Artikkelit
Keuhkopotilas lentomatkustajana
03.03.1984, Duodecim 100: 1341-1342
Tutkimusreferaatti
Keuhkopotilas lentomatkustajana
SCHWARTZ J S, BENCOWITZ H Z, MOSER K M: Ann Intern Med 100: 473-477, 1984
Liikennelentokoneet lentävät noin 10 000 metrin korkeudessa ja matkustamon ilmanpaine vastaa konetyypin mukaan 900-2 400 metrin korkeutta. Terveillä ei ole ongelmia sopeutua tuohon äkilliseen alipaineeseen: keuhkotuuletuksen lisäys vähentää valtimoveren happipitoisuuden pienenemistä. Keuhkopotilaan sopeutusmismahdollisuudet ovat vähäiset, sillä tuuletuksen lisäys ei onnistu, valtimoveren happiosapaine voi osua dissosiaatiokäyrän jyrkälle osalle, sydämen reservit saattavat olla rajalliset ja niukka liikkuminen ja nukkuminen matkan aikana voivat vähentää edelleen veren happipitoisuutta. Referoitavassa työssä tutkittiin 13 kroonista obstruktiivista keuhkosairautta potevaa. Laboratoriossa tehtiin ensiksi perusteelliset keuhkofunktiomittaukset ja verikaasuanalyysit levossa ja kuormituksen aikana. Sitten potilaat saivat hengittää 17.2 %:n happiseosta (mikä vastaa 1 650 metrin korkeutta) ja tehdä kevyen kävelykokeen tämän lievän hypoksian aikana. Toisessa vaiheessa koehenkilöitä lennätettiin pienkoneella 1 650 metrin ja 2 250 metrin korkeudessa ilman paineistusta ja valtimoverinäytteet kerättiin puolen tunnin kuluttua altistuksen alusta. Tutkittavien keuhkofunktio oli melko selvästi vähentynyt, FEV1.0 oli alle 1 l/s ja FEV% oli 37 %. Valtimoveren happiosapaine levossa oli pienentynyt (9.1 kPa). Kahdella oli suuri hiilidioksidiosapaine. Happiosapaine ei pienentynyt kuormituksen aikana kahdella; toisella heistä happiosapaine pieneni hypoksian aikana tehdyssä rasituskokeessa. Happiosapaine oli 7.0 kPa levossa hypoksisen hengityksen aikana. Lento 1 650 metrin korkeudessa pienensi kaikilla happiosapaineen samalle tasolle kuin 17.2 %:n happea hengitettäessä. Korkeammalla lennettäessä valtimoveren happiosapaine oli vain kolmella yi 6.6 mmHg ( = 50 mmHg). 17.2 % happea sisältävän kaasuseoksen hengityksen aikainen happiosapaine ennusti hyvin hypoksemian kehittymistä lennon aikana. Jos hypoksia kehittyy, potilaalle suositellaan lisähapen käytöä lennon aikana. Jos voidaan käyttää vain tavallisia verinäytteitä, suositellaan näytteenottoa mahdollisimman lähellä lentomatkaa. Selvästä happiosapaineen laskusta huolimatta mitään haittaa lyhytkestoisesta altistuksesta kirjoittajat eivät todenneet. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen.
Keuhkopotilaan lieväkin hypoksia saattaa olla viimeinen sysäys sydänlihasiskemian ilmaantumiselle ja jännityksen ja alkoholin käytön aiheuttama nopealyöntisyys vain pahentaa asiaa. Asiallinen neuvonta keuhkopotilaan rajoituksista on varmasta paikallaan ennen lentomatkaa.
ESKO LÄNSIMIES
SCHWARTZ J S, BENCOWITZ H Z, MOSER K M: Ann Intern Med 100: 473-477, 1984
Liikennelentokoneet lentävät noin 10 000 metrin korkeudessa ja matkustamon ilmanpaine vastaa konetyypin mukaan 900-2 400 metrin korkeutta. Terveillä ei ole ongelmia sopeutua tuohon äkilliseen alipaineeseen: keuhkotuuletuksen lisäys vähentää valtimoveren happipitoisuuden pienenemistä. Keuhkopotilaan sopeutusmismahdollisuudet ovat vähäiset, sillä tuuletuksen lisäys ei onnistu, valtimoveren happiosapaine voi osua dissosiaatiokäyrän jyrkälle osalle, sydämen reservit saattavat olla rajalliset ja niukka liikkuminen ja nukkuminen matkan aikana voivat vähentää edelleen veren happipitoisuutta. Referoitavassa työssä tutkittiin 13 kroonista obstruktiivista keuhkosairautta potevaa. Laboratoriossa tehtiin ensiksi perusteelliset keuhkofunktiomittaukset ja verikaasuanalyysit levossa ja kuormituksen aikana. Sitten potilaat saivat hengittää 17.2 %:n happiseosta (mikä vastaa 1 650 metrin korkeutta) ja tehdä kevyen kävelykokeen tämän lievän hypoksian aikana. Toisessa vaiheessa koehenkilöitä lennätettiin pienkoneella 1 650 metrin ja 2 250 metrin korkeudessa ilman paineistusta ja valtimoverinäytteet kerättiin puolen tunnin kuluttua altistuksen alusta. Tutkittavien keuhkofunktio oli melko selvästi vähentynyt, FEV1.0 oli alle 1 l/s ja FEV% oli 37 %. Valtimoveren happiosapaine levossa oli pienentynyt (9.1 kPa). Kahdella oli suuri hiilidioksidiosapaine. Happiosapaine ei pienentynyt kuormituksen aikana kahdella; toisella heistä happiosapaine pieneni hypoksian aikana tehdyssä rasituskokeessa. Happiosapaine oli 7.0 kPa levossa hypoksisen hengityksen aikana. Lento 1 650 metrin korkeudessa pienensi kaikilla happiosapaineen samalle tasolle kuin 17.2 %:n happea hengitettäessä. Korkeammalla lennettäessä valtimoveren happiosapaine oli vain kolmella yi 6.6 mmHg ( = 50 mmHg). 17.2 % happea sisältävän kaasuseoksen hengityksen aikainen happiosapaine ennusti hyvin hypoksemian kehittymistä lennon aikana. Jos hypoksia kehittyy, potilaalle suositellaan lisähapen käytöä lennon aikana. Jos voidaan käyttää vain tavallisia verinäytteitä, suositellaan näytteenottoa mahdollisimman lähellä lentomatkaa. Selvästä happiosapaineen laskusta huolimatta mitään haittaa lyhytkestoisesta altistuksesta kirjoittajat eivät todenneet. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen.
Keuhkopotilaan lieväkin hypoksia saattaa olla viimeinen sysäys sydänlihasiskemian ilmaantumiselle ja jännityksen ja alkoholin käytön aiheuttama nopealyöntisyys vain pahentaa asiaa. Asiallinen neuvonta keuhkopotilaan rajoituksista on varmasta paikallaan ennen lentomatkaa.
ESKO LÄNSIMIES