Artikkelit
Tyhjin käsin tullaan ja mennään
29.01.1996, Ilta-Sanomat
Yli sukupolvisen velan pohdintaa, The Economistin 27.1 liite samasta aiheesta!
Tyhjin käsin tullaan ja mennään
Ihminen tekee työtä hankkiakseen ruuan ja suojan itselleen ja perheelleen. Varastoon, säästöön kootaan eväitä sitä tilannetta varten, että ruokaa ja muita elämiselle välttämättömiä asioita ei jostain syystä ole mahdollista hankkia (talvi, kato, sairaus jne.). Omaisuus on vanhuuden varalle koottua varastoa, joka on mahdollista muuttaa ruuaksi ja muuksi tarpeelliseksi, kun voimat vähenevät eikä itse jaksa tehdä työtä.
Puutteen ja vaikeiden aikojen varalle kootulla omaisuudella on Suomessa perustuslain antama suoja. Sensijaan päivästä toiseen tapahtuva elannon hankkiminen eli työ on vailla vastaavanlaista lain suojaa. Omaisuutta ei voi rankaisematta keltään ottaa pois, mutta työ voidaan ottaa pois ilman rikosoikeudellista vastuuta (eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta).
Nyt elämme sellaisia aikoja, että pahan päivän varalle kootut omaisuudet on otettava käyttöön ja omistamiselta on poistettava lainsuoja samassa laajuudessa, kuin työlläkään sitä ei ole. Jokainen, jolla omaisuutta on, myyköön sen ja maksakoon eläkettään, hoitomaksujaan jne. Sairaaloiden ja vanhinkotien hoitopäivämaksujen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon eläkkeen ja pääomatulojen lisäksi myös omaisuus.
Omaisuuden muuttaminen käyttövaroiksi on tehtävä helpoksi, eli yhteiskunnan joustoja on lisättävä sielläkin, ei vain työelämässä! Kun ihminen muuttaa isommasta asunnosta pienempään elämäntilanteensa mukaan, ei myynti- ja ostosummien erotusta pidä käsitellä voittona, vaan eläketulon lisänä. Omistusasunnon muuttaminen elinkoroksi pitää tehdä mahdollisimman helpoksi eurooppalaisen mallin mukaan.
Kukin meistä tulee tänne tyhjin käsin ja täältä samoin erkaannutaan. Me keski-ikäisten sukupolvi perimme hyvän Suomen. Meillä ei ole oikeutta maksattaa tulevilla sukupolvilla omaa eläketurvaamme ja saattohoitoamme, vaan olemme velvollisia maksamaan kulumme omaisuudellamme sen viimeiseen rippeeseen saakka! Henkilökohtaisten perintöjen aika on taakse jäänyttä elämää. Peintöveron oikea suuruus on täydet sata prosenttia, vain hautauskulut olkoon hyväksyttyä säästää ohi oman elämänkaaren.
Esko Länsimies
Kuopio
Ihminen tekee työtä hankkiakseen ruuan ja suojan itselleen ja perheelleen. Varastoon, säästöön kootaan eväitä sitä tilannetta varten, että ruokaa ja muita elämiselle välttämättömiä asioita ei jostain syystä ole mahdollista hankkia (talvi, kato, sairaus jne.). Omaisuus on vanhuuden varalle koottua varastoa, joka on mahdollista muuttaa ruuaksi ja muuksi tarpeelliseksi, kun voimat vähenevät eikä itse jaksa tehdä työtä.
Puutteen ja vaikeiden aikojen varalle kootulla omaisuudella on Suomessa perustuslain antama suoja. Sensijaan päivästä toiseen tapahtuva elannon hankkiminen eli työ on vailla vastaavanlaista lain suojaa. Omaisuutta ei voi rankaisematta keltään ottaa pois, mutta työ voidaan ottaa pois ilman rikosoikeudellista vastuuta (eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta).
Nyt elämme sellaisia aikoja, että pahan päivän varalle kootut omaisuudet on otettava käyttöön ja omistamiselta on poistettava lainsuoja samassa laajuudessa, kuin työlläkään sitä ei ole. Jokainen, jolla omaisuutta on, myyköön sen ja maksakoon eläkettään, hoitomaksujaan jne. Sairaaloiden ja vanhinkotien hoitopäivämaksujen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon eläkkeen ja pääomatulojen lisäksi myös omaisuus.
Omaisuuden muuttaminen käyttövaroiksi on tehtävä helpoksi, eli yhteiskunnan joustoja on lisättävä sielläkin, ei vain työelämässä! Kun ihminen muuttaa isommasta asunnosta pienempään elämäntilanteensa mukaan, ei myynti- ja ostosummien erotusta pidä käsitellä voittona, vaan eläketulon lisänä. Omistusasunnon muuttaminen elinkoroksi pitää tehdä mahdollisimman helpoksi eurooppalaisen mallin mukaan.
Kukin meistä tulee tänne tyhjin käsin ja täältä samoin erkaannutaan. Me keski-ikäisten sukupolvi perimme hyvän Suomen. Meillä ei ole oikeutta maksattaa tulevilla sukupolvilla omaa eläketurvaamme ja saattohoitoamme, vaan olemme velvollisia maksamaan kulumme omaisuudellamme sen viimeiseen rippeeseen saakka! Henkilökohtaisten perintöjen aika on taakse jäänyttä elämää. Peintöveron oikea suuruus on täydet sata prosenttia, vain hautauskulut olkoon hyväksyttyä säästää ohi oman elämänkaaren.
Esko Länsimies
Kuopio