Artikkelit
Onko yhden lapsen politiikka sittenkin oikea?
25.01.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Onko yhden lapsen politiikka sittenkin oikea?
Suljetussa järjestelmässä (kuten maapallolla) yksilöillä on oikeuksia vain uusiutuvien luonnonvarojen puitteissa.
Vuonna 1995 planeettamme väkiluku lisääntyi 100 miljoonalla, mutta lisääntynyt ruuan tuotanto riitti kattamaan vain pienen osan tuosta kasvaneesta tarpeesta. Itse asiassa maailmassa tuotetun viljan ja pyydetyn kalan määrä jaettuna tasan kaikkia ihmisiä kohden väheni vuonna 1995!
Elintarvikkeiden viejänä tunnettu Hollanti pystyi tuottamaan omassa maassa vain kolmanneksen alankomaalaisten käyttämästä ruuasta, loput ostettiin muualta. Väestön kulutustarpeiden ja käytettävissä olevien vesi-, ruoka- ja energia-varojen välinen epäsuhta on jo nyt johtanut alueellisiin ongelmiin, joista ilmeisin ja pelottavin on tilanne Ruandassa ja Burundissa - siellä liikaväestöä tapettiin.
Englannin Lääkärilehden vuoden 1995 viimeisen numeron pääkirjoituksessa pohdittiin, onko maapallolla tavoitteeksi asetettu kahden lapsen perhe vielä riittävä - tulisiko pyrkiä yhden lapsen perheisiin?
Ennen kokemattomat ongelmat vaativat ennen kokeilemattomia ratkaisuja. Malthusin pari sataa vuotta sitten esittämät väestöromahdusennusteet eivät ole aikaisemmin toteutuneet. Miksi ne nyt toteutuisivat? Eikö riitä, että edetään pienten askelten kautta kohti tasapainoista tulevaisuutta?
Fertiliteetti eli naista kohden syntyvien lasten määrä on vähenemässä kaikkialla. Teollistuneessa Länsi-Euroopassa ollaan jo puolessa välissä yhden lapsen tavoitetta, sillä nainen synnyttää hedelmällisinä vuosinaan keskimäärin noin 1.5 lasta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vastaava luku on edelleen 6-8.
Poliittiseen tietoisuuteen heräävien kehitysmaiden ja eri uskontojen johtajat pitävät
YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen ajamaa perhepolitiikkaa läntisen ja pohjoisen maailman pyrkimyksenä alistaa kehittyvät maat ja niiden luonnonvarat omien kansalaistensa kulutuksen ylläpitämiseen. En kykene osoittamaan kehittyvien maiden johtajien käsitystä vääräksi, pikemminkin olen taipuvainen olemaan samaa mieltä heidän analyysinsa kanssa.
Mitenkä voisimme sanoa kehitysmaiden johtajille, että säästäkää sademetsänne ja älkää hankkiko niin paljon lapsia, kun omat poliittiset johtajamme kannustavat meitä kuluttamaan enemmän ja uskovat työttömyysongelman ratkeavan taloudellisen kasvun avulla?
Ainoa jumalan antamaksi sanottu käsky, mitä ihminen näyttää totelleen on käsky lisääntyä ja täyttää maa. Rientäessään täyttämään tuota käskyä ihminen unohti kuunnella, mikä oli varmaankin seuraava käsky "Sinun on elettävä uusiutuvien luonnonvarojen puitteissa eikä kenenkään pidä ahnehtia."
Mutta kun oli tuota tärkeämpää ja kivempää tekemistä...
Suljetussa järjestelmässä (kuten maapallolla) yksilöillä on oikeuksia vain uusiutuvien luonnonvarojen puitteissa.
Vuonna 1995 planeettamme väkiluku lisääntyi 100 miljoonalla, mutta lisääntynyt ruuan tuotanto riitti kattamaan vain pienen osan tuosta kasvaneesta tarpeesta. Itse asiassa maailmassa tuotetun viljan ja pyydetyn kalan määrä jaettuna tasan kaikkia ihmisiä kohden väheni vuonna 1995!
Elintarvikkeiden viejänä tunnettu Hollanti pystyi tuottamaan omassa maassa vain kolmanneksen alankomaalaisten käyttämästä ruuasta, loput ostettiin muualta. Väestön kulutustarpeiden ja käytettävissä olevien vesi-, ruoka- ja energia-varojen välinen epäsuhta on jo nyt johtanut alueellisiin ongelmiin, joista ilmeisin ja pelottavin on tilanne Ruandassa ja Burundissa - siellä liikaväestöä tapettiin.
Englannin Lääkärilehden vuoden 1995 viimeisen numeron pääkirjoituksessa pohdittiin, onko maapallolla tavoitteeksi asetettu kahden lapsen perhe vielä riittävä - tulisiko pyrkiä yhden lapsen perheisiin?
Ennen kokemattomat ongelmat vaativat ennen kokeilemattomia ratkaisuja. Malthusin pari sataa vuotta sitten esittämät väestöromahdusennusteet eivät ole aikaisemmin toteutuneet. Miksi ne nyt toteutuisivat? Eikö riitä, että edetään pienten askelten kautta kohti tasapainoista tulevaisuutta?
Fertiliteetti eli naista kohden syntyvien lasten määrä on vähenemässä kaikkialla. Teollistuneessa Länsi-Euroopassa ollaan jo puolessa välissä yhden lapsen tavoitetta, sillä nainen synnyttää hedelmällisinä vuosinaan keskimäärin noin 1.5 lasta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vastaava luku on edelleen 6-8.
Poliittiseen tietoisuuteen heräävien kehitysmaiden ja eri uskontojen johtajat pitävät
YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen ajamaa perhepolitiikkaa läntisen ja pohjoisen maailman pyrkimyksenä alistaa kehittyvät maat ja niiden luonnonvarat omien kansalaistensa kulutuksen ylläpitämiseen. En kykene osoittamaan kehittyvien maiden johtajien käsitystä vääräksi, pikemminkin olen taipuvainen olemaan samaa mieltä heidän analyysinsa kanssa.
Mitenkä voisimme sanoa kehitysmaiden johtajille, että säästäkää sademetsänne ja älkää hankkiko niin paljon lapsia, kun omat poliittiset johtajamme kannustavat meitä kuluttamaan enemmän ja uskovat työttömyysongelman ratkeavan taloudellisen kasvun avulla?
Ainoa jumalan antamaksi sanottu käsky, mitä ihminen näyttää totelleen on käsky lisääntyä ja täyttää maa. Rientäessään täyttämään tuota käskyä ihminen unohti kuunnella, mikä oli varmaankin seuraava käsky "Sinun on elettävä uusiutuvien luonnonvarojen puitteissa eikä kenenkään pidä ahnehtia."
Mutta kun oli tuota tärkeämpää ja kivempää tekemistä...