Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Tunteet ja terveys - tahto ja paraneminen
20.10.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Tunteet ja terveys - tahto ja paraneminen

Elämänusko, mieliala, tunteet ja tahto vaikuttavat terveyteen ja sairaudesta toipumiseen.
Esimerkkinä mielialan ja terveyden välisestä yhteydestä on voodoonoituus: kun ihminen tietää, että hänen päälleen on asetettu kuoleman kirous, seurauksena on kuihtuminen ja kuolema, vaikka terveydenhoidon ammattilaisilta haettaisiinkin apua. Kun ihminen uskoo kuolevansa tiettynä aikana, hän myös kuolee.

Tuttu asia on myös se, mitenkä vanhat tai sairaat elävät itselleen tärkeään merkkipäivään asti (syntymäpäivä, joulu, tärkeä perhejuhla jne), mutta menehtyvät pian sen jälkeen.
Rintasyöpäpotilailla on tutkittu elämänuskon, elämänhalun, elämään tarttumisen vaikutusta syövästä selviytymiseen. Samanlaisessa vaiheessa oleva sairaus samanlaisen hoidon saaneilla voi antaa erilaisen lopputuloksen riippuen potilaan omasta asenteesta ja mielialasta. Alistuva masentuminen, elämänotteen herpaantuminen huonontaa ennustetta.

Mieliala vaikutta immuunijärjestelmämme välityksellä kaikkiin elintoimintoihimme (New Scientist 23.7.1994, Focus 2711994). Lyhyt altistuminen äärimmäisille olosuhteille tai voimakas mielenliikutus, ilon- tai surun viesti, saattaa vähentää elimistön omia taudinaiheuttajia vastustavia soluja (natural killer cells) monen päivän ajaksi, jolloin tulehdus tai jopa syöpä voi päästä villiintymään.
Mielialamme ja yleinen elämänasenteemme puolestaan on hyvin monimutkainen kokonaisuus, jonka muodostumisessa on mukana sekä perintönä saamiamme tekijöitä että elämämme aikana opittua ja omaksuttua (Science, 17.6.1994).

Tästä en voi olla ottamatta esimerkiksi meidän karjalaisten elämänuskoa ulkoisesti hirvittävissä myllerryksissä.

Kyynel silmissäni olen lukenut Uudestaan isovanhempieni viimeisiä kirjeitä Sortavalasta elo-syyskuussa 1944. Ilmeisesti meillä itäsuomalaisilla on tapahtunut valikoitumista niin, että vuosisatojen aikana uudestaan ja uudestaan toistuvien vainolaisaaltojen alta nousseisiin ihmisiin kertyi poikkeuksellisen "elämänuskoiset geenit", joiden avulla he selvisivät evakkotaipaleestaankin.

Jokainen meistä voi kohdallaan valaa uskoa lähimmäisiinsä nyt meitä kaikkia koettelevassa vaikeassa ajassa. Nuoremme tarvitsevat erityisen paljon tukeamme. Ei suomalaiset sisu-geenit ole mihinkään kadonneet, ne on otettava nyt käyttöön ja lopetettava tämä oppimamme ruikuttaminen.
Nyt elettävä elämä on se ainoa, mikä meillä varmuudella on. Kuvitelmat huomenna tai iäisyydessä tulevasta auvoisuudesta ovat itsepetosta, elämä on elettävä tänään. Kun se on parasta ollut, on se työtä ja tuskaa ollut!

Samat elämänhalun ja sisun voimavarat on myös terveydenhoidossa valjastettava potilaiden avuksi. Jättäytyminen passiiviseksi hoidon vastaanottajaksi huonontaa mahdollisuudet saavuttaa hyvä lopputulos.

Potilaan ja hänen läheistensä on aktiivisesti tehtävä työtä hakeuduttaessa tutkimuksiin ja hoitoon. Voimaa ja sisua tarvitaan erityisen paljon hoidon ja kuntoutuksen aikana. Hyvin usein toipumisen edellytyksenä on suuret elämäntapamuutokset, jotka vaikuttavat myös koko perheen elämään, ajatellaanpa vaikka diabetesta tai allergiaa.

Onneksi terveellinen ruokavalio ja muut toipumista edistävät elämäntavat ovat hyödyllisiä kaikille. Lisäksi ne ovat halvempia kuin terveyttä kuluttavat elämäntavat ja tuovat iloa ja onnenpipanoita arkeemme.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 38794 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.934 ms)