Artikkelit
Terveyttä kaikille vuoteen 2000 ja muuta hölynpölyä
22.08.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Terveyttä kaikille vuoteen 2000 ja muuta hölynpölyä
Hiilidioksidipäästöjen lisääntyminen pysäytetään, luonnon moninaisuus säilytetään, terveyttä kaikille vuoteen 2000, työttömyys puolitetaan vaalikauden aikana...
Siinäpä joukko maailman poliittisten johtajien vuosien mittaan antamia lupauksia ja julistuksia. Niiden toteutumiseen ei liene yksikään julistuksien allekirjoittajista uskonut edes silmänräpäyksen mittaisen ajanjakson vertaa. Mutta toivoa ja tulevaisuususkoa on kuviteltu siten luotavan.
Paavo Haavikko lausui jo vuosia sitten, että "kaikista IImestyskirjan ratsastajista julmin on Toivo." Kummastelin tuota lausetta silloin, mutta mitä enemmän aika kuluu, sitä todemmalta tuo ajatus tuntuu.
Mosambikin pääministeri Pascoal Mocumbi ja Karoliinisen Instituutin professori Staffan Bergström osoittavat Englannin lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissaan, että YK:n, WHO:nja Suomen eduskunnan hyväksymä ohjelma "Terveyttä kaikille vuoteen 2000" ei voi toteutua moneen vuosikymmeneen, ellei köyhyyttä poisteta aidoin ja ripein toimenpitein.
Maailmassa kuolee 25 lasta vuorokauden jokaisena minuuttina pelkästään nälästä ja ravitsemushäiriöistä johtuviin sairauksiin. Afrikassa kaksi ihmistä kolmesta on absoluuttisen köyhiä, täydellisesti vailla mahdollisuuksia ihmisen arvon mukaiseen elämään. Yksi tärkeimmistä syistä köyhtymiseen on kehitysmaiden velkaantuminen. Joka vuosi kolmannen maailman maat maksavat kehittyneille teollisuusmaille velkojen korkojaja kuoletuksia noin 700 miljardia markkaa. Kehitysapuun "uhrattujen" varojen yhteissumma ei ole läheskään tuon summan suuruinen.
Kehitysmaiden velkaantumisen syyt ovat peräisin kylmän sodan ajoilta, jolloin kommunistinen ja kapitalistinen maailma tuki väkivaltakoneistojen turvin valtaa pitäviä hallituksia. Hallituksille lainatut rahat käytettiin aseostoihin lahjoittajamaista tai monikansallisten yritysten (elintarvike, energia jne) tukeen tai rahat ohjautuivat poliitikkojen sveitsiläisille pankkitileille. Tämä nyt takaisin maksettava "kehitysapu" ei tukenut avustettujen maiden kansalaisia, mutta velkojen maksajiksi he toki kelpaavat.
Maailmanpankki ja muuta kansainväliset rahoittajat vaativat kehitysmaiden hallituksia leikkaamaan julkista taloutta eli lähinnä terveys- ja koulutusohjelmia, jotta viennistä kertyvät tulot voidaan käyttää velkojen hoitamiseen.
Niinpä esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveys- ja koulutusbudjetit on jouduttu pudottamaan jopa alle puoleen. Samaan aikaan yli kolmannes raskaana olevista naisista sairastaa HIV-infektiota.
Kymmenen vuoden kuluessa suurin osa heistä ja heidän puolisoistaan on kuollut, jäljellä on vain isoäitejä ja orpoja. Tämän ja muiden terveysuhkien vastustamisessa lääketiedettäkin tärkeämpää on koulutuksen ja tasa-arvon lisääminen.
Terveydenhuollossa työskentelevien tulee ymmärtää, että köyhyys on osa sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman syy-seuraus-ketjua. Vastuun tunteminen tässä asiassa on lääketieteellistä etiikkaa.
Myös muut poliitikkojen juhlavat julkilausumat työttömyyden poistamisesta, aseriisunnasta, luonnonsuojelusta jne ovat joutavanpäiväistä parranpärinää. Kansalaiset halutaan tuudittaa toivoon, uskoon siitä, että huomenna on asiat paremmin.
Hyvinvoivan osan ihmiskuntaa (esimerkiksi jokainen SAK:n, STTK:n, MTK:n ja AKAVA:n jäsen) tulee olla valmis tuntuviin uhrauksiin tulevien sukupolvien ja todella köyhien ihmisten hyväksi. Jos pidetään kiinni "saavutetuista eduista" ja vastustetaan tarpeellisia ja välttämättömiä muutoksia, on seurauksena sellaisia terveyttämme uhkaavia epidemoita, joihin nykyinen lääketiede ei kykene vastaamaan.
Köyhyyden, tietämättömyyden ja naisten alistamisen vastustaminen on sairauden vastustamista, keskeinen osa lääketiedettä.
Hiilidioksidipäästöjen lisääntyminen pysäytetään, luonnon moninaisuus säilytetään, terveyttä kaikille vuoteen 2000, työttömyys puolitetaan vaalikauden aikana...
Siinäpä joukko maailman poliittisten johtajien vuosien mittaan antamia lupauksia ja julistuksia. Niiden toteutumiseen ei liene yksikään julistuksien allekirjoittajista uskonut edes silmänräpäyksen mittaisen ajanjakson vertaa. Mutta toivoa ja tulevaisuususkoa on kuviteltu siten luotavan.
Paavo Haavikko lausui jo vuosia sitten, että "kaikista IImestyskirjan ratsastajista julmin on Toivo." Kummastelin tuota lausetta silloin, mutta mitä enemmän aika kuluu, sitä todemmalta tuo ajatus tuntuu.
Mosambikin pääministeri Pascoal Mocumbi ja Karoliinisen Instituutin professori Staffan Bergström osoittavat Englannin lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissaan, että YK:n, WHO:nja Suomen eduskunnan hyväksymä ohjelma "Terveyttä kaikille vuoteen 2000" ei voi toteutua moneen vuosikymmeneen, ellei köyhyyttä poisteta aidoin ja ripein toimenpitein.
Maailmassa kuolee 25 lasta vuorokauden jokaisena minuuttina pelkästään nälästä ja ravitsemushäiriöistä johtuviin sairauksiin. Afrikassa kaksi ihmistä kolmesta on absoluuttisen köyhiä, täydellisesti vailla mahdollisuuksia ihmisen arvon mukaiseen elämään. Yksi tärkeimmistä syistä köyhtymiseen on kehitysmaiden velkaantuminen. Joka vuosi kolmannen maailman maat maksavat kehittyneille teollisuusmaille velkojen korkojaja kuoletuksia noin 700 miljardia markkaa. Kehitysapuun "uhrattujen" varojen yhteissumma ei ole läheskään tuon summan suuruinen.
Kehitysmaiden velkaantumisen syyt ovat peräisin kylmän sodan ajoilta, jolloin kommunistinen ja kapitalistinen maailma tuki väkivaltakoneistojen turvin valtaa pitäviä hallituksia. Hallituksille lainatut rahat käytettiin aseostoihin lahjoittajamaista tai monikansallisten yritysten (elintarvike, energia jne) tukeen tai rahat ohjautuivat poliitikkojen sveitsiläisille pankkitileille. Tämä nyt takaisin maksettava "kehitysapu" ei tukenut avustettujen maiden kansalaisia, mutta velkojen maksajiksi he toki kelpaavat.
Maailmanpankki ja muuta kansainväliset rahoittajat vaativat kehitysmaiden hallituksia leikkaamaan julkista taloutta eli lähinnä terveys- ja koulutusohjelmia, jotta viennistä kertyvät tulot voidaan käyttää velkojen hoitamiseen.
Niinpä esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveys- ja koulutusbudjetit on jouduttu pudottamaan jopa alle puoleen. Samaan aikaan yli kolmannes raskaana olevista naisista sairastaa HIV-infektiota.
Kymmenen vuoden kuluessa suurin osa heistä ja heidän puolisoistaan on kuollut, jäljellä on vain isoäitejä ja orpoja. Tämän ja muiden terveysuhkien vastustamisessa lääketiedettäkin tärkeämpää on koulutuksen ja tasa-arvon lisääminen.
Terveydenhuollossa työskentelevien tulee ymmärtää, että köyhyys on osa sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman syy-seuraus-ketjua. Vastuun tunteminen tässä asiassa on lääketieteellistä etiikkaa.
Myös muut poliitikkojen juhlavat julkilausumat työttömyyden poistamisesta, aseriisunnasta, luonnonsuojelusta jne ovat joutavanpäiväistä parranpärinää. Kansalaiset halutaan tuudittaa toivoon, uskoon siitä, että huomenna on asiat paremmin.
Hyvinvoivan osan ihmiskuntaa (esimerkiksi jokainen SAK:n, STTK:n, MTK:n ja AKAVA:n jäsen) tulee olla valmis tuntuviin uhrauksiin tulevien sukupolvien ja todella köyhien ihmisten hyväksi. Jos pidetään kiinni "saavutetuista eduista" ja vastustetaan tarpeellisia ja välttämättömiä muutoksia, on seurauksena sellaisia terveyttämme uhkaavia epidemoita, joihin nykyinen lääketiede ei kykene vastaamaan.
Köyhyyden, tietämättömyyden ja naisten alistamisen vastustaminen on sairauden vastustamista, keskeinen osa lääketiedettä.