Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Silpomista ei pidä suvaita
31.05.1994, Helsingin Sanomat
Martti Lindqvistin kolumnin 20.5 kritiikki. IS toimittaja Heli Karhumäki haastatteli 6.6. lehteen ja IS:n päätoimittajan kolumni 11.6 käsitteli asiaa. Palaute runsasta ja positiivista. 22.6 HS:ssa mielipidekirjoitus, jossa kritisoitiin voimakkaasti mutta oudosti kirjoitustani.

Silpomista ei pidä suvaita

Martti Lindqvist arvosteli Näkökulma-palstalla (20. 5.) niitä lääkäreitä, jotka eivät pidä suotavana tehdä poikalasten ympärileikkauksia verovaroin. Lindqvist syytti tämän näkemyksen omaavia "rotusorron hienostuneimman muodon edustajiksi."

Lindqvistin mukaan ikivanhoja uskonnollisia tapoja tulee noudattaa ja ne on hyväksyttävä myös silloin, kun noiden tapojen noudattajat ovat siirtvneet vieraaseen kulttuuriympäristöön, sinne, missä nämä tavat ovat ristiriidassa vallitsevan normiston kanssa! Esitän kaksi näkemystä, jotka osoittavat, että Lindqvistin ajattelu ei ole tästä maailmasta.

Ensiksi, kulttuurien kunnioittamisessa on noudatettava vastavuoroisuutta. Jos meidän suomalaisten on hyväksyttävä (ja jopa kustannettava) uskonnolliseen tai muuhun traditioon perustuva lasten sukuelinten leikkely ilman, että käytännöllä on mitään lääketieteellistä perustetta, on meidän vastavuoroisesti saatava harjoittaa yhtä vanhan ja suomalaisena olemisen kannalta tärkeän alastomana saunomisen ja mereen hyppäämisen perinnettämme minne tahansa asetummekaan.

Tuskinpa kuitenkaan Saudi-Arabiassa työskentelevän lääkäriperheen sallitaan saunoa ja hyppelehtiä meressä alastomana. Mullahien kiihdyttämät mustakaavut saapuvat hyvin pian kivittämään tätä perhettä. Jos meiltä edellytetään vieraiden kulttuurien meille vieraiden käytäntöjen kunnioittamista, on niiden kulttuurien hyväksyttävä meidän käytäntömme omilla valta-alueillaan.

Toiseksi, maailmassa on paljon uskonnolla ja perinteellä perusteltuja käytäntöjä, jotka ovat meille vieraita. Jos otamme mukaan myös varhempina aikoina käytössä olleita rituaaleja, laajenee kirjo edelleen: leskien heittäytyminen kuolleiden puolisoidensa hautajaisrovioon Intiassa, vainajien aivojen syönti Borneossa, inkojen ihmisuhrit, huumaavien aineiden käyttö uskonnollisissa menoissa, vain muutamia mainitakseni.

Jos hyväksymme yhden, on sitten hyväksyttävä muutkin. Kristinuskoa tunnustavat syövät ihmisen ruumista symbolisesti (?), miten suhtautuisimme sellaisiin, jotka uskontoonsa perustuen söisivät ihan oikeasti ihmisen ruumista?

Vanha sananlasku sanoo, että maassa maan tavalla tai maasta pois. Minun on hyvin vaikea hyväksyä mitään sellaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa toimenpidettä, mikä on ristiriidassa meillä vallitsevan käytännön ja lainsäädännön kanssa. Kukin harrastakoon itsekseen millaisia uskonnollisia tai perinteeseen kuuluvia menoja tahansa (rukoilu, ruokailutavat jne). Silloin, kun uskonnolla perustellaan tyttö- tai poikalasten silpomista, sukupuolten välistä eriarvoisuutta tai uhataan toisella tavalla ajattelevien henkeä (Salman Rushdie), ainakin minun sallivuuteni rajat on ylitetty.

ESKO L√ĄNSIMIES
ylilääkäri, dosentti
Kuopio
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 34079 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (2.410 ms)