Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Urheilu tervehdyttää, kilpaurheilu ei
03.04.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Urheilu tervehdyttää, kilpaurheilu ei

Ihminen on kehittynyt liikkuen ja liikkuvaksi. Yli 99 prosenttia lajikehityksestämme on tapahtunut keräilijä-metsästäjäkulttuurin aikana. Siksi monipuolinen ja säännöllinen liikunta on terveen elämän ehto.

Ihminen, joka ei käytä lihaksiaan ja luustoaan säännöllisesti, rapistuu ennenaikaisesti eikä pysty nauttimaan elämänsä ja elimistönsä mahdollistamasta mielihyvästä.
Ihmisellä on kuitenkin erinomainen taito tunaroida hyvät asiat, liikkumisessaankin olla kohtuuton. Korostunut kilpailuviettisyys ja urheilun alistaminen ahneuden välikappaleeksi on johtanut liikuntakulttuurin sairaisiin muotoihin (doping, julkea kaupallisuus, lahjonta, väkivalta jne).
Kilpaurheilu on yhden sukupolven aikana muuttunut irvikuvaksi aikaisemmasta. Seniilit ukot keräävät miljardeja markkoja sponsorisopimusten avulla. Terveyttä ja mielihyvää lisäävä urheilu on alennettu etnisten puhdistusten ja rotusorron hallitusten välineeksi, kansallisuusaatteen jäänteeksi globalisoituvassa maailmassa.
Useissa suomalaistutkimuksissa (viimeksi Thorax, helmikuu 1996) on osoitettu, että vanhat, kansainvälisissä kilpailuissa Suomea edustaneet urheilijat ovat olleet terveempiä kuin vertailuväestö. Nämä urheilijat olivat kuitenkin harrastelijoita tähän päivään verrattaessa. He aloittivat varsinaisen valmentautumisen vasta aikuisena ja tekivät yleensä normaalia ansiotyötä. Pitkään ja terveenä eläneiden urheilijoiden selitys voi olla terveet elämäntavat, säännöllinen ja vanhuuteen asti jatkuva liikunta, keskimääräistä suotuisammat perintötekijät ja lapsuudessa ja aikuisuudessa vallinnut elinympäristön neitseellinen puhtaus.
Päätoiminen urheilija on varsin tuore ilmiö. Erityisesti totaalisen valmennuksen aloittaminen kasvuiässä on uutta. Ruotsalaiset ja norjalaiset keuhkolääkärit esittävät tämän vuoden ensimmäisessä Respiratory Medicine-lehden numerossa huolestuttavia tutkimustuloksia. He tutkivat lähes 200 alle kaksikymppistä kilpahiihtäjää, jotka olivat aloittaneet valmentautumisen noin 10 vuoden ikäisinä. Heidän keuhkojensa toimintakykyä mitattiin monipuolisin kliinisfysiologisin menetelmin ja allergia- ja astma-oireilu. Selvitettiin huolellisen kyselyn perusteella.
Lähes puolet hiihtäjistä kertoi hengityksen vinkunasta ja ahdistusoireesta. Puolella oli selvä astmaoireilu. Lääkärin toteama ja lääkitsemä astma oli hiihtäjillä kaksi kertaa yleisempi kuin samanikäisillä nuorilla. Tutkimuksen tekijät olivat sitä mieltä, että kilpailutasoinen murtomaahiihto saattaa olla yksi astman aiheuttaja siellä, missä talvet ovat kylmiä eli Suomen leveysasteilla.
Vaativassa valmennuksessa olevat lapset, esimerkiksi mäkihyppääjät, painijat jne, saattavat muuttaa ravitsemustaan yksipuoliseksi pitääkseen painonsa mahdollisimman kevyenä. Tästä voi olla seurauksena syömishäiriöitä ja jopa luutumishäiriöitä.
Yhteisen hyvän edistämiseksi terveysliikunnan edellytysten parantaminen on tarpeellista ja jopa välttämätöntä. Kilpaurheilun edistäminen ei ole yhteiskunnan edun, mukaista eikä sitä tule toteuttaa, verovaroin. Kilpaurheiluun liittyvien mädännäisyyksien ja jopa ilmiselvien vaarojen vuoksi erityisesti lapset tulee varjella liian varhain aloitetulta kilpailuhenkiseltä lajiharjoittelulta.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 29802 kpl | Sivun latausaika: 0.004 sek (4.153 ms)