Artikkelit
Radiojodi vai teknetium?
01.04.1984, Duodecim 100: 821
Tutkimusreferaatti
Radiojodi vai teknetium?
Parker T W, Mettler F A, Christie J H, Williams A G: Radiology 150: 547-550, 1984
Kilpirauhasen gammakuvaamiseen voidaan käyttää 99mteknetiumia tai jodin isotooppeja 131 ja 123. Kullakin on omat haittansa ja hyvät puolensa. Kirjoittajat selvittivät, miten eri kuvausmenetelmien käyttö oli jakautunut Yhdysvalloissa ja kuinka paljon isotooppitutkimuksia tehdään. Kyselykirje lähetettiin 337:ään sattumanvaraisesti valittuun sairaalaan tai vastaavaan laitokseen. Määrä oli noin 10 % isotooppeja käyttävistä sairaanhoitoyksiköistä. Lisätiedustelujen jälkeen saavutettiin 96 %:n kattavuus. Kilpirauhastutkimuksia tehtiin keskimäärin 14 (1-69) kuukaudessa. Useimpiin kuvauksiin liittyi myös kertymäsuhteen määritys, joita taas erikseen tehtiin harvoin. Kilpirauhasen gammatutkimukset olivat alle 7 % isotooppitutkimusten kokonaismäärästä (207/kk sairaanhoitoyksikköä kohden).
Merkkiaineen käytössä vallitsi melkoinen kirjavuus. Yli puolet sairaaloista käytti kuvantamiseen teknetiumia. Hitaasti puoliintuvaa 131jodia käytti vain 10 %. Muut käyttivät 123jodia tai useampia kuvaustapoja. Kertymäsuhdemittaukseen 60 % käytti 131jodia ja loput jodin isotooppia 123. Teknetiumia kuvantamiseen käyttäviltä kysyttiin, kuinka usein tutkijan piti lisäksi turvautua jodiin kuvaustuloksen varmistamiseksi. Yli puolet turvautui siihen harvoin ja vain 7 % usein. Yleisin syy jatkokuvaukseen oli kuuman teknetiumkertymän näkyminen palpoitavan kyhmyn kohdalla. Kun muilta kuin 123jodin käyttäjiltä tiedusteltiin, olisivatko he valmiit ryhtymään sen käyttäjiksi, jos saanti olisi helpompaa, vastasi 76 % myöntävästi. 123Jodin hinnassa ja saatavuudessa oli selviä alueellisia eroja. Käytetyt annokset vaihtelivat laajoissa rajoissa, 99mTc: 237 MBq (37-555), 123I: 8 MBq (3-16) ja 131I: 3 MBq (0.4-4). Tiedustelun pohjalta arvioitiin Yhdysvalloissa tehtävän vuosittain kaikkiaan 406 000 kilpirauhastutkimusta ja 7 760 000 isotooppitutkimusta eli noin 35 tuhatta asukasta kohti.
Suomessa on teknetiumin ja lyhytikäisen jodin käyttö varsin vähäistä, meillä pitäydytään, sitkeästi sädekuormituksen kannalta hyvin epäedullisen 131jodin käytössä. Kliininen kemia antaa tiedon kilpirauhasen hormonitoiminnasta ja ultraääni paljastaa kystat. Kyhmyn laadun arvioinnissa teknetium antaa yleensä kliinikon tarvitseman tiedon. 123Jodin saatavuutta pitää parantaa, sillä se on ylivoimainen ominaisuuksiltaan. Isotooppia 131 tulee käyttää vain, kun potilas todennäköisesti joutuu radiojodihoitoon (kilpirauhassyöpä, ylitoimiva kyhmy). Suomessa isotooppitutkimusten määrä asukasta kohden vaihtelee eri keskussairaalapiireissä. KYKS:n vastuualueella määrät ovat 11-30 tuhatta asukasta kohti vuodessa.
ESKO LÄNSIMIES
Parker T W, Mettler F A, Christie J H, Williams A G: Radiology 150: 547-550, 1984
Kilpirauhasen gammakuvaamiseen voidaan käyttää 99mteknetiumia tai jodin isotooppeja 131 ja 123. Kullakin on omat haittansa ja hyvät puolensa. Kirjoittajat selvittivät, miten eri kuvausmenetelmien käyttö oli jakautunut Yhdysvalloissa ja kuinka paljon isotooppitutkimuksia tehdään. Kyselykirje lähetettiin 337:ään sattumanvaraisesti valittuun sairaalaan tai vastaavaan laitokseen. Määrä oli noin 10 % isotooppeja käyttävistä sairaanhoitoyksiköistä. Lisätiedustelujen jälkeen saavutettiin 96 %:n kattavuus. Kilpirauhastutkimuksia tehtiin keskimäärin 14 (1-69) kuukaudessa. Useimpiin kuvauksiin liittyi myös kertymäsuhteen määritys, joita taas erikseen tehtiin harvoin. Kilpirauhasen gammatutkimukset olivat alle 7 % isotooppitutkimusten kokonaismäärästä (207/kk sairaanhoitoyksikköä kohden).
Merkkiaineen käytössä vallitsi melkoinen kirjavuus. Yli puolet sairaaloista käytti kuvantamiseen teknetiumia. Hitaasti puoliintuvaa 131jodia käytti vain 10 %. Muut käyttivät 123jodia tai useampia kuvaustapoja. Kertymäsuhdemittaukseen 60 % käytti 131jodia ja loput jodin isotooppia 123. Teknetiumia kuvantamiseen käyttäviltä kysyttiin, kuinka usein tutkijan piti lisäksi turvautua jodiin kuvaustuloksen varmistamiseksi. Yli puolet turvautui siihen harvoin ja vain 7 % usein. Yleisin syy jatkokuvaukseen oli kuuman teknetiumkertymän näkyminen palpoitavan kyhmyn kohdalla. Kun muilta kuin 123jodin käyttäjiltä tiedusteltiin, olisivatko he valmiit ryhtymään sen käyttäjiksi, jos saanti olisi helpompaa, vastasi 76 % myöntävästi. 123Jodin hinnassa ja saatavuudessa oli selviä alueellisia eroja. Käytetyt annokset vaihtelivat laajoissa rajoissa, 99mTc: 237 MBq (37-555), 123I: 8 MBq (3-16) ja 131I: 3 MBq (0.4-4). Tiedustelun pohjalta arvioitiin Yhdysvalloissa tehtävän vuosittain kaikkiaan 406 000 kilpirauhastutkimusta ja 7 760 000 isotooppitutkimusta eli noin 35 tuhatta asukasta kohti.
Suomessa on teknetiumin ja lyhytikäisen jodin käyttö varsin vähäistä, meillä pitäydytään, sitkeästi sädekuormituksen kannalta hyvin epäedullisen 131jodin käytössä. Kliininen kemia antaa tiedon kilpirauhasen hormonitoiminnasta ja ultraääni paljastaa kystat. Kyhmyn laadun arvioinnissa teknetium antaa yleensä kliinikon tarvitseman tiedon. 123Jodin saatavuutta pitää parantaa, sillä se on ylivoimainen ominaisuuksiltaan. Isotooppia 131 tulee käyttää vain, kun potilas todennäköisesti joutuu radiojodihoitoon (kilpirauhassyöpä, ylitoimiva kyhmy). Suomessa isotooppitutkimusten määrä asukasta kohden vaihtelee eri keskussairaalapiireissä. KYKS:n vastuualueella määrät ovat 11-30 tuhatta asukasta kohti vuodessa.
ESKO LÄNSIMIES