Artikkelit
Sydäninfarkti ja kuntoliikunta
01.03.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Sydäninfarkti ja kuntoliikunta
Kuntoliikunnan tiedetään edistävän terveyttä. Lisätty liikunta hidastaa erityisesti sepelvaltimotaudin syntyä. Kuten useimmilla asioilla, niin myös kuntoliikunnalla on suotuisan vaikutuksen optimialue.
Tuota parahultaista liikuntaa vähäisempi (laiskottelu) tai runsaampi ("himokuntoilu") määrä saattaa olla vaarallista. Liikunnan ja terveyden välisestä vuorovaikutuksesta tehdään hyvää ja merkittävää tieteellistä tutkimusta Kuopion ulkopuolellakin.
Saksalainen tutkijaryhmä kertoi Amerikan Kardiologiseuran lehdessä (JACC elokuu 1993) sepelvaltimotautipotilaiden kuntoliikunnan vaikutuksista. Näille potilaille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainetutkimus kahdesti, ennen ja jälkeen kuntoliikuntajakson.
Osalla niistä potilaista, jotka liikkuivat vuoden ajan 5-6 tuntia viikossa, voitiin todeta sepelvaltimoahtaumien vähenevän! Viikottainen 3-4 tunnin kuntoilu pysäytti useimmilla sepelvaltimotaudin etenemisen. Kahta tuntia vähäisempi kuntoilu ei jarruttanut sepelvaltimoiden ahtautumisen etenemistä.
Tämä tutkimus tehtiin siis todettua tautia sairastavilla (sekundaari-preventio). Kun halutaan estää sairauden ilmaantumista terveitä elämäntapoja harjoittamalla, puhutaan primaari-preventiosta. Tässä ennaltaehkäisevässä mielessä riittäväksi harjoitteluksi riittänee vähintään kahden tunnin viikottainen kuntoilu. Kävely, pyöräily ja vastaavat kohtuullisesti kuormittavat liikuntamuodot sopivat keski-ikäiselle.
Kuntoilun vaarat?
Tuoretta tietoa liian raskaan kuntoliikunnan ja sydäninfarktin välisestä yhteydestä on saatu kahdessa suuressa tutkimuksessa, joista toinen tehtiin Berliinissä ja toinen Bostonissa (NUM, 2.12.1993). Näissä tutkittiin yhteensä yli 3000 infarktin sairastanutta potilasta.
Ennen sairaalasta pääsyä heiltä kysyttiin tarkkaan liikuntaharrastukset ja erityisesti infarktia edeltäneen vuorokauden fyysinen aktiivisuus. Infarkti alkoi tilastollisesti merkitsevästi useammin raskaan fyysisen kuormituksen yhteydessä tai pian sen jälkeen.
Mitä parempi fyysinen kunto oli, eli mitä enempi yleensä harrasti liikuntaa, sitä vähäisemmäksi myös äkillisen fyysisen kuormituksen aiheuttama vaara tuli. Erityisen suuri vaara on sellaisilla, jotka eivät harrastaneet lainkaan kuntoliikuntaa. Heillä äkilliseen ponnistukseen liittyvä vaara sairastua sydäninfarktiin oli 100-kertainen!
Kuntoliikunta - aktiivinen elämäntapa yleensä - lisää terveitä vuosia elämäämme ja parantaa elämisen laatua sekä terveenä että vielä sairastuttuammekin. Elämä pitää elää aktiivisesti, mutta turha hötkyily ei ole hyväksi kuntoliikunnassakaan!
Muuten, Kuopion Liikuntalääketieteen ja Yliopiston Kansanterveyden tutkimuslaitoksilla tehdään erinomaisen hyvää ja kansainvälisesti tunnettua ja tunnustettua työtä. Nyt taloudellisesti vaikeina aikoina niiden molempien toimintaa uhkaa valtion säästötoimenpiteet.
Yritetään kaikki yhdessä tukea näitä merkittäviä kansainvälisiä näyteikkunoitamme, jotka ovat tuoneet Kuopioon miljoonien markkojen verran ulkomaista tutkimusrahaa. Se olisi sitä uutta elinkeinopolitiikkaa!
Kuntoliikunnan tiedetään edistävän terveyttä. Lisätty liikunta hidastaa erityisesti sepelvaltimotaudin syntyä. Kuten useimmilla asioilla, niin myös kuntoliikunnalla on suotuisan vaikutuksen optimialue.
Tuota parahultaista liikuntaa vähäisempi (laiskottelu) tai runsaampi ("himokuntoilu") määrä saattaa olla vaarallista. Liikunnan ja terveyden välisestä vuorovaikutuksesta tehdään hyvää ja merkittävää tieteellistä tutkimusta Kuopion ulkopuolellakin.
Saksalainen tutkijaryhmä kertoi Amerikan Kardiologiseuran lehdessä (JACC elokuu 1993) sepelvaltimotautipotilaiden kuntoliikunnan vaikutuksista. Näille potilaille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainetutkimus kahdesti, ennen ja jälkeen kuntoliikuntajakson.
Osalla niistä potilaista, jotka liikkuivat vuoden ajan 5-6 tuntia viikossa, voitiin todeta sepelvaltimoahtaumien vähenevän! Viikottainen 3-4 tunnin kuntoilu pysäytti useimmilla sepelvaltimotaudin etenemisen. Kahta tuntia vähäisempi kuntoilu ei jarruttanut sepelvaltimoiden ahtautumisen etenemistä.
Tämä tutkimus tehtiin siis todettua tautia sairastavilla (sekundaari-preventio). Kun halutaan estää sairauden ilmaantumista terveitä elämäntapoja harjoittamalla, puhutaan primaari-preventiosta. Tässä ennaltaehkäisevässä mielessä riittäväksi harjoitteluksi riittänee vähintään kahden tunnin viikottainen kuntoilu. Kävely, pyöräily ja vastaavat kohtuullisesti kuormittavat liikuntamuodot sopivat keski-ikäiselle.
Kuntoilun vaarat?
Tuoretta tietoa liian raskaan kuntoliikunnan ja sydäninfarktin välisestä yhteydestä on saatu kahdessa suuressa tutkimuksessa, joista toinen tehtiin Berliinissä ja toinen Bostonissa (NUM, 2.12.1993). Näissä tutkittiin yhteensä yli 3000 infarktin sairastanutta potilasta.
Ennen sairaalasta pääsyä heiltä kysyttiin tarkkaan liikuntaharrastukset ja erityisesti infarktia edeltäneen vuorokauden fyysinen aktiivisuus. Infarkti alkoi tilastollisesti merkitsevästi useammin raskaan fyysisen kuormituksen yhteydessä tai pian sen jälkeen.
Mitä parempi fyysinen kunto oli, eli mitä enempi yleensä harrasti liikuntaa, sitä vähäisemmäksi myös äkillisen fyysisen kuormituksen aiheuttama vaara tuli. Erityisen suuri vaara on sellaisilla, jotka eivät harrastaneet lainkaan kuntoliikuntaa. Heillä äkilliseen ponnistukseen liittyvä vaara sairastua sydäninfarktiin oli 100-kertainen!
Kuntoliikunta - aktiivinen elämäntapa yleensä - lisää terveitä vuosia elämäämme ja parantaa elämisen laatua sekä terveenä että vielä sairastuttuammekin. Elämä pitää elää aktiivisesti, mutta turha hötkyily ei ole hyväksi kuntoliikunnassakaan!
Muuten, Kuopion Liikuntalääketieteen ja Yliopiston Kansanterveyden tutkimuslaitoksilla tehdään erinomaisen hyvää ja kansainvälisesti tunnettua ja tunnustettua työtä. Nyt taloudellisesti vaikeina aikoina niiden molempien toimintaa uhkaa valtion säästötoimenpiteet.
Yritetään kaikki yhdessä tukea näitä merkittäviä kansainvälisiä näyteikkunoitamme, jotka ovat tuoneet Kuopioon miljoonien markkojen verran ulkomaista tutkimusrahaa. Se olisi sitä uutta elinkeinopolitiikkaa!