Artikkelit
Kesä- ja talviaikaan siirtymisen terveysvaarat
10.10.1988, Duodecim 104: 733-734
Tutkimusreferaatti
Kesä- ja talviaikaan siirtymisen terveysvaarat
AVERY J G: Br Med J 295: 1586, 1987
Aikaisemmin uskottiin, että kemiallisen ja fysikaalisen ympäristön terveysvaarat ilmaantuvat kynnysmäisesti, eli tarvitaan tietty arvo ennen kuin riski lisääntyy. Täten oletettiin, että vähäinen ylimääräinen röntgen- tai gammasäteily ei ole vaarallista, vaan vasta kynnysarvon ylittyessään vaara tulee esiin. Tiedon karttuessa on huomattu, että lähes kaikki vaaratekijät ovat lineaarisia: jo pienikin lisä suurentaa sairastumisriskiä (kolesteroli, verenpaine, säteily, kemialliset aineet jne.).
Vuorotyö ja aikavyöhykelennot aiheuttavat muutoksia sirkadiaanisiin elintoimintoihimme, ja saattavat johtaa sairauksiin - ainakin toistuessaan. Kohtalainenkin vuorokausirytmin muutos lisää yksilön sairastumisriskiä.
Onko vuorokausirytmin vaihtelu muiden ympäristömuutosten tavoin lineaarisesti eikä kynnysmäisesti sairausriskiä lisäävä? Mikäli jo vähäinenkin vuorokausirytmin muuttuminen suurentaa sairausriskiä, vuorokausirytmin tarpeeton vaihtelu tulee kaikin keinoin estää.
Meillä vuodenaikojen (= valoisuuden) vaihtelu on avaruussäteilyn kaltainen tapahtuma, jolle emme mahda mitään. Vuorotyön haittoja pystytään vähentämään, ja tyhjänpäiväisiä turistimatkoja aikavyöhykkeiden yli voi kukin karsia pois tai ne on mahdollista tehdä verotuksella epäsuosituiksi (vrt. tupakkavero). Muutaman vuoden aikana on meillä kokeiltu kesä-talviaikaa, jolloin vuosittain tapahtuu lähes 10 miljoonaa sirkadiaanisen rytmin häiriintymistä. Onkohan tällä temppuillulla vaikutusta unihäiriöihin, neurooseihin, tapaturmiin ja itsemurhiin? Epidemiologian pohjalta saattaa olla vaikeaa vastata myöntävästi tai kieltävästi.
Toivon jonkun kronobiologimme kertovan, horjuttavatko pienetkin vuorokausirytmin muutokset terveydentilaa. Jos vastaus ei ole tutkimustulosten perusteella ehdottoman kielteinen, lääkärikunnan tulee vaikuttaa maan päättäjiin nopeasti, että talvi- ja kesäajan vaihdoksista luovutaan.
ESKO LÄNSIMIES
AVERY J G: Br Med J 295: 1586, 1987
Aikaisemmin uskottiin, että kemiallisen ja fysikaalisen ympäristön terveysvaarat ilmaantuvat kynnysmäisesti, eli tarvitaan tietty arvo ennen kuin riski lisääntyy. Täten oletettiin, että vähäinen ylimääräinen röntgen- tai gammasäteily ei ole vaarallista, vaan vasta kynnysarvon ylittyessään vaara tulee esiin. Tiedon karttuessa on huomattu, että lähes kaikki vaaratekijät ovat lineaarisia: jo pienikin lisä suurentaa sairastumisriskiä (kolesteroli, verenpaine, säteily, kemialliset aineet jne.).
Vuorotyö ja aikavyöhykelennot aiheuttavat muutoksia sirkadiaanisiin elintoimintoihimme, ja saattavat johtaa sairauksiin - ainakin toistuessaan. Kohtalainenkin vuorokausirytmin muutos lisää yksilön sairastumisriskiä.
Onko vuorokausirytmin vaihtelu muiden ympäristömuutosten tavoin lineaarisesti eikä kynnysmäisesti sairausriskiä lisäävä? Mikäli jo vähäinenkin vuorokausirytmin muuttuminen suurentaa sairausriskiä, vuorokausirytmin tarpeeton vaihtelu tulee kaikin keinoin estää.
Meillä vuodenaikojen (= valoisuuden) vaihtelu on avaruussäteilyn kaltainen tapahtuma, jolle emme mahda mitään. Vuorotyön haittoja pystytään vähentämään, ja tyhjänpäiväisiä turistimatkoja aikavyöhykkeiden yli voi kukin karsia pois tai ne on mahdollista tehdä verotuksella epäsuosituiksi (vrt. tupakkavero). Muutaman vuoden aikana on meillä kokeiltu kesä-talviaikaa, jolloin vuosittain tapahtuu lähes 10 miljoonaa sirkadiaanisen rytmin häiriintymistä. Onkohan tällä temppuillulla vaikutusta unihäiriöihin, neurooseihin, tapaturmiin ja itsemurhiin? Epidemiologian pohjalta saattaa olla vaikeaa vastata myöntävästi tai kieltävästi.
Toivon jonkun kronobiologimme kertovan, horjuttavatko pienetkin vuorokausirytmin muutokset terveydentilaa. Jos vastaus ei ole tutkimustulosten perusteella ehdottoman kielteinen, lääkärikunnan tulee vaikuttaa maan päättäjiin nopeasti, että talvi- ja kesäajan vaihdoksista luovutaan.
ESKO LÄNSIMIES