Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Kliininen genetiikka - rotuhygieniaa valepuvussa
01.02.1989, Suomen Lääkärilehti 44: 202-203
Kirjaesittely

Kliininen genetiikka - rotuhygieniaa valepuvussa

Lääkintäkenraali Emil Luukkosen suomentamana ilmestyi vuonna 1937 saksalaisen (danzigilaisen) lääkärin Erwin Liekin kirjoittama teos Lääkäri ja hänen kutsumuksensa. Näkökulman kirjoittaja haluaa herättää keskustelua kysymällä, mitä tekemistä kliinisellä genetiikalla on tämän kirjan ajatusten tai laajemmin rotuhygienian kanssa?

Teoksen ensimmäinen saksankielinen painos ilmestyi 1926 ja seitsemäs painos jo vajaata kahta vuotta myöhemmin. Teoksen näkemyksillä ja kannanotoilla on varmaankin ollut huomattava vaikutus 1930-luvun Saksassa, mutta miksi kenraali Luukkonen suomensi teoksen vasta 1937 tai miksi kustantaja (WSOY) ei teosta hyväksynyt aikaisemmin, jää minulle arvoitukseksi.

Kirjoittajan taisteluhenkeä ja asennetta kuvaa seuraava esipuheen lause: "Totuuden tulisoihtua ei voi kantaa tungoksen läpi kärventämättä jonkun partaa".

Kirja on laadittu Saksan suuren rakennemuutoksen aikana ja ennen Hitlerin valtaantuloa. Erityisen kiinnostava on siksi luku "Lääkäri ja rotuhygienia." Kymmenesosa kirjan 300 sivusta käsittelee rotuhygieniaa.

Liekin mukaan lääkärillä on ammattia harjoittaessaan aitiopaikka todeta, että hän ei ole vain yksittäisen potilaan lääkäri, vaan hänen on otettava huomioon potilaan lähipiiri ja ympäröivä yhteiskunta. Tämän hän kiteyttää seuraavasti: "Tällöin lääkäri huomaa, että häntä odottaa vieläkin korkeampi tehtävä kuin huolenpito yksityisestä sairaasta ihmisestä, nimittäin huolehtiminen kokonaisen kansan tulevaisuudesta. Yksityisen henkilön terveydenhoidon ohella astuu esiin myös rotuhygienia".

Siis sen sijaan, että lääkäri ottaisi tehtäväkseen muuttaa yhteiskuntaa potilaalle sopivammaksi, hän haluaakin lääkärin pitävän huolta rodusta ja muuttavan potilasta rodun vaatimusten (= yhteiskunnan tarpeiden) mukaisesti.

Tarkastelkaamme, miten kollegamme pyrkii tavoitteisiinsa. Ihmisyksilön merkityksestä Liek toteaa, että "yksityinen olento on mitätön suuressa biologisessa kehityskulussa. Ihminen on vain kulloinkin ilmenevän kuolemattoman ja katoamattoman ituplasman välittäjä, säilyttäjä ja huoltaja. Ihmisen biologinen tehtävä keskittyy siihen, että hän jättää ituplasmansa vahingoittumattomana jälkeen tuleville sukupolville" ja edelleen, että "monet sosiaaliset toimenpiteet ovat hyödyttömiä, vieläpä vahingollisia".

Pohdittuaan perusteellisesti mutaation ja valinnan välistä vuorovaikutusta Liek toteaa, että "Ulkonaiset vaikuttimet voivat kehittää vain sitä, mikä piilevänä taipumuksena on elolliseen olentoon kätketty... edistymisen ehtona on luontainen taipumus... perintömassaan voidaan vaikuttaa valinnan avulla, kaikki sivistys (domestikaatio) vaikuttaa ehkäisevästi luonnolliseen valintaan".

Alkoholia, huumausaineita ja sukupuolitauteja Liek pitää perintömassan kannalta erittäin pahoina ilmiöinä. Sota kuuluu samaan epäsuotuisien tekijöiden ryhmään: "Aikaisemmin sota nosti esiin valikoiden voimakkaat, nykyisin sota (= I maailmansota) säästi ruumiillisesti heikot ja pelkurit, mutta vei kuolemaan parhaimman ituplasman omistajat". Liek tiivistää sanottavansa siihen, että "nykyaikainen lääketaito tukee takaperoista valintaa".

Tämän jälkeen Erwin Liek pohtii raihnaisen ja arvottoman elämän tuhoamista, mutta päätyy kielteiselle kannalle. Hän asettuu kuitenkin tukemaan sitä päämäärää, että "vajaa-arvoisten sukupuolielämä kokonaan estetään ja avioliittojen solmimista sosiaalisesti arvokasten ihmisten kesken edistetään".

Lääkärikunnan tehtäväksi Liek näkee vastuuntunnon herättämisen siten, että lainsäädännöllisin toimenpitein vaikutettaisiin itumassaa heikentävien yksilöiden lisääntymiskykyä alentavasti ja itumassan ominaisuuksia parantavien yksilöiden lisääntymisedellytyksiä parannettaisiin.

Perintömassaa huonontavia tekijöitä (siis sukupuolitaudit, tupakka ja alkoholi) tulee vastustaa erityisesti valistustyön avulla, ja lääkärikunnan merkitys tässä työssä on keskeinen. Suurta vastuullisuutta Liek osoittaa korostaessaan, että "Lääkärin, joka vakavasti aikoo taistella alkoholin väärinkäyttöä vastaan, täytyy itsensä olla ehdottoman raitis. Sellaisista lääkäreistä, jotka pitävät itseään "kohtuuden miehinä", tekevät alkoholistit ja ravintoloiden kantavieraat pilaa".

Perintömassaa parantavista toimenpiteistä Liek taas korostaa syntyvyyden lisäämistä. "Kansa, jossa on päässyt vallalle käsitys, että kaksilapsiset avioliitot ovat avioliiton ihannemuoto, on tuomittu häviämään ja sen perikato on vain ajan kysymys... Kansamme johtava aines, s.o. lahjakkaimmat, voivat jatkaa sukuaan aivan epätyydyttävästi, koska he voivat mennä naimisiin liian myöhään".

Varsin radikaalilta, mutta 1980-luvun Suomessa tutulta kuulostaa seuraava lainaus Liekin kirjasta: "Kansan suuri osa ymmärtää sosialismin uskonnon väärin; se ei tiedä mitään siitä opista, että jokaisen pitää tehdä työtä toisten, yhteisön hyväksi; pikemmin se pitää kiinni siitä käsityksestä, että jokainen antaa muiden tehdä työtä puolestaan. Meidän poliittisilla vallanpitäjillämme ei ole tähän saakka ollut biologista ymmärtämystä. Sen sijaan, että heidän pitäisi kaikin tavoin , edistää lahjakkaiden kehittämistä ja lisääntymistä, he tahtovat muuttaa valtiomme "keskinkertaisten huoltolaitokseksi".

Lopuksi Erwin Liek päätyy varsin snellmanilaiseen käsitykseen: "Valistustyöllä ja opetuksella ja ankarimmillakaan lakimääräyksillä ei kansan biologista häviötä, rotuitsemurhaa voitane - sanottakoon se avoimesti - estää. Ainoastaan henkinen voima, aate kykenee antamaan kansalle kestävyyttä".

Mitä tekemista sitten kliinisellä genetiikalla on tämän kirjan tai, laajemmin, rotuhygienian kanssa? Paljonkin, tai sitten ei mitään. Me voimme tarkastella kliinisen genetiikan tavoitteita sen hoidon kohteen (sikiön) kannalta, perheen kannalta tai yhteiskunnan kannalta. Laajoja seulontoja lapsivesinäytteistä ja kromosomimäärityksiä on perusteltu sillä, että yhteiskunnalta säästyy niin ja niin monta hoitopaikkaa tulevaisuudessa. Säästyy - mihin tarkoitukseen?

Jos me hyväksymme kliinisen genetiikan osatavoitteeksikaan yhteiskunnallisen tarkoituksen, niin silloin meidän on hyväksyttävä kaikki muutkin toimenpiteet yhteiskunnan kulloinkin hyväksi näkemien päämäärien saavuttamiseksi. Silloin voimme aivan hyvin palata käyttämään vanhaa ja tuttua rotuhygienia termiä eikä käyttää eufemismia kliininen genetiikka.

Esko Länsimies
ylilääkäri
Kuopio

© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 35411 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.963 ms)