Artikkelit
Nyrkkeilyssä on tarkoitus vahingoittaa toista
13.01.1996, Savon Sanomat
Vastine TERVE! -palstan 29.12.1995 nyrkkeilyjutun kritiikkiin
Nyrkkeilyssä on tarkoitus vahingoittaa toista
Käsittelin Terve -palstallani (29.12.1995) nyrkkeilyä arvostetun Nature -tiedelehden (19.10.1995) pääkirjoituksen innoittamana. Monet nyrkkeilyn ystävät vetivät porot sieraimiinsa, niinkuin sattuvasti sanotaan (Matinen 4.1. ja Pirinen 11.1.)
Pitkien vastineiden sanatulvaan hukkuu kristallin kirkas pääasia: jos mäkihypyssä tulee päävamma, on kyseessä tapaturma, siihen ei lajissa pyritä, vaan pyritään pysymään pystyssä suorituksen loppuun asti. Ja hypyn tekevä urheilija itse on se, joka vammautuu.
Nyrkkeilyssä pyritään lyömään vastustajaa päähän mahdollisimman monta kertaa. Jokaisesta suojauksen lävistäneestä ja aivoja täräyttävästä iskusta saa pisteen. Eniten pisteitä saanut on voittaja. Aivojen vammautuminen kohtaa ottelijan objektia, ei nyrkkeilijää itseään eli subjektia.
Tämän yksinkertaisemmin en pysty perustelemaan nyrkkeilyn ja urheilulajien välistä eroa.
Muuten, käsi on liian hieno elin käytettäväksi toisten hakkaamiseen, ihan kuin kännykällä taottaisiin nauloja seinään! Jos laji pitää säilyttää Suomessa, annettakoon nyrkkeilijälle pehmustetut pesäpallomailat. Lyökööt niillä toisiaan, ettei kädet vahingoitu. Kanssakilpailijoidensa aivojen kunnosta he eivät tunnukaan olevan kiinnostuneita!
ESKO LÄNSIMIES