Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Kielteiset tunteet ja kuolemanvaara
17.07.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Kielteiset tunteet ja kuolemanvaara

Tunteiden ja terveyden välillä vallitsee kahdensuuntainen yhteys. Sairastuminen saattaa johtaa ahdistukseen, pelkoihin, vihantunteisiin ja masennukseen.
On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että myönteisen, iloisen elämänkatsomuksen omaava ihminen toipuu paremmin sairaudestaan ja että tunnekylmä tai vihantunteiden täyttämä ihminen sairastuu herkemmin, kuin avoin ja optimistinen.
Tunteiden ja terveyden vuorovaikutusta on tutkittu Kuopion yliopistossakin. Jussi Kauhanen on osoittanut, että aleksitymia eli tunneköyhyys keski-ikäisillä miehillä on tilastollisessa yhteydessä lisääntyneeseen kuolemanvaaraan.
Lancet-lehden (17.2.1996) raportissa osoitettiin, että kielteiset tunteet ja tunteiden ilmaisun vaimentaminen yhdessä moninkertaistivat sydäninfarktin sairastaneiden potilaiden kuolleisuutta kahdeksan vuoden seurannan aikana. Tämä tunneominaisuuksista johtava kuolleisuus oli riippumaton perinteisistä sepelvaltimotaudin vaaratekijöistä.
Tutkijaryhmä määritteli luonnetyyppi-D:ksi sellaisen, joka on sisäänpäin kääntynyt, kantaa huolta asioista, näkee asiat synkässä valossa ja on usein onneton ja ärtynyt. Tämän ohella näinä henkilöt pitävät muut loitolla ja ovat haluttomia tai kyvyttömiä ilmaisemaan todellisia tunteitaan. Näillä ihmisillä on usein masennusta, psyyken lääkkeiden, lähinnä bentsodiatsepiinien käyttöä ja ohut tai olematon läheisten ihmissuhteiden verkosto.
Tyyppi-D:n omaavat ja muut infarktin sairastaneet eivät eronneet toisistaan sydänsairauden vaikeusasteen perusteella. Tyyppi-D-potilaiden kokonaiskuolleisuus ja sydäntautikuolleisuus oli nelinkertainen verrattuna niihin, jotka luokiteltiin tunne-elämältään tavallisiksi. Kuolleisuusero säilyi, vaikka kaikki tavanomaiset lääketieteelliset muuttujat vakioitiin. Huono fyysinen suorituskyky oli itsenäinen kuolemanvaaraa lisäävä tekijänä. Itse asiassa hyvän suorituskyvyn omaavien kuolleisuus oli vain viisi prosenttia seurannan aikana luonneominaisuudesta riippumatta. Huono suorituskyky yhdistettynä luonnetyyppi-D:hen moninkertaisti kuolemanvaaran.
Persoonallisuus voi vaikuttaa suoraan elintoimintoja häiritsevästi esimerkiksi lisäämällä sepelvaltimoiden kouristusalttiutta ja verisolujen kokkaroitumista. Persoonallisuushäiriö voi vaikuttaa epäsuotuisasti muuttamalla terveyskäyttäytymistä vaaralliseen suuntaan. Ystävyyssuhteiden vähyys voi vähentää kuntoliikunnan harrastusta ja stressiä helpottavien keskustelujen mahdollisuuksia. Umpi- ja vihamielinen potilas kiinnostaa terveydenhuollon henkilökuntaa vähemmän, kuin iloinen ja luottavainen potilas. Kolmantena selityksenä tunteiden ja sairauden välisestä yhteydestä voi olla se, että tunteilla ja tautiprosessilla on yhteinen peruna, geneettinen syy. Tällä hetkellä uskotaan, että luonteestamme noin puolet selittyy perimällämme ja toinen puoli elämän aikana hankituksi ja opituksi ominaisuuudeksi.
Mitä hyötyä sitten on tunnistaa kielteiset tunteet ja sulkeutuneisuus itsessään tai potilaassaan? Onko mahdollista psykoterapian tai psyyken lääkkeiden avulla poistaa nuo haitat? Jos kaikki olisikin yhdellä pillerillä hoidettavissa, niin asiat olisivat ongelmattomia. Todellisuudessa meissä jokaisessa on hyviksi ja pahoiksi luokiteltavia ominaisuuksia, tapoja, jotka ovat nyt vallitsevan käsityksen mukaan hyödyllisiä tai haitallisia. Olemme psyko-fysiologis-sosio-ekonominen kokonaisuus, jossa kaikki osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Pelkkä biolääketieteellinen, mekanistinen hoito ei johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Mutta biologisesti orientoituneen lääketieteen mahdollisuuksien laiminlyönti on yhtä hassua.
Potilaan omasta tahdosta riippuvainen osa parantumisesta on selvästi suurempi, kuin on uskottu tai haluttu uskoa. Parantuminen ei ole pelkästään passiivista hoidon vastaanottamista. Siinä tarvitaan sekä itsen, omaisten että hoitavan yhteisön panosta parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Perinteisten elämäntapamuutosten (tupakka, alkoholi, liikunta, ravinto) rinnalle on tulossa elämänasennemuutokset. Näitä ovat kielteisten ajatusten tyhjentäminen pois mielestä, ystävyys- ja sukulaisuussiteiden solmiminen ja vahvistaminen, ajatusten kohdistaminen harrastuksiin ja muiden auttamiseen oman tilanteen surkuttelun sijasta jne.
Kielteisyyden poistamisessa yhteiskunnassamme voimme kaikki olla mukana. Maailmassa ei ole, ainakaan minun tiedossani, mitään sellaista, josta olisi pelkkiä kielteisiä vaikutuksia. Itse asiassa voisin melkein lyödä pikku vedon siitä, että lukijanikaan eivät keksi sellaista ilmiötä, josta olisi pelkkiä kielteisiä seuraamuksia!
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 38794 kpl | Sivun latausaika: 0.001 sek (1.181 ms)