Artikkelit
Kuopion kulttuurihistoriallisen museon käsitykset suomettuneita?
10.12.1995, Savon Sanomat
Kommentti Jouko Aroalhon kirjoitukseen Snellman-instituutin julkaisussa
Kuopion kulttuurihistoriallisen museon käsitykset suomettuneita?
Kuopion Snellman-instituutti kustantaa mielenkiintoisia julkaisuja ja jatkaa täten Kuopion arvokasta humanistista perinnettä. Tuore julkaisu (Kortshkurkina: Muinaiskarjalan kaivaukset, 1995) sisältää Kuopion Museon amanuenssi Jouko Aroalhon katsauksen Karjalan muinaistutkimuksesta. Lainaan Aroalhon kirjoitusta suoraan:
"Toisen maailmansodan jälkeen muinaiskarjalaisen kulttuurin tutkimus taantui ydinalueen tultua liitetyksi Suomen luovuttaman Karjalan osana Neuvostoliittoon ja paikallisen väestön siirryttyä siirtolaisena alueelta muualle. Valtakunnan raja tuli halkaisemaan Karjalan kannaksen kahtia..."
Omat juureni ovat Karjalassa joten olen varmaankin yliherkistynyt Karjalaa koskevan keskustelun vivahteille, arvio silti sallittakoon. Lehtiartikkeleissa voidaan käyttää epätarkkoja sanontoja, mutta humanistisen tutkimuksen ammattilaisten on oltava tarkkoja. Kuopion Museossakin pitäisi jo olla tiedossa, että kylmä sota on päättynyt ja lähihistoriaamme koskevista asioista voidaan käyttää oikeita, "suomettumattomia" termejä:
- Ydinalue liitettiin NL:oon eikä "ydinalueen tultua liitetyksi NL:oon".
- Suomi ei luovuttanut, vaan joutui luovuttamaan.
- Karjalan kansan evakkotaipaleen karakterisointi Aroalhon tavalla "väestön siirryttyä siirtolaisina alueelta muualle" ei anna todellista kuvaa aseellisen ylivoiman edessä tapahtuneesta pakenemisesta, nykykielellä etnisestä puhdistuksesta, joka tapahtui Yhdysvaltojen, Englannin ja Ranskan hallitusten suostumuksella.
- Uusi valtakunnan raja ei halkaissut Kannasta, ei edes katkaissut, vaan koko Kannas vietiin meiltä!
Toivon, että amanuenssi Aroalho vastaa kritiikkiini. Olen valmis myöntämään olevani väärässä, jos niin osoitetaan.
ESKO LÄNSIMIES
Karjalan pakolaisten poika
Kuopion Snellman-instituutti kustantaa mielenkiintoisia julkaisuja ja jatkaa täten Kuopion arvokasta humanistista perinnettä. Tuore julkaisu (Kortshkurkina: Muinaiskarjalan kaivaukset, 1995) sisältää Kuopion Museon amanuenssi Jouko Aroalhon katsauksen Karjalan muinaistutkimuksesta. Lainaan Aroalhon kirjoitusta suoraan:
"Toisen maailmansodan jälkeen muinaiskarjalaisen kulttuurin tutkimus taantui ydinalueen tultua liitetyksi Suomen luovuttaman Karjalan osana Neuvostoliittoon ja paikallisen väestön siirryttyä siirtolaisena alueelta muualle. Valtakunnan raja tuli halkaisemaan Karjalan kannaksen kahtia..."
Omat juureni ovat Karjalassa joten olen varmaankin yliherkistynyt Karjalaa koskevan keskustelun vivahteille, arvio silti sallittakoon. Lehtiartikkeleissa voidaan käyttää epätarkkoja sanontoja, mutta humanistisen tutkimuksen ammattilaisten on oltava tarkkoja. Kuopion Museossakin pitäisi jo olla tiedossa, että kylmä sota on päättynyt ja lähihistoriaamme koskevista asioista voidaan käyttää oikeita, "suomettumattomia" termejä:
- Ydinalue liitettiin NL:oon eikä "ydinalueen tultua liitetyksi NL:oon".
- Suomi ei luovuttanut, vaan joutui luovuttamaan.
- Karjalan kansan evakkotaipaleen karakterisointi Aroalhon tavalla "väestön siirryttyä siirtolaisina alueelta muualle" ei anna todellista kuvaa aseellisen ylivoiman edessä tapahtuneesta pakenemisesta, nykykielellä etnisestä puhdistuksesta, joka tapahtui Yhdysvaltojen, Englannin ja Ranskan hallitusten suostumuksella.
- Uusi valtakunnan raja ei halkaissut Kannasta, ei edes katkaissut, vaan koko Kannas vietiin meiltä!
Toivon, että amanuenssi Aroalho vastaa kritiikkiini. Olen valmis myöntämään olevani väärässä, jos niin osoitetaan.
ESKO LÄNSIMIES
Karjalan pakolaisten poika