Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Eutanasia on meilläkin huomisen todellisuutta
22.11.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Eutanasia on meilläkin huomisen todellisuutta

Mielipiteet ja suhtautuminen eutanasiaan (=ihmisen vapauttaminen kärsimyksistään hänen omasta, aidosta pyynnöstään, lääkärin antama aktiivinen kuolemanapu) on muuttumassa aikaisempaa selvästi sallivammaksi ja ymmärtävämmäksi. Ymmärretään, että hyvän kuoleman mahdollistaminen silloin, kun millään lääketieteen keinolla ei ole mahdollista lievittää ihmisen kärsimyksiä, ei ole rikollista, vaan ihmisrakkauden osoitus ja osa lääkärin ja potilaan välistä suhdetta.

Ensimmäiset lain sallimat eutanasiat on toteutettu Australiassa. Eri puolilla maailmaa valmistellaan lakeihin muutoksia. Amerikkalainen tohtori Kevorkian on avustanut jo kymmeniä ihmisiä kuolemaan ja joka kerta oikeusistuin on vapauttanut hänen.

Skotlannin Korkein Oikeus vapautti miehen, joka lopetti kymmenen vuotta Huntingtonin sairautta poteneen veljensä kärsimykset. Sisarusten äiti oli menehtynyt tautiin hitaasti julmasti kärsien. Potilas oli jo kauan vedonnut sisaruksiinsa päästäkseen pois ja viime jouluna asia toteutettiin. Alioikeus tuomitsi veljen murhasta, mutta tuomio muutettiin kuolemantuottamukseksi, ja lordi McFadyen vapautti hänet kaikista syytteistä.

Hollannissa on laajin kokemus eutanasiasta. Siellä tehdyn selvityksen mukaan ongelmana on eutanasian saatavuus! Potilaat ja heitä hoitavat omaiset (yleensä vanhaa äitiään hoitava tytär) valittivat, että lääkärit eivät halunneet edes keskustella eutanasiasta, aluksi suostuivat, mutta myöhemmin peruivat tai potilaan oma lääkäri oli lomalla, kun sairaus paheni ja olisi ollut kuolinavun tarve tai sijainen kieltäytyi noudattamasta sovittua menettelyä.

Alankomaissa tehdään vuosittain noin 2 400 eutanasiaa. Suomea kolme kertaa väkirikkaammassa maassa se vastaa 1-2 prosenttia kaikista kuolleista. Ei Hollannissakaan kenenkään tarvitse pelätä joutuvansa sairaalassa tai lääkärin kotikäynnillä "armomurhan" kohteeksi.

Siellä, missä eutanasiaa on laajemmin käytetty tai edes keskusteltu, on ongelmana ollut sen saatavuus, ei sen ylenmääräisyys. Meillä tästä asiasta on lääkäreiden parissa keskusteltu, mutta ei kovin laajasti. Lääkäreiden osittainen kyvyttömyys pohtia eutanasiaa selittyy sillä, että kansalaisten ja koko yhteiskunnan yleinen suhtautuminen kuolemaan on tullut epäluonnolliseksi. Ihmiset ovat jonkinlaisen harhan vallassa kuvitellen, että elämä ei päätykään.
Kun hallitaan itseään mahtavampia voimia (tietokone, auto, ydinvoima, satelliitit), niin hallitaan kuolemakin. Uskotellaan - jopa vaaditaan - että aikuisuuteen liittyvien kykyjen ja potenssien on säilyttävä jatkuvasti.
Yhdysvalloissa kuoleman kieltäminen vanhenevien ihmisten parissa on saanut jopa irvokkaita piirteitä, Suomi on hyvää vauhtia tulossa perässä, kuten kaikessa muussakin amerikkalaisuudessa.

Suurinta elämäntaitoa on kyky kohdata ja tunnustaa kuoleman vääjäämättömyys. Kuoleminen on elämän välttämätön ehto. Ihminen, joka elämältä kyllältään saatuaan haluaa luopua siitä arvokkaasti, on ansainnut meidän kaikkien tuen ja kiitollisuuden. Eutanasiasta on kyettävä keskustelemaan ja laatimaan päätöksiä ja lakeja, aivan kuten aikanaan abortista, kuoleman kliinisestä määritelmästä ja elinsiirroista.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 35949 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.848 ms)