Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Kuolemanrangaistus - vaara yhteiskunnalle, vaara yksilölle
16.04.1989, Savon Sanomat
Savon Sanomien sunnuntainumeron yliö, toisena kirjoittajana professori Martti Penttonen. Kirjoitus liittyi AI:n maailmanlaajuiseen kuolemanrangaistuksen vastaiseen kampanjaan. Seuraavana viikonloppuna Kuopiossa järjestettiin AI:n Suomen osaston vuosikokous.

Kuolemanrangaistus - vaara yhteiskunnalle, vaara yksilölle
Suomessa tapahtuu vuosittain muutama erityistä julmuutta osoittava rikos, jonka yhteydessä lehtien yleisönosastoihin ilmaantuu vaatimuksia kuolemanrangaistuksen käyttöönotosta. Tuomme seuraavassa esiin joitakin näkökohtia, jotka puhuvat kuolemanrangaistuksen käyttöä vastaan sekä ehdotamme keinoja, joilla voitaisiin estää erityisen väkivaltaista käyttäytymistä.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ketään ei saa rangaista julmasti tai epäinhimillisesti. Kuolemanrangaistus on erityisen julma ja epäinhimillinen, lopullinen rangaistus, joka kumoaa ihmisoikeuksista tärkeimmän, oikeuden elää.

Kuolemantuomio laillistaa toisen ihmisen tappamisen. Ihmisen henki alenee arvossaan ja yhteiskunta raaistuu. Murha on murha, vaikka se tehtäisiinkin laillisia muotoja noudattaen.

Kuolemanrangaistus ei ole missään maassa vähentänyt tai estänyt raakoja rikoksia.Pikemminkin on niin, että tieto kuolemanrangaistuksesta tekee jo yhden ihmisen tappaneista "desperadoja", joita ei mikään enä hillitse, eihän ketään voi teloittaa kahteen kertaan!

Väärää tuomiota ei voi perua

Jokaisessa maassa ja kaikkina aikoina tuomioistuimet ovat tehneet virheitä, erehtyneet, tuominneet syyttömiä. Toimeenpantu virheellinen vapausrangaistus voidaan keskeyttää ja yhteiskunta voi ainakin osittain korvata aiheuttamansa vahingon. Toimeenpantua teloitusta ei voida peruuttaa. Kunnianpalautus kuoleman jälkeen ei herätä tuomittua henkiin.

Tuomioistuimet ovat valtarakenteisiin sidottuina puolueellisia, niin meillä kuin muuallakin. Niissä maissa, joissa kuolemantuomio on käytössä, kuolemantuomio määrätään herkästi vähemmistöön kuuluville, henkisesti vajaille ja sairaille, köyhille ja poikkeavilla. Yhdysvalloissa vakmoisen surmaamisesta annetaan kymmenen kertaa useammain kuolemantuomio kuin mustan surmaamisesta.
Joissakin maissa teloitettujen nuorten miesten elimiä käytetään elinsiirtoihin. Eräät sairaalat jopa myyvät rikkaille ulkomaalaisille elinsiirtoleikkauksia. Näillä paikkakunnilla on nuorten miesten teloitusten määrä suurempi kuin vertailupaikkakunnilla. Virkalääkärit pakotetaan osallistumaan teloitukseen joko todistajana tai lääkeruiskuteloituksen kouluttajina.

Rikoksen laatu, julmuus tai vaarallisuus on liukuva käsite ja sidoksissa kuhunkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Se, mikä on ankarasti tuomittava rikos jossakin, saattaa olla arkipäivän käyttäytymisnormi jossain muualla. Kuolemanrangaistuksia annetaan mm. salakuljetuksesta, valuuttarikoksesta, aviorikoksesta ja ammattiyhdistyksen perustamisesta.

Rangaistukset ovat yleensä liukuvia, mittana voidaan käyttää aikaa tai raipaniskujen lukumäärää. Kuolemanrangaistusta käytettäessä vaihtoehtoja on vain kaksi vaikka todellisuus on paljon mutkikkaampi.

Rajanveto vaikeaa

Viimeksi meitä järkytti kahden pikkutytön murha pääkaupunkiseudulla. Se näytti täyttävän kuolemanrangaistuksen arvoisen rikoksen merkit. Mutta olisiko tilanne ollut toinen, jos tyttöjä olisikin ollut vain yksi kahden sijasta tai heidän ikänsä olisi ollut esimerkksi 12 vuotta? Miten meidän tulisi suhtautua krapulaisena ylinopeutta ajavaan naiseen, joka tappaa kolme koulutiellä kulkevaa lasta, tulisiko hänelle langettaa kuolemantuomio? Vai täyttyvätkö kuolemantuomion kriteerit vasta, kun siihen liittyy seksuaalinen hyväksikäyttö? Miten silloin tulee suhtautua pohjoissuomalaiseen uskovaiseen mieheen, joka makaa kaikki kahdeksan tytärtään, joista yksi tekee itsemurhan. Onko isä teloitettava seksuaalisen teon jälkeiseen kuolemaan syyllisenä?

Edellä luetellut esimerkit riittävät osoittamaan, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia asettaa yksiselitteisiä rajoja teloitustuomion ehdoksi. On vain yksi ehto - ei kuolemanrangaistusta.

Entä voidaanko julmia, vaarallisia rikoksia ehkäistä?

Yleensä ongelmien ratkaiseminen väkivaltaisesti, säännöistä piittaamatta, ennakoi murhatekoja. Väkivaltaisesti käyttäytyvät tuleekin saattaa lainsäädännön mukaisen rangaistuksen jälkeen asennekasvatuksen ja valvonnan piiriin. Tämän tulee koskea kaikkia yhteiskunnan turvallisuuden törkeitä rikkojia, olipa rikkomus holtiton ylinopeus, rattijuopumus tai ohikulkijan potkiminen kadulla.

Yhteiskunnan ei tule silmittömästi kostaa väkivaltarikoksiin syyllistyneille, mutta sillä on velvollisuus suojella jäseniään toistuvasti rikoksia tekeviltä ja ohjata ohjata rikollisen elämää sellaisille urille, etteivät väkivallanteot toistu. Väkivaltarikolliselle ei pidä olla aseenkantolupaa. On kohtuullista, että viranomaisilla on oikeus valvoa väkivaltaan taipuvaisen kansalaisen elämää kunnes ympäristöllä ei enää ole aihetta pelätä häntä. Tällaisten ihmisten avuksi voitaisiin myös perustaa tukiryhmiä, jotka toimisivat AA-liikkeen periaatteiden tapaan.

Jos yhteiskunnalla on oikeus rangaista, on siihen liityttävä velvollisuus kasvattaa. Tämä asia on tullut esille myös omaisuusrikoksia tehneiden nuorten kohdalla. Asiaa on vietävä nopeasti eteenpäin.
MARTTI PENTTONEN, ESKO L√ĄNSIMIES
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 36864 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (2.219 ms)