Artikkelit

Luonnon lait ja ihmisen lait

Puna-armeijan poistuessa Baltiasta on sen jäljiltä löytynyt lohduton luonnon turmelus. Vietnamissa Yhdysvaltojen armeija myrkytti laajoilta alueilta kasvillisuuden pois. Kansainvälinen säteilyvalvonta ei ulotu sotilaskohteisiin. Kunnallinen ympäristövalvonta ei Kuopiossakaan ulotu Neulamäen sotilasalueelle. Paavi vastustaa ehkäisyä, vaikka väestönkasvu on suurin maapallon elämän uhka.

Kuinka on mahdollista, että ihan järkevät, koulusivistystä saaneet ja ideologisesti hyvää tarkoittavat ihmiset toimivat näin? "Kaikki toimivat pitäen silmällä sitä, minkä luulevat hyväksi", sanoi Aristoteles jo yli 2 000 vuotta sitten. Ihmisten yhteisö haluaa hyvää itselleen ja laatii säännöt omia etuja turvatakseen. Yhteiskunnan monimutkaistuessa sen jäsenet erikoistuvat. Jotkut huolehtivat ravinnon tuottamisesta, toiset turvallisuudesta jne. Toiminnan kokonaisuutta valvoo joku, jolla on siihen oikeus joko voiman tai demokratian avulla hankittuna.

Ihmisten säätämät lait ohjailevat koneiston toimintaa ja laista määräytyy rangaistus sääntöjen rikkomisesta. Rangaistus (sanktio) ei enää eikä yleensä ole missään suhteessa tehtyyn tuottamukseen (vrt aikaisemmin hammas hampaasta-periaate). Teko voidaan antaa anteeksi, tai on ainakin sovitettu sanktion suorittamisen jälkeen. Raha (sakko) tai vapaudenriisto määrätään rangaistukseksi teon laadusta tai teon auttamasta seuraamuksesta riippumatta.

Luonnon lakien rikkominen (pohjaveden ja ilman myrkyttäminen, likaaminen jne) aiheuttaa enimmillään sakon tai ehdonalaisen vapausrangaistuksen. Teko voidaan myös katsoa tahattomaksi tai antaa anteeksi (Kärkölän fenoli-rikos). Sovituksesta tai anteeksiannosta riippumatta pohjavesi jää saastuneeksi ja ilma on rikkidioksidin kellastama. Vesi puhdistuu tai jää saastuneeksi luonnonlakien mukaan. Lainmukainen anteeksiantomme tai sakon maksu teon sovituksena ei tee tehtyä tekemättömäksi, se ei pysäytä aikaansaatua luonnon ketjureaktiota.

Yhteiskunnan osaksi muodostettu palvelija (armeija, salainen poliisi) toimii aluksi ja parhaimmillaan yhteisen edun hyväksi. Järjestön sisällä muodostuu kuitenkin oma ideologiansa, joka vuosien saatossa erkaantuu yhteiskunnan mielipideilmastosta erilleen, sillä nämä organisaatiot ovat itseään uudistavia. Niiden sisälle rakentuva hyvän ja pahan paradigma voi olla ristiriidassa, tai kenties vääjäämättä ajautuu ristiriitaan, kansalaisyhteiskunnan hyvä-paha-käsityksen kanssa. Demokraattisesti valitut kansanedustajat eivät ole "luotettavia", heitä ei voida vihkiä järjestön sisälle, parlamentaarinen valvonta ei ole mahdollinen.

Tällainen järjestö (armeija, kirkko, salainen poliisi, vapaamuurarit jne) pitää omia lakejaan parempana kuin demokraattisen yhteiskunnan lakia. Näiden yhteisöjen ei tarvitse noudattaa yhteiskunnan lakeja (väkivallattomuus, puhelinsalaisuus, ympäristölainsäädäntö jne), "sillä meidän päämäärämme, ideaalimme on niin pyhä". Vain organisaatio tietää, mikä on parasta tälle yhteiskunnalle.

Vallan sokeudessa kuvitellaan, että myöskään luonnonlakeja ei tarvitse kunnioittaa. Mutta luonnonlait ovat ylitse kaiken meneviä. Korkeinta hyvää tarkoittaessaankin ihmisen on alistuttava luonnonlaeille!

Jo nyt olevan näytön luulisi riittävän siitä, että ihminen ei voi alistaa luontoa oman (lyhytnäköisen) hyvänsä välikappaleeksi. Tämä koskee jok'ikistä ihmistä ja ihmisryhmää. Toinen toisillemme voimme olla kuinka julmia ja laista piittaamattomia tahansa. Pitkällä tähtäyksellä siitä ei ole vahinkoa, ehkäpä niin on pelkästään hyvä.

Mutta suurimmassa hulluudenpuuskassammekaan emme saa unohtaa luonnonlakeja. Tämä ja vain tämä on tärkeää takoa jokaisen koululaisen ja kansalaisen päähän: emme saa kenenkään "luvalla" tehdä pahaa luonnolle. Olipa luvan tai määräyksen antajana Markkinavoima tai Valtio, Raamattu tai Koraani, Stalin tai Kennedy. Luonnon lakien rikkominen on ainoa synti, jota emme saa anteeksi.

ESKO LÄNSIMIES