Artikkelit
Pakolaismyönteisyyden pyyteettömyydestä
01.06.1995, Savon Sanomat
SS:n pääkirjoituksen 25.5. kritiikki
Pakolaismyönteisyyden pyyteettömyydestä
Tämän lehden pääkirjoituksessa 25.5.1995 kehuttiin presidentti Martti Ahtisaaren kannanottoa suomalaisten pakolaisasenteista.
Ahtisaaren puheenvuorossa kehuttu suomenruotsalaisten pakolaismyönteinen asenne sai myös Savon Sanomien pääkirjoituksen laatijan toteamaan: "Suomenruotsalaisten suhtautuminen pakolaisiin on aina ollut myönteisempää kuin muiden suomalaisten...Meillä savolaisilla olisi oppimista suomenruotsalaisten asenteista ja kokemuksista."
On totta, että viime vuosikymmeninä Suomen kaksikielisille alueille on otettu suomenkielisiä alueita enemmän pakolaisia. 1980-luvulla sataa työssä käyvää kohden Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla asui yksi vierasmaalaista alkuperää oleva asukas. Muualla maassa vastaava luku oli 0,2-0,4 (Länsimies: Ahvenamaa sulattaa muukalaisia, Uusi Suomi, 27.2.1988).
Kansanperinne on säilynyt vahvimpana siellä, missä kahden kulttuurin (kahden kielen jne.) raja kulkee. Esimerkiksi kansanmusiikki elää voimallisena Pohjanmaalla, missä naapureina asuvien ruotsinkielisten ja suomenkielisten pitäjien mestarit ovat soitannossaan väkeviä.
Jos muistimme venytetään toisen maailmansodan aikoihin asti, muuttuu tilanne vallan toisenlaiseksi. Meitä Karjalan evakoita, sotapakolaisia, ei haluttu ottaa ruotsinkielisiin kuntiin, ei Uudellemaalle, ei Ahvenanmaalle eikä Vaasan lääniin. Ruotsinkieliset kartanonomistajat ostivat alueidensa kielellisen puhtauden perityillä rahoillaan.
Rintamamiehet ja suuri osa erityisesti Laatokan- ja Raja-Karjalan pakolaisista joutui raivaamaan elintilansa asuinkelvottomille korpimaille. Tästäkö johtuu, että suurin osa silloin raivatuista tiloista on nyt autioitunut ja niiden raivaajat ennenaikaisessa haudassa.
Miksi ruotsinkieliset kunnat ja alueet suosivat pakolaisia? Savon Sanomien pääkirjoittaja väittää, että: "kielellisenä vähemmistönä he tietävät, ettei oma kulttuuri murru kun se kohtaa muita..." Tarjoan raadollisempaa selitystä pakolaismyönteisyydelle. Väestöllisesti taantuvat suomenruotsalaisten maalaiskuntien päättäjät olettavat, että täysin vieraskielinen ja alistettu pakolainen opettelee kiltisti ruotsinkielen ja lapset menevät nöyrästi ruotsinkieliseen kouluun. Jos nuo kunnat saisivat uusiksi asukkaikseen suomenkielisiä perheitä, päättäjät joutuisivat lisäämään suomenkielisiä palveluita, koululuokkia jne.
Suomenkieliset eivät muuttuisi ainakaan yhdessä sukupolvessa ruotsia äidinkielenään puhuviksi. Bosnian pakolaisista tulee ruotsinkielisiä paljon helpommin.
Pakolaisen kannalta on tietysti samantekevää, millä kielellä apu annetaan. Pääasia on, että me Suomen valtion kansalaiset autamme pakolaisia sillä osuudella, mikä meille maapallon hyväosaisina, mutta vähäväkisenä kansana kuuluu.
Savon Sanomien pääkirjoituksessa on turhaa mollata meitä itäsuomalaisia. Toisen maailmansodan yhteydessä silloisessa Kuopion läänissä (mukana myös nykyinen Pohjois-Karjalan lääni) otettiin vastaan väkilukuun suhteutettuna eniten Karjalan sotapakolaisia. Tätä ei saa unohtaa, vaan tästä on nyt, kun 50 vuoden takaisia tapahtumia muutenkin muistellaan, oltava ylpeitä.
ESKO LÄNSIMlES
Kuopio
Tämän lehden pääkirjoituksessa 25.5.1995 kehuttiin presidentti Martti Ahtisaaren kannanottoa suomalaisten pakolaisasenteista.
Ahtisaaren puheenvuorossa kehuttu suomenruotsalaisten pakolaismyönteinen asenne sai myös Savon Sanomien pääkirjoituksen laatijan toteamaan: "Suomenruotsalaisten suhtautuminen pakolaisiin on aina ollut myönteisempää kuin muiden suomalaisten...Meillä savolaisilla olisi oppimista suomenruotsalaisten asenteista ja kokemuksista."
On totta, että viime vuosikymmeninä Suomen kaksikielisille alueille on otettu suomenkielisiä alueita enemmän pakolaisia. 1980-luvulla sataa työssä käyvää kohden Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla asui yksi vierasmaalaista alkuperää oleva asukas. Muualla maassa vastaava luku oli 0,2-0,4 (Länsimies: Ahvenamaa sulattaa muukalaisia, Uusi Suomi, 27.2.1988).
Kansanperinne on säilynyt vahvimpana siellä, missä kahden kulttuurin (kahden kielen jne.) raja kulkee. Esimerkiksi kansanmusiikki elää voimallisena Pohjanmaalla, missä naapureina asuvien ruotsinkielisten ja suomenkielisten pitäjien mestarit ovat soitannossaan väkeviä.
Jos muistimme venytetään toisen maailmansodan aikoihin asti, muuttuu tilanne vallan toisenlaiseksi. Meitä Karjalan evakoita, sotapakolaisia, ei haluttu ottaa ruotsinkielisiin kuntiin, ei Uudellemaalle, ei Ahvenanmaalle eikä Vaasan lääniin. Ruotsinkieliset kartanonomistajat ostivat alueidensa kielellisen puhtauden perityillä rahoillaan.
Rintamamiehet ja suuri osa erityisesti Laatokan- ja Raja-Karjalan pakolaisista joutui raivaamaan elintilansa asuinkelvottomille korpimaille. Tästäkö johtuu, että suurin osa silloin raivatuista tiloista on nyt autioitunut ja niiden raivaajat ennenaikaisessa haudassa.
Miksi ruotsinkieliset kunnat ja alueet suosivat pakolaisia? Savon Sanomien pääkirjoittaja väittää, että: "kielellisenä vähemmistönä he tietävät, ettei oma kulttuuri murru kun se kohtaa muita..." Tarjoan raadollisempaa selitystä pakolaismyönteisyydelle. Väestöllisesti taantuvat suomenruotsalaisten maalaiskuntien päättäjät olettavat, että täysin vieraskielinen ja alistettu pakolainen opettelee kiltisti ruotsinkielen ja lapset menevät nöyrästi ruotsinkieliseen kouluun. Jos nuo kunnat saisivat uusiksi asukkaikseen suomenkielisiä perheitä, päättäjät joutuisivat lisäämään suomenkielisiä palveluita, koululuokkia jne.
Suomenkieliset eivät muuttuisi ainakaan yhdessä sukupolvessa ruotsia äidinkielenään puhuviksi. Bosnian pakolaisista tulee ruotsinkielisiä paljon helpommin.
Pakolaisen kannalta on tietysti samantekevää, millä kielellä apu annetaan. Pääasia on, että me Suomen valtion kansalaiset autamme pakolaisia sillä osuudella, mikä meille maapallon hyväosaisina, mutta vähäväkisenä kansana kuuluu.
Savon Sanomien pääkirjoituksessa on turhaa mollata meitä itäsuomalaisia. Toisen maailmansodan yhteydessä silloisessa Kuopion läänissä (mukana myös nykyinen Pohjois-Karjalan lääni) otettiin vastaan väkilukuun suhteutettuna eniten Karjalan sotapakolaisia. Tätä ei saa unohtaa, vaan tästä on nyt, kun 50 vuoden takaisia tapahtumia muutenkin muistellaan, oltava ylpeitä.
ESKO LÄNSIMlES
Kuopio