Artikkelit
Kohtuullinen ylipaino ei ole terveysvaara
11.01.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Kohtuullinen ylipaino ei ole terveysvaara
Ihmisen terveyteen, sairauteen ja kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä paino on selvimmin näkyvä ominaisuus. Perintötekijät, kolesteroli, verenpaine ynnä muut terveytemme vaaratekijät eivät yleensä näy ihmisen päältä.
Itse kukin seuraamme painoamme lähes päivittäisin mittauksin ja teemme uudestaan ja uudestaan lupauksia itsellemme ruuan vähentämisestä ja liikunnan lisäämisestä, yleensä huonoin tuloksin. Toisaalta kansanperinteessä ylipainoa on pidetty hyvinvoinnin ja vaurauden merkkinä ja nyt kovin laihaa ihmistä katsellaan syrjäsilmin "onkohan sillä syömishäiriö tahi aids"? Laihduttamisen ja ihanteellisen ruumiinkuvan myytin ympärille on syntynyt rahastamisen taidon osaavien yrittäjien joukko, jossa lääkäritkin ovat mukana.
Mutta mikä on painon ja elämän laadun ja pituuden välinen riippuvuus? Tästä asiasta on parin viime vuoden aikana julkaistu useita laajoja tutkimusraportteja. Painon ja pituuden välistä suhdetta ilmaistaan yleisimmin painoindeksin (BMI) avulla. Se lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2). Siis 100 kiloa painavan ja kaksi metriä pitkän ihmisen BMI on 25 (100/2x2). BMI:n ja sairastavuuden ja kuolleisuuden välillä todettu riippuvuus on U:n ja J:n muotoinen käyrä niin, että sairastavuus ja kuolleisuus on pienimmillään BMI:n keskimääräisillä arvoilla. Kun BMI on matala tai korkea, on sairastavuus ja kuolleisuus suurempi, kuin jos BMI on optimaalinen, jossain 22-27 välillä. "Paras" arvo riippuu siitä, tarkastellaanko naisia vai miehiä, nuoria vai vanhoja, sairauksia vai kuolleisuutta.
Nuorella iällä ollut ylipaino vaikuttaa vuosikymmeniä eteenpäin epäsuotuisasti yksilön elämän laatuun sekä lääketieteellisessä että psykososiaalisessa mielessä. Yhdysvalloissa on esitetty jopa, että syrjinnän kieltävän lainsäädännön piiriin tulisi ottaa myös ylipainoisten syrjintä (NEJM, 30. 9. 1993). Keski-iässä ja sen jälkeen painon optimialue siirtyy asteikolla oikealle, eli kuolleisuus lisääntyy hieman jo normaalialueen alarajan tuntumassa ja vastaavasti tukevahkot ikääntyneet ovat terveempiä kuin hyvin laihat. Kuolleisuus on vähäisintä vuosikymmenten mittaisen seurannan aikana heillä, jotka säilyttivät painonsa tai paino lisääntyi vain kohtuullisesti (noin 5 kiloa)
Painon vaihtelun ja laihdutusyritysten vaikutukset terveyteen ovat aika yllättäviä. Yhdysvalloissa julkaistiin viisi raporttia viime syksynä (Ann Int Med 1. 10. 1993 ja JAMA 21. 10. 1993) Painon väheneminen lisäsi kuolleisuutta 20 vuoden seurannan aikana jopa kaksinkertaiseksi. Erityisesti miesten sydänkuolemat lisääntyivät laihtumisen myötä. Näissä tutkimuksissa piilevät sairaudet suljettiin pois niin, että seurannan alkuvuosien kuolleisuutta ei otettu huomioon. Painon vaihtelu (siis laihtuminen ja lihominen useita kertoja seurannan kestäessä) näytti liittyvän lisääntyvään kuolleisuuteen. Miksi "normaalipaino" ja lievä lihominen vähentävät sairautta ja miksi laihtuminen, erityisesti painon sahaaminen, lisää sairastavuutta? Näppituntumalta tulee mieleen ruuan sisältämien hyödyllisten ravinteiden (vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit) merkitys hyvinvoinnillemme.
Kun syömme riittävästi ja kun kulutamme energiaa liikkumisen myötä niin, että voimme syödä enemmän hyvää suomalaista ruokaa, saamme suojaravinteita. Toistuvien laihdutusyritysten aikana syömme vähän, yksipuolisesti ja jäämme ilman riittävää suojaravinteiden määrää. Laihtuessa rasvaamme kiinnittyneet raskasmetallit ja muut haitalliset kemikaalit vapautuvat elimistöön ja saattavat aiheuttaa elimistön vastustuskyvyn heikkenemistä.
165 senttiä pitkän ihmisen tulisi painaa aikuisena vähintään 60 kiloa mutta ei paljoakaan yli 70 kiloa. 180 senttiä pitkän tulisi painaa aikuisena vähintään 70 kiloa, mutta ei paljoakaan yli 80 kiloa. Nuo luvut ilmaisevat BMI:n 22 ja 25 rajat.
Jos ylität tuon ylemmän rajan, älä ainakaan liho enää, vaan lisää kävelyä ja hyötyliikuntaa elämääsi, silloin voit edelleen iloita hyvän ruuan ja vetreän ruumiin antamista nautinnoista.
Ihmisen terveyteen, sairauteen ja kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä paino on selvimmin näkyvä ominaisuus. Perintötekijät, kolesteroli, verenpaine ynnä muut terveytemme vaaratekijät eivät yleensä näy ihmisen päältä.
Itse kukin seuraamme painoamme lähes päivittäisin mittauksin ja teemme uudestaan ja uudestaan lupauksia itsellemme ruuan vähentämisestä ja liikunnan lisäämisestä, yleensä huonoin tuloksin. Toisaalta kansanperinteessä ylipainoa on pidetty hyvinvoinnin ja vaurauden merkkinä ja nyt kovin laihaa ihmistä katsellaan syrjäsilmin "onkohan sillä syömishäiriö tahi aids"? Laihduttamisen ja ihanteellisen ruumiinkuvan myytin ympärille on syntynyt rahastamisen taidon osaavien yrittäjien joukko, jossa lääkäritkin ovat mukana.
Mutta mikä on painon ja elämän laadun ja pituuden välinen riippuvuus? Tästä asiasta on parin viime vuoden aikana julkaistu useita laajoja tutkimusraportteja. Painon ja pituuden välistä suhdetta ilmaistaan yleisimmin painoindeksin (BMI) avulla. Se lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2). Siis 100 kiloa painavan ja kaksi metriä pitkän ihmisen BMI on 25 (100/2x2). BMI:n ja sairastavuuden ja kuolleisuuden välillä todettu riippuvuus on U:n ja J:n muotoinen käyrä niin, että sairastavuus ja kuolleisuus on pienimmillään BMI:n keskimääräisillä arvoilla. Kun BMI on matala tai korkea, on sairastavuus ja kuolleisuus suurempi, kuin jos BMI on optimaalinen, jossain 22-27 välillä. "Paras" arvo riippuu siitä, tarkastellaanko naisia vai miehiä, nuoria vai vanhoja, sairauksia vai kuolleisuutta.
Nuorella iällä ollut ylipaino vaikuttaa vuosikymmeniä eteenpäin epäsuotuisasti yksilön elämän laatuun sekä lääketieteellisessä että psykososiaalisessa mielessä. Yhdysvalloissa on esitetty jopa, että syrjinnän kieltävän lainsäädännön piiriin tulisi ottaa myös ylipainoisten syrjintä (NEJM, 30. 9. 1993). Keski-iässä ja sen jälkeen painon optimialue siirtyy asteikolla oikealle, eli kuolleisuus lisääntyy hieman jo normaalialueen alarajan tuntumassa ja vastaavasti tukevahkot ikääntyneet ovat terveempiä kuin hyvin laihat. Kuolleisuus on vähäisintä vuosikymmenten mittaisen seurannan aikana heillä, jotka säilyttivät painonsa tai paino lisääntyi vain kohtuullisesti (noin 5 kiloa)
Painon vaihtelun ja laihdutusyritysten vaikutukset terveyteen ovat aika yllättäviä. Yhdysvalloissa julkaistiin viisi raporttia viime syksynä (Ann Int Med 1. 10. 1993 ja JAMA 21. 10. 1993) Painon väheneminen lisäsi kuolleisuutta 20 vuoden seurannan aikana jopa kaksinkertaiseksi. Erityisesti miesten sydänkuolemat lisääntyivät laihtumisen myötä. Näissä tutkimuksissa piilevät sairaudet suljettiin pois niin, että seurannan alkuvuosien kuolleisuutta ei otettu huomioon. Painon vaihtelu (siis laihtuminen ja lihominen useita kertoja seurannan kestäessä) näytti liittyvän lisääntyvään kuolleisuuteen. Miksi "normaalipaino" ja lievä lihominen vähentävät sairautta ja miksi laihtuminen, erityisesti painon sahaaminen, lisää sairastavuutta? Näppituntumalta tulee mieleen ruuan sisältämien hyödyllisten ravinteiden (vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit) merkitys hyvinvoinnillemme.
Kun syömme riittävästi ja kun kulutamme energiaa liikkumisen myötä niin, että voimme syödä enemmän hyvää suomalaista ruokaa, saamme suojaravinteita. Toistuvien laihdutusyritysten aikana syömme vähän, yksipuolisesti ja jäämme ilman riittävää suojaravinteiden määrää. Laihtuessa rasvaamme kiinnittyneet raskasmetallit ja muut haitalliset kemikaalit vapautuvat elimistöön ja saattavat aiheuttaa elimistön vastustuskyvyn heikkenemistä.
165 senttiä pitkän ihmisen tulisi painaa aikuisena vähintään 60 kiloa mutta ei paljoakaan yli 70 kiloa. 180 senttiä pitkän tulisi painaa aikuisena vähintään 70 kiloa, mutta ei paljoakaan yli 80 kiloa. Nuo luvut ilmaisevat BMI:n 22 ja 25 rajat.
Jos ylität tuon ylemmän rajan, älä ainakaan liho enää, vaan lisää kävelyä ja hyötyliikuntaa elämääsi, silloin voit edelleen iloita hyvän ruuan ja vetreän ruumiin antamista nautinnoista.