Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Rappeumataudit, happi ja antioksidantit
19.01.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Rappeumataudit, happi ja antioksidantit

Ikääntymiseen liittyy elimistön rappeutumista, kuten erilaiset syövät, sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, vastustuskyvyn heikkeneminen, aivojen rapistuminen ja kaihi.
Onko rappeutumisen syynä aika eli elimistön kuluminen, solujemme tumaan kirjoitettu "kohtalo" vai onko kyseessä jokin muu, kenties estettävissä tai hidastettavissa oleva ilmiö? Elämän syntymisen yhteydessä maapallon alkumeressä happi oli vaarallinen aine. Se "poltti" alkeelliset elämänmuodot.
Miljoonien vuosien aikana joihinkin yksisoluisiin eliöihin ilmestyi hapen vaikutuksilta suojaavia antioksidaatiomekanismeja, jolloin nämä eliöt saivat hurjan kilpailuedun muihin eliöihin verrattuna. Happea hyödyntävät ja aineenvaihdunnassa syntyvät hapen haitalliset sivutuotteet eliminoimaan kykenevät eliöt valtasivat maapallon.

Kuitenkin jokaisen solun elämänliekin sivutuotteena syntyy vieläkin kitkua, joka vähitellen kertyy soluun ja sammuttaa solun elämän, syntyy juuri nuo erilaiset rappeumatilat.
Joka päivä tuhansia vaurioita

Ihmisen jokaisessa solussa tapahtuu elämämme jokaisena päivänä tuhansia hapettumisen aiheuttamia DNA-vaurioita. Vaikka näitä oksidatiivisia vaurioita (oksidatiivista stressiä) korjaavat toiminnot olisivatkin kunnossa, kertyy näitä virheitä elämän mittaan paljon.
Parin vuoden ikäisellä vanhalla rotalla lasketaan olevan kaksi miljoonaa DNA-vauriota jokaisessa solussaan. Myös ihmisillä voidaan mitata veren lymfosyyttien tumista iän myötä tapahtuva vaurioituminen.

Solujemme elämän ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa happeen perustuvaa aineenvaihduntaa. Soluun tunkeutuvat virukset ja bakteerit torjutaan polttamalla ne kuoliaaksi hapen käyttöä lisäämällä. Samalla syntyy myös happiaineenvaihdunnan sivutuotteita.

Tämä ilmiö selittää, miksi virus- ja bakteerisairauksiin liittyy lisääntynyt syöpävaara ja elimistön nopeutunut rappeutuminen. Ihminen lisää oksidaatio-taakkaansa esimerkiksi keuhkojen kautta elimistöön saatettujen typen oksidien myötä (tupakansavu ja liikenteen pakokaasupäästöt).
Asbestikuidut elimistössä aiheuttavat kroonisen infektion, solut työskentelevät ylikierroksilla, hapen haitallisia tuotteita kertyy soluihin ja syövän ilmaantuminen lisääntyy.

Tupakoinnin sairauksia lisäävä vaara ei johdu siis yksinomaan syöpää aiheuttavista kemikaaleista, vaan savussa olevat oksidantit lisäävät degeneratiivisten tautien määrää myös tämän oksidatiivisen stressin kautta, tupakoivan kaikki solut vanhenevat tupakoimattoman soluja nopeammin.
Tämän voi todeta esimerkiksi ihosta, tupakoivan naisen (ja miehen) iho rupsahtaa nopeasti.
Tämä hapen käyttöön liittyvä ominaisuutemme on tyypillinen esimerkki, miten evoluutio toimii. Jokin toimintamalli (hapen hyödyntämisen oppiminen) antaa ratkaisevan kilpailuedun, mutta sillä on hintansa (oksidatiivinen stressi), joka johtaa lopulta elämän päättymiseen. Rappeumasairaudet, syöpä , aivojen toiminnan vähittäinen sammuminen jne., ovat pitkään elämäämme liittyviä vääjäämättömiä seuraamuksia.

Pitää syödä vähemmän ja parempaa
Voimmeko edes hidastaa tai jarruttaa näitä rapistumisen ikäviä seuraamuksia?
Kyllä! Ensimmäinen keino on rajoittaa liikaa syöntiä, erityisesti valkuaisen (esimerkiksi lihan) liiallinen määrä ravinnossa lisää oksidatiivista stressiä. Tämä selittää, miksi ravinnon keventäminen ja kasvisruuan lisääminen helpottaa monien reumaatikkojen oireita.

Toiseksi on tarpeen lisätä oksidatiivista kuormitusta eliminoivien aineiden, eli vihannesten, hedelmien, marjojen ja muiden kasvisperäisten ravintoaineiden saantia ruuassamme.
Nyt niin kovin suositut C- ja E-vitamiinia sekä karotenoideja sisältävät antioksidantit-kapselit saattavat olla eräs keino suojata elimistöä, mutta riittävät tieteelliset tutkimukset vielä puuttuvat. Viitteitä tähän suuntaan on olemassa. Tärkeintä on kuitenkin välttää oksidatiivista stressiä lisääviä aineita (tupakointi, liian raskas ruoka) ja syödä kasvisperäistä, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa.
Yllättävä oksidatiivisen stressin haitallinen vaikutusmekanismi on siittiöiden sisältämän perintöaineksen kunto: Jos elimistössä on liian vähän C-vitamiinia, lisääntyy siittiöiden vaurioituneisuus moninkertaiseksi.

Tämä mekanismi saattaa selittää, miksi vanhojen miesten ja tupakoivien miesten siittämillä lapsilla on synnynnäisiä kehityshäiriöitä enempi kuin nuorilla ja tupakoimattomilla isillä on.
Pitkän iän hintana on vanhuuden vaivat. Länsimainen elämänmuoto on antanut meille monia hyödyllisiä asioita, mutta se on tuonut hintana huonontuneen hengitysilman ja epäterveelliset ravintotottumukset.

Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa siihen, pystymmekö nauttimaan tästä keskimäärin pitkästä elämänkaarestamme myös kaaren loppupäässä.
Hyvän elämän ohjeet ovat yksinkertaiset: syö kohtuullisesti mahdollisimman yksinkertaista ruokaa, älä ahnehdi tyhjänpäiväistä, tyydy vain välttämättömään.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 39677 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (2.120 ms)