Artikkelit
Ruokatorven motiliteettihäiriöt
01.01.1979, Suomen Lääkärilehti 34 (& S. Aukee)
Kirjaesittely
Ruokatorven motiliteettihäiriöt
Alfred L.Hurwitz, Andre Duranceau, Jean K. Haddad: Disorders of esophageal motility, 'Volume XVI, Major problems in internal medicine, W.B. Saunders Company, Eastbourn England, 1979, £12.75, noin 170 sivua.
Kalifornialais-montrealaisena yhteistyönä on valmistunut kätevän kokoinen kirja ruokatorven motiliteettihäiriöiden syistä, selvittelytavoista, tavanomaisista häiriöistä ja leikkaushoidontuloksista. Kirjan tekijät ovat kliinisesti orientoituneita, kaksi sisätautien alalta ja yksi kirurgi. Kliinistä orientoitumista osoittaa kirjan sisällön teorian ja käytännön suhteet. Kolmannes kirjasta on perusteita, siinäkin itse motiliteetin mittaamisen ja arvioinnin yksityiskohtainen vie suurimman osan.
Kolmea toimintahäiriötä (dysfasia, peristaltiikan häiriöt ja alemman ruokatorvisulkijan häiriöt) kuvataan lähes puolella kirjan sisällöstä. Loput, vajaa viidennes on leikkaushoidon tulosten esittelyä.
Kirjoittajien asiantuntemus menetelmien selvittelyssä on heikointa, he pystyvät siteeraamaan vain yhtä omaa menetelmätyötään. Selvänä puutoksena näkyy erityisesti tietämättömyys pienoisvahvistimista (cath-tip microtransducers). saaduista kokemuksista.
Kolme yleisintä toimintahäiriötä käydään läpi suhteellisen pinnallisesti, varmaankin kuitenkin riittävällä tarkkuudella tavanomaista sisätautilääkärin ja kirurgin työtä ajatellen, gastroenterologisesti orientoitunut jää ehkä kaipaamaan syvällisempää näkemystä. Melkoisena puutteena näemme pediatristen toimintahäiriöiden pohdiskelun laiminlyönnin, niiltä osin kirja ei ole, suositeltava. Kirjoittajien subjektiivisuutena todettakoon, että esofaguksen solerodermaa käsitellään kahdeksalla sivulla, gastroesofageaalista refluxia vain viidellä. Tärkeimmät esofagusleikkaukset luetteloidaan motiliteettivaikutustensa suhteen ja niiltä osin kirja vaikuttaa luotettavalta, Sen sijaan kirjassa ei esitetä abdominaalisia diversioleikkauksia, joita on viime aikoina esitetty käytettäväksi silloin, kun kyseessä on huono tulos kardiaalisen antirefluxleikkauksen jälkeen tai reflux oesophagiitti striktuuroineen (akalasia potilaalla myotomian jälkeen), tai tapauksissa, joissa kardia on poistettu ja esiintyy reflux-oesophagiitti komplikaatioineen. Johtamalla sappi- ja haimaneste Roux-en-Y konstruktiolla alemmaksi suoleen ja tarvittaessa vähentämällä .happoeritystä mahalaukussa antrektomialla ja/tai vagotoimalla on voitu saada hoitoresistentti oesphagiitti striktuuroineen paranemaan.
Hyvänä puolena kirjassa lyhyys ja tiiviys, jotta kiireinen lukija saa yleiskuvan. Huonona puolena pidän vastaavasti erityisesti tutkimustekniikan osalta, kirjoittajien pientä kokemusta. Skandinaaviset ja suomalaiset lainaukset näyttävät puuttuvan. Gastro-esofageaalisten dynaamisten tutkimusten osalta on hyvä kirja vielä kirjoittamatta.Löytyisikö suomesta tai Pohjoismaista riittävä asiantuntemus ja innostus?
SAKARI AUKEE
ESKO LÄNSIMIES