Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Maailmassa rauha ja ihmisoikeudet
19.12.1996, Savon Sanomat
TERVE! -palsta

Maailmassa rauha ja ihmisoikeudet

Ihmisen tietoisuus itsestään, kyky erottaa minä ja ei-minä toisistaan, tapahtui silloin, kun aivojen hermoyhteyksien määrä yIitti kriittisen kynnyksen. Tämä aivojen toimintakyvyn kriittinen raja on nykykäsityksen mukaan noin 10 miljardia hermoyksikköä, tietokonetermein 10 gigaa.
Mitä tapahtuu, kun (sinällään varsin tyhmästi käyttäytyvät) ihmiset kykenevät olemaan yhtaikaisesti tietoisia siitä, mitä maailmassa tapahtuu? Jotkut futurologit ja tieteiskirjailijat ovat arvelleet että tietyn kynnyksen ylityttyä syntyy globaalinen tietoisuus.
Informaatioteknologian alkeellisin muoto on tiedon siirto siten, että on olemassa lähettäjä, jolla on tieto ja sen vastaanottaja, passiivinen kohde. Tällainen menetelmä on esimerkiksi televisio. Olympialaisten avajaisia voi reaaliaikaisesti seurata hyvin suuri osa ihmiskuntaa. Tiedon passiivinen vastaanottaminen johtaa aivopesuun ja pahuuden herättämiseen ihmisessä, tästä esimerkkinä etniset puhdistukset ja fundamentaalinen fanatismi Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa.
Nyt uuden teletekniikan myötä on mahdollista toteuttaa kaksisuuntaista tietoliikennettä. Jokainen tietoverkossa kiinni oleva on samanaikaisesti tiedon tuottaja ja tiedon vastaanottaja. Kaikki omistavat tiedon, on syntymässä yhteinen tietoisuus. Monopoli-uskontojen ja väkivaltahallitusten seniilit johtajat ovat ymmällään ja raivoissaan.
Minkälaisen tietämystiedon ja tunnetiedon varassa ihmiset ymmärtävät ja tulkitsevat maailman kokonaisuutta? Mikä on yliopistojen vastuu globaalin eettisen tietoisuuden herättäjinä?
Tähän ongelmaan ollaan heräämässä. Pari viikkoa sitten Oulun yliopisto järjesti ensimmäisen valtakunnallisen tätä aihetta käsittelevän tutkimuseettisen symposiumin. Tarkoitus on kokoontua muutaman kuukauden välein pohtimaan yliopistojen tehtävää globaalin eettisen vastuun kantajina. Seuraava kokoontuminen on Uudessa Valamossa ja sitten Joensuussa Laulujuhlien aikaan.
Oma esitykseni Oulun symposiumissa käsitteli lääkärin eettisen vastuun uusia haasteita. Lääkärin potilasvastuun rinnalle on tullut paljon laajempia ongelmia:
- Miten suhteuttaa taloudellinen niukkuus ylipursuaviin teknisiin mahdollisuuksiin,
- Mitä ongelmia aiheuttavat geeniteknologia ja keinoalkuinen hedelmöitys,
- Ihminen on aiheuttanut ympäristöongelmia, jotka aiheuttavat sairauksia ja kuolemaa ei vain ihmiselle itselleen vaan koko luonnon monimuotoisuudelle,
- Militarismi on kaikkialla syömässä ihmisen elämisen mahdollisuudet, myös meillä Suomessa armeija ja aseteollisuus aiheuttavat terveysongelmia itsellemme ja muille
- Biologinen ja humanistinen ihmiskäsitys on joutunut aivan uudella tavalla fundamentalistisen mielipideterrorin puristukseen (naisten oikeuksien polkeminen, ajattelun vapauden rajoitukset, kreationismin nousu, taloudellinen
epätasa-arvo jne)
Oulun kokouksen monissa puheenvuoroissa todettiin, että yliopistojen kaikkiin koulutusohjelmiin tulisi liittää opetusta myös globaalisista ongelmista, asioiden nivoutumisesta toinen toisiinsa.
Ei ole olemassa vain ja yksinomaan hyödyllistä teknistä tai lääketieteellistä keksintöä. Jokaista uutta oivallusta voidaan käyttää ihmisen ja luonnon kokonaisuuden kannalta hyvään ja pahaan. On lisättävä opiskelijoiden ja yliopistossa työskentelevien kykyä arvioida toimintansa ja toimimatta jättämisensä seuraamukset laajemmin ja pidemmällä aikatähtäimellä.
Läntisen maailman omaksuman joulun ajankohta on kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ja kaikkina ajankohtina vuosituhansia ennen ajanlaskumme alkuakin - ollut juhlan aika. Auringonvalon, elämän antajan, syklisessä kierrossa yksi vaihe on ohitse ja uusi jakso koittaa.
Toivon, että jokainen lukijani saisi viettää tämän kuoleman ja syntymisen jakson levollisesti ja pysähtyvän ajatuksissaan pohtimaan koko maailmaa, niin ihmisten kuin muidenkin elävien olentojen suurta globaalia yhteisyyttä.
Elämän jatkumisen välttämättömänä ehtona on, että havahdumme ihmiskuntana uuteen tietoisuuteen - jäseniksi yhteen yhteiseen, herkästi haavoittuvaan maailmaan. Silloin ja vasta silloin meillä olisi oikea joulun henki.
© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 39676 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.596 ms)