilla.
Tällä herkällä reagointitavalla saattaa olla merkitystä myöhemmin elämässä, kun sydänlihaksen ja sepeivaltimoiden reservit huononevat. Kokeellisesti määritetyn reaktiivisuuden avulla voidaan siis löytää ne henkilöt, joilla on tavanomaista suurempi autonomisen hermoston välittämä vaste psykologisiin kuormituksiin.
Aikoinaan sydänpotilaita kehotettiin välttämään suuttumusta, kiihtymystä ynnä muita mielenliikutuksia. Ehkäpä kliinisen fysiologian ja psykofysiologian keinoin voitaisiin löytää ne henkilöt, joille tämä opastus on paikallaan, jotta ne, joiden kantti kestää mielenailahduksia, saisivat vapaasti ilmaista itseään.
ESKO LÄNSIMIES