Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Seksivalistuksesta on hyötyä
09.12.1995, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
12.01.1995 SYKE. Savon Sanomien liite,

Seksivalistuksesta on hyötyä

Maapallon elämän suurin uhka on liika elämä. Ihmisten määrän räjähdysmäinen kasvu ja ihmisten pyrkimys kohti teollistuneiden maiden asukkaiden kulutustasoa aiheuttaa ongelmia energian-, veden- ja ravinnontuotannossa. Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla iloisia jokaisesta väestönkasvua hillitsevästä ilmiöstä ja tapahtumasta. Esimerkeiksi näistä käy vaikkapa miesten hedelmällisyyden heikkeneminen ja immuunikatotauti (AIDS). Kuitenkin kummastakin ollaan kovin huolissaan. Kemiallinen teollisuus on saanut syytää jätteitä ympäristöön aivan huolettomasti, vasta nyt on huolestuttu, kun on vaarana että ei enää ota eteen.

HI-viruksen aiheuttaman taudin vastaisen rokotteen ja lääkehoidon kehittäminen on hidasta ja kallista puuhaa. Taudin torjunnassa tärkein keino on kuitenkin ennalta ehkäisy, eli opettaa harrastamaan seksiä siten, että taudin leviäminen estyy. Tähän tähtäävää valistustoimintaa vastustetaan, ensisijaisesti uskonnollisin perustein (fundamentalistiset suuntaukset kristinuskon ja islamin piirissä). On väitetty, että koulujen seksuaalivalistus kannustaa nuoria aloittamaan sukupuolileikit liian varhain. Kondomin käytön opastuksen ja niiden saannin helpottamisen on arveltu johtavan hillittömään käytökseen, promiskuiteettiin.

Englannin lääkärilehdessä julkaistiin kahden laajan tutkimuksen tulokset, joissa voitiin osoittaa, että seksuaalivalistusohjelmaan osallistuneet koululaiset menettivät poikuutensa/neitsyytensä myöhemmin kuin verrokit ja että valistusta saaneet käyttivät verrokkeja useammin ehkäisyä jo ensimmäisten kokeilujen aikana. Nämä molemmat seikat ovat erittäin tärkeitä nuorten tulevaisuuden kannalta, ei yksinomaan sukupuolitautien ehkäisyssä vaan muutenkin.

Toisessa tutkimuksessa selvitettiin yli 6 000 peruskoulun yläastetta vastaavassa iässä (13 - 16 vuotta) olevan nuoren kykyä oppia omaan seksuaalisuuteensa liittyviä asioita, ihmissuhdetaitoja ja ehkäisyä. Oppilaat harjoittelivat vuorovaikutustaitoja, kuinka sanoa ei ja saada keskustelukumppani vakuuttuneeksi tahdostaan. Kurssin kesto oli noin 10 tuntia kunakin yläasteen kolmena vuotena. Kouluttajina toimi oman opettajan lisäksi lääkäri ja erityisesti valmennettu kokenut opettaja. Oppilaiden teoreettiset tiedot testattiin peruskoulun viimeisellä luokalla. Silloin tiedusteltiin myös seksikokeilujen aloittaminen.

Koulutusohjelmaan kuului yli 1 100 nuorta ja verrokkeja oli yli 5 000. Vain yksi oppilas keskeytti kurssin vanhempiensa vaatimuksesta. Verrokkikoulujen oppilailla oli noin 50 prosenttia enemmän seksikokeiluja kuin sukupuolivalistuksen kurssin läpikäyneillä oppilailla. Ero oli merkittävä ja oppilaiden väliset sosio-ekonomiset erot oli otettu huomioon.

Toisessa selvityksessä lähes 20 000 englantilaista alle 60-vuotiasta aikuista kertoi henkilökohtaisessa haastattelussa varhaisimmista sukupuolikokemuksistaan ja saamastaan seksivalistuksesta. Neljänkymmenen vuoden aikana seksikokeilut ennen 16 ikävuotta ovat selvästi lisääntyneet.
Nuorimmassa ikäryhmässä lähes 20 prosenttia tytöistä oli menettänyt neitsyytensä ennen 16 ikävuotta, kun vastaava luku 1950-luvun alun nuorilla naisilla oli alle prosentin. Keskimääräinen aloitusikä on nuorentunut 3 - 4 vuotta. Kun tiedusteltiin seksuaalivalistuksen saamisen lähteitä, näyttää ystävien antama tieto olevan kaikkein tärkeintä, mutta sen merkitys on koko ajan vähentynyt.
Kouluissa annetun valistuksen merkitys on lisääntynyt niin, että nyt jo enempi kuin joka neljäs pitää koulun antamaa sukupuolivalistusta kaikkein tärkeimpänä tiedon lähteenä näissä asioissa ja puolet suositeltavimpana paikkana.

Kun tarkasteltiin tietolähteen yhteyttä sukupuolikokeilujen aloittamisikään ja ehkäisymenetelmien käyttöön, oli selvästi osoitettavissa, että ne kansalaiset, jotka saivat pääosan seksivalistuksesta kouluissa aloittivat seksuaalikokeilut myöhemmin ja käyttivät useammin ehkäisyä jo ensimmäisistä kokeiluista alkaen, kuin ne, joiden seksitiedon päälähteet olivat muut kuin koulu.
Vastaavanlaisia selvityksiä ei liene Suomessa tehty, mutta tuskin lopputulokset eroaisivat paljonkaan näistä laajoista englantilaisista tutkimuksista. Sukupuolisuuteen liittyvä opastus on aloitettava viimeistään peruskoulun yläasteella, silloin kun murrosikä on hipleimmillään.

Terveysvalistuksen on oltava laaja-alaista, ei vain kieltoja ja tuomitsemista. Ryhmässä toimimisen ja vaikutustaitojen harjoittelu esimerkiksi roolileikkien avulla auttaa varmasti kaikkinaista elämässä selviämistä. Ensimmäisestä savukkeesta kieltäytyminen, raiskauksen ja perheväkivallan välttäminen yms onnistuu paremmin, jos nuori on oppinut ja harjoitellut vuorovaikutustaitoja. Peruskoulun tuntikehyksestä pitää löytyä tähän aikaa, 10 tuntia vuotta kohden lienee sopiva määrä.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 39677 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.905 ms)