Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Kemiallistuneen ympäristön haitat
06.04.1995, Savon Sanomat
Vastineita. Lisäksi yksi kantaani tukeva TTKK:n tutkijan kijoitus.

Kemiallistuneen ympäristön haitat

Lukijan Sanomissa 2.4. ollut mielipidekirjoitukseni kemiallisesti käsitellyn puun, "kestopuun", ympäristövaaroista oli ylireagoiva, nöyrästi tunnustan sen. Lehdessä 5.4. olleet kaupungininsinööri Pertti Purhosen ja dosentti Terttu Vartiaisen asialliset vastineet olivat varmasti kaikille lukijoille hyödyllinen kertaus tämän asian todellisesta laidasta.

Suomessa päästettiin vuosina 1930-1988 luontoon 30 miljoonaa kiloa kloorifenoleita. Se merkitsi 100-150 grammaa jokaista suomalaista kohden vuodessa. Tämän lisäksi luontoomme jäi 1500 kiloa supermyrkky-dioksiinia, muutamia satoja milligrammoja jokaista suomalaista kohden. Ravintoketjussa ne hiljalleen kertyvät meihin.

Lautojen säänkestoa lisätään nyt käsittelemällä ne arsenikin ja muiden metallien suoloilla. Näiden ei pitäisi liueta ympäröivään luontoon eikä siten olla haitallisia. Suolaamisen tarkoitus on estää bilologisen, elämälle välttämättömän lahoamisprosessin käynnistyminen laudoissa. Uskon insinööri Purhosta, että tuosta arsenikin suolasta on vahinkoa pieneliöille, ei ihmiselle.

Ihmisen tuottamien kemiallisten aineiden runsastuminen elinympäristöömme on huolestuttavaa. Joidenkin aineiden osalta olemme menossa parempaan suuntaan (lyijy vähenee), mutta usein korvaavat kemikaalit ovat toisella tapaa vaarallisia. Kun lähdemme sutta karkuun, tulee kontio vastaan! Oikea tapa olisi luopua kemikaaleista silloin, kun niitä ilman tullaan toimeen. Erinomainen esimerkki tästä on teiden suolaamisen vähentäminen Kuopion alueella. Tielaitos ei lähtenyt korvaamaan suolaa muilla kemikaaleilla vaan vetosi ihmisiin, jotta he muuttaisivat ajotapojaan. Ja tulos on meidän kaikkien kannalta edullinen.

Samaa keinoa voisi soveltaa myös puun käyttöön. Kesämökkien ja puutarhojen kalusteet voidaan aivan hyvin tehdä käsittelemättömästä puusta. Hyvin hoidettuna nuo lepolasset ja muut kestävät huoletta l5-20 vuotta ja sitten uusi mökinkäyttäjäsukupolvi jo haluaakin hankkia uudet jakkarat. Esimerkiksi mökiltä poistuttaessa lepotuolien nostaminen sateelta suojaan katoksen alle on sellaista huolellisuutta. Puun myrkyttäminen ei estä naulojen ruostumista, ehkä pikemminkin päinvastoin.

Toivottavasti kemiallisia aineita valmistavat, niitä käyttävät ja erityisesti kemikaaleja luontoon päästävät ja levittävät ovat oppineet puutavaran kloorifenolikäsittelyn seuraamuksista jotakin. Arsenikin suoloilla käsitellystä puutavarasta valmistetut leikkivälineet ja hiekkalaatikot ovat kaupungininsinööri Purhosen mukaan lapsillemme ja lapsenlapsillemme turvallisia. Minun huoleni tästä asiasta oli ilmeisesti aiheeton.

ESKO LĂ„NSIMIES
Kuopio
© Esko Länsimies | Kävijöitä 36490 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.566 ms)