Artikkelit
Diagnostinen radiojodiannos ei lisää kilpirauhassyöpää
02.02.1990, Duodecim 106: 207-208
(ei kuvausta)
DIAGNOSTINEN RADIOJODIANNOS EI LISÄÄ KILPIRAUHASSYÖPÄÄ
HOLM L-E, WIKLUND K, LUNDELL G, ym: Svensk Läkartidning 86: 2864-2866, 1989
”Jodia on käytetty ja käytetään edelleenkin merkkiaineena kilpirauhasen isotooppikuvauksissa (kilpirauhaskartoituksissa). Uudempaan ja kalliimpaan 123J-merkkiaineeseen siirtymistä on perusteltu paitsi kuvausominaisuuksien parantumisella, myös sädeturvallisuuden lisääntymisellä. Laaja ruotsalainen selvitys kuitenkin osoittaa, että radiojodi ei lisää kuvausannoksina ainakaan kilpirauhasen syövän ilmaantumista.
Ruotsin yliopistosairaaloiden isotooppilaboratorioissa vuosina 1951-69 131jodin avulla tutkituista potilaista lähes 40 000 jäljitettiin Ruotsin syöpärekisteristä. Kilpirauhasen syövän ilmaantuminen suhteutettiin kuvauksen aiheeseen, radiojodiannokseen ja seuranta-aikaan. Merkkiaineen saamisen aikaan potilaat olivat keskimäärin 45-vuotiaita. Annos oli noin 2 MBq (54 Ci). Seurannan viisi ensimmäistä vuotta jätettiin huomioon ottamatta. Seuranta-aika oli keskimäärin 20 vuotta.
Kun radiojodin avulla tutkitut vakioitiin asuinpaikan, iän ja sukupuolen mukaan, kilpirauhassyövän ilmaantuvuus oli 1.18-kertainen muihin verrrattuna. Koska mukana oli sellaisiakin syöpiä, joiden ilmaantuminen ei ole riippuvainen säteilystä (medullaarinen ja anaplastinen syöpä), ero radiojodia saaneiden ja muiden välillä oli olematon.
Tutkimuksen loppupäätelmä on lohdullinen isotooppilaboratorioissa työskenteleville ja asioineille. Suomessa on tehty vuosittain 132jodin avulla noin 10 000 ”kartoitusta”, eli annoksen saaneita on joukossamme yli 100 000. Säteilyturvakeskuksen ja Syöpärekisterin yhteistyönä voitaisiin tuottaa samanlainen vaara-analyysi. Ilmaantuuhan meillä 200 kilpirauhassyöpää vuodessa, ja suomalaiset ovat altistuneet myös ydinkokeiden ja ydinvoimalaonnettomuuksien yhteydessä radiojodille jo vuosikymmenten ajan!
ESKO LÄNSIMIES
HOLM L-E, WIKLUND K, LUNDELL G, ym: Svensk Läkartidning 86: 2864-2866, 1989
”Jodia on käytetty ja käytetään edelleenkin merkkiaineena kilpirauhasen isotooppikuvauksissa (kilpirauhaskartoituksissa). Uudempaan ja kalliimpaan 123J-merkkiaineeseen siirtymistä on perusteltu paitsi kuvausominaisuuksien parantumisella, myös sädeturvallisuuden lisääntymisellä. Laaja ruotsalainen selvitys kuitenkin osoittaa, että radiojodi ei lisää kuvausannoksina ainakaan kilpirauhasen syövän ilmaantumista.
Ruotsin yliopistosairaaloiden isotooppilaboratorioissa vuosina 1951-69 131jodin avulla tutkituista potilaista lähes 40 000 jäljitettiin Ruotsin syöpärekisteristä. Kilpirauhasen syövän ilmaantuminen suhteutettiin kuvauksen aiheeseen, radiojodiannokseen ja seuranta-aikaan. Merkkiaineen saamisen aikaan potilaat olivat keskimäärin 45-vuotiaita. Annos oli noin 2 MBq (54 Ci). Seurannan viisi ensimmäistä vuotta jätettiin huomioon ottamatta. Seuranta-aika oli keskimäärin 20 vuotta.
Kun radiojodin avulla tutkitut vakioitiin asuinpaikan, iän ja sukupuolen mukaan, kilpirauhassyövän ilmaantuvuus oli 1.18-kertainen muihin verrrattuna. Koska mukana oli sellaisiakin syöpiä, joiden ilmaantuminen ei ole riippuvainen säteilystä (medullaarinen ja anaplastinen syöpä), ero radiojodia saaneiden ja muiden välillä oli olematon.
Tutkimuksen loppupäätelmä on lohdullinen isotooppilaboratorioissa työskenteleville ja asioineille. Suomessa on tehty vuosittain 132jodin avulla noin 10 000 ”kartoitusta”, eli annoksen saaneita on joukossamme yli 100 000. Säteilyturvakeskuksen ja Syöpärekisterin yhteistyönä voitaisiin tuottaa samanlainen vaara-analyysi. Ilmaantuuhan meillä 200 kilpirauhassyöpää vuodessa, ja suomalaiset ovat altistuneet myös ydinkokeiden ja ydinvoimalaonnettomuuksien yhteydessä radiojodille jo vuosikymmenten ajan!
ESKO LÄNSIMIES