Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Lepakon sylkeä ja luonnon lääkkeitä
06.08.1992, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Lepakon sylkeä ja luonnon lääkkeitä
Suomi allekirjoitti YK:n ympäristö ja kehityskokouksessa Riossa luonnon moninaisuuden suojeluun tähtäävän sopimuksen. Olemme sitoutuneet toimimaan oman lajistomme säilyttämiseksi ja osallistumaan kehitysmaissa lajiston suojelemiseen pyrkivien hankkeiden rahoitukseen.

Miksi, mitä hyötyä meille on siitä, että jotain verenimijälepakoita tai kummallisen nimisiä kasveja suojellaan, kun omassa maassa on työttömyyttä? Otan seuraavassa esille muutamia lääketieteen tiedonsiruja, jotka auttavat ymmärtämään, miksi on meillekin tärkeää säilyttää alkuperäistä luontoa kotona ja tukea alkuperäisen luonnon ja luonnonkansojen elämänmuodon säilymistä muuallakin.
Sana lääke johtuu verijuotikkaan englanninkielisestä nimestä.

Leech tarkoittaa verijuotikasta, parantamista ja lääkäriä. Verenimijälepakon ja verijuotikkaan syljestä eristetyistä aineista on kehitetty veren hyytymiseen ja veren hyytymien hajoamiseen vaikuttavia lääkkeitä. Sydänveritulpan uusimmat ja tehokkaimmat hoitavat (liuotushoito) on -kehitetty vampyyrin syljestä.

Lepakoiden merkitys luonnon ekosysteemien säilymiselle on suuri. Ilman niiden välityksellä tapahtuvaa kasvien leviämistä ja lisääntymistä kymmenet muut lajit kuolisivat sukupuuttoon. Jokainen laji on oleellisen tärkeä kokonaisuuden säilymiselle. Lepakoiden sosiaalinen käyttäytyminen, altruismi, on toiminut mallina sosiaalibiologian tutkimuksessa. Olemme oppineet ymmärtämään geenien ja käyttäytymisen välistä vuorovaikutusta lepakoiden altruistisen käyttäytymisen avulla.

Luonnosta tavattavista kasveista kehitetyt lääkkeet ovat edelleenkin merkittävä ihmisen sairauksien parantamisen väline. Valitettavaa on, että olemme menettäneet tai menettämässä paljon mahdollisuuksia kun tuhoamme ("hyödynnämme") alkuperäistä luontoa ja halveksien olemme hyljänneet kansanlääkinnän. Lääketiede nykymuodossaan on paternalistista.

Esihistoriallisena aikana ja aina Keski-ajalle saakka parantaminen oli pääosin naisten tiedon ja taidon varassa. Erityisesti lisääntymiseen liittyvä ja naisten sairauksien ja vaivojen lääkintä oli naisten hallussa.

Nykyaikaisen lääketieteen kehittyessä mieslääkärit syrjäyttivät naisparantajat ja kirkon tuella pahimmat kilpailijat poltettiin noitina. Näin katosi valtava määrä tuhansien vuosien aikana kertynyttä tietoa luonnon avulla parantamisesta.

Esimerkiksi syntyvyyden säännöstely oli ilmeisesti yleistä esihistoriallisina aikoina. Tieto eri kasvien hedelmöitystä ehkäisevistä ja varhaiseen aborttiin johtavista ominaisuuksista oli tunnettua ainakin Välimeren kulttuurien piirissä. Kun mieslääkärit syrjäyttivät parantajaeukot ja lapsenpäästäjät, alkoi väestöräjähdys, johon ei ollut minkäänlaista otetta ennenkuin 1950-luvulla kehitettiin hormonipillerit.
Tosin paternalistiset, monoteistiset paimentolaisuskontojen pohjalta kehitetyt kirkot pyrkivät edelleenkin estämään tämän tiedon leviämistä.

Ihmisen ja erityisesti omaan viisauteensa (?) luottavaan valkoisen rodun on nöyrästi tunnustettava virheensä ja aloitettava vuoropuhelu oman menneisyytensä ja vielä elävänä säilyneen perinteen omaavan kolmannen maailman kanssa.

Emme saa tuhota kämmenen alaakaan omasta alkuperäisestä luonnosta Vuotoksen vesiin tai Kessin hakkuisiin. Kuunnelkaamme nöyrästi Australian abojen lauluja. Omat runonlaulajamme ja shamaanirumpujen soittajamme nauroimme historian hämäriin.

Nyt on tullut aika kutsua takaisin Väinämöinen. Kun hän lähti Suomesta kuparisella kuutillaan, hän lupasi palata, kun olemme hädässä. Nyt olemme.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 36490 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.740 ms)