Artikkelit
Viisi vuotta ilman juomaveden fluoridilisää
25.09.1997, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Viisi vuotta ilman juomaveden fluoridilisää
Kuopion ja sitä ympäröivän maakunnan maasta ja vedestä puuttuu tai on liian vähän joitakin elimistömme normaalille toiminnalle välttämättömiä alkuaineita. Jodin puutos johti kilpirauhasen sairauksiin, se korjattiin lisäämällä ruokaan jodia. Seleenin puutos johti sydänsairauksien lisääntymiseen, se eliminoitiin lisäämällä lannoitteisiin seleeniä. Fluoridin vähyys liittyy hampaiden reikiintymiseen, sitä on mahdollista korjata esimerkiksi lisäämällä fluoridia hammastahnaan. Kuopiossa puutosta korjattiin lisäämällä kaupunkilaisten juomaveteen fluoridia, ainoana paikkakuntana Suomessa.
Veden fluoridisointi lopetettiin 1. 1. 1993 eli lähes viisi vuotta sitten. Tätä edelsi pitkä ja värikäs kamppailu. Itsekin osallistuin loppuvaiheessa päätöksentekoon sekä terveyslautakunnassa että valtuustosalissa. Olen kantanut huolta siitä, oliko päätöksemme hyödyllinen vai haitallinen. Hammaslääketieteellinen tiedekunta lopetettiin pian päätöksemme jälkeen, mutta ehkä näillä asioilla ei ole syyseuraus-suhdetta!
Tuore Englannin lääkärilehti (BMJ, 30.8.1997) raportoi yli kymmenen tuhannen viisivuotiaan lapsen hampaiden reikiintymistilanteen ja suhteutti löydökset fluoriditarjontaan ja lapsen sosio-ekonomiseen asemaan. Lapsista noin 1000 joi luonnostaan riittävästi fluorideja sisältävää vettä. Noin 4000 lasta käytti säännöllisesti fluoridilisää ja 5000 lasta ei käyttänyt fluorideja.
Hampaiden kunto mitattiin laskemalla reikiintyneiden, puuttuvien ja paikattujen hampaiden lukumäärä. Lapsilla, jotka asuivat luonnollisen fluoridisoinnin alueilla oli vähemmän kuin yksi viallinen hammas suussaan. Keinotekoisesti fluoridisoiduilla alueilla asuvilla lapsilla viallisia hampaita oli keskimäärin 1.3. Fluoridisoimattoman veden alueella asuvilla lapsilla oli keskimäärin 2.4
viallista hammasta suussaan.
Reikiintyminen oli vahvasti sidoksissa sosiaaliseen syrjäytymiseen. Juomaveden keinotekoinen fluoridisointi vähensi hampaiden reikiintymistä 44 %:a. Erityisen voimakas vaikutus fluoridisoinnilla oli niillä alueilla, jossa sosiaalinen syrjäytyminen oli voimakkainta.
Kuopiossa on seurattu lasten hampaiden reikiintymistä yli 40 vuoden ajan. Peruskoulun ala- ja yläasteen rajalla olevien 12-vuotiaiden kuopiolaisten hampaiden kunto kohentui 1980-luvun loppupuolelle asti, jolloin keskimääräinen viallisten hampaiden määrä oli 0.9. Muutaman viime vuoden aikana tilanne on huonontunut koko maassa, myös Kuopiossa, reikiä on nyt keskimäärin 1.2 kappaletta suuta kohden. Kun tarkastellaan yksilökohtaisesti, on 80 %:lla lapsista terveet hampaat. Joka viidennellä on useita reikiä ja suun terveys on kaikkiaan huono. Tuore tilastotieto kertoo, että suomalaiset lapset harjaavat hampaitaan vähemmän kuin eurooppalaiset kumppaninsa.
Hammashuollosta vastaavan Lea Pölläsen mukaan fluoridisoinnin lopettaminen Kuopiossa ei selitä sitä, että meillä kuten muuallakin Suomessa lasten hampaiden kunto on laman vuosina hieman huonontunut. Jos lapset harjaisivat hampaansa kahdesti päivässä fluoridisoitua hammastahnaa käyttäen tilanne korjaantuisi. Huono-osaisuus rypästyy, sillä aivan kuten hampaiden huono kunto, myös tupakointi, väärät ruokailutottumukset, alkoholin liika käyttö, ylipainoisuus ynnä muut terveyttä nakertavat tavat ja tottumukset liittyvät sosiaaliseen huono-osaisuuteen. Onko köyhyys ja syrjäytyminen huonon terveydentilan ja sairauksien seurausta vai johtavatko sairaudet ja huono terveys syrjäytymisestä?
Hampaiden kunnosta huolehtiminen, tupakan ja alkoholin käytön vähentäminen, juureksien, kasviksien ja viljan syömisen lisääminen, lihan ja valmisruokien vähentäminen ja tunnin kävely päivittäin pienentävät elinkustannuksia ja täten poistavat syrjäytymisen vaaraa. Terveellisesti elävä kansalainen on työnhakijanakin suositumpi kuin pahanhajuisesta suusta tupakan ja vanhan viinan hajua hönkäilevä ylipainoinen.
Kuopion valtuustossa kuusi vuotta sitten tehty päätös juomaveden fluoridisoinnin lopettamisesta oli poliittinen. Hyvin pieni joukko kuopiolaisia olisi saattanut hyötyä käytännön jatkamisesta, mutta ylivoimaisesti suurin osa on kokenut päätöksen viisaana. Elämme sellaisia aikoja, että kansalaisten on otettava vankempi ote omasta elämästään. Fyysisen, psyykisen ja taloudellisen syrjäytymisen torjunta ei ole yksinomaan yhteiskunnan tehtävä lainatuilla miljardeilla. Jokaisella itsellään on ensisijainen vastuu itsestään ja lähimmäisistään.
Kuopion ja sitä ympäröivän maakunnan maasta ja vedestä puuttuu tai on liian vähän joitakin elimistömme normaalille toiminnalle välttämättömiä alkuaineita. Jodin puutos johti kilpirauhasen sairauksiin, se korjattiin lisäämällä ruokaan jodia. Seleenin puutos johti sydänsairauksien lisääntymiseen, se eliminoitiin lisäämällä lannoitteisiin seleeniä. Fluoridin vähyys liittyy hampaiden reikiintymiseen, sitä on mahdollista korjata esimerkiksi lisäämällä fluoridia hammastahnaan. Kuopiossa puutosta korjattiin lisäämällä kaupunkilaisten juomaveteen fluoridia, ainoana paikkakuntana Suomessa.
Veden fluoridisointi lopetettiin 1. 1. 1993 eli lähes viisi vuotta sitten. Tätä edelsi pitkä ja värikäs kamppailu. Itsekin osallistuin loppuvaiheessa päätöksentekoon sekä terveyslautakunnassa että valtuustosalissa. Olen kantanut huolta siitä, oliko päätöksemme hyödyllinen vai haitallinen. Hammaslääketieteellinen tiedekunta lopetettiin pian päätöksemme jälkeen, mutta ehkä näillä asioilla ei ole syyseuraus-suhdetta!
Tuore Englannin lääkärilehti (BMJ, 30.8.1997) raportoi yli kymmenen tuhannen viisivuotiaan lapsen hampaiden reikiintymistilanteen ja suhteutti löydökset fluoriditarjontaan ja lapsen sosio-ekonomiseen asemaan. Lapsista noin 1000 joi luonnostaan riittävästi fluorideja sisältävää vettä. Noin 4000 lasta käytti säännöllisesti fluoridilisää ja 5000 lasta ei käyttänyt fluorideja.
Hampaiden kunto mitattiin laskemalla reikiintyneiden, puuttuvien ja paikattujen hampaiden lukumäärä. Lapsilla, jotka asuivat luonnollisen fluoridisoinnin alueilla oli vähemmän kuin yksi viallinen hammas suussaan. Keinotekoisesti fluoridisoiduilla alueilla asuvilla lapsilla viallisia hampaita oli keskimäärin 1.3. Fluoridisoimattoman veden alueella asuvilla lapsilla oli keskimäärin 2.4
viallista hammasta suussaan.
Reikiintyminen oli vahvasti sidoksissa sosiaaliseen syrjäytymiseen. Juomaveden keinotekoinen fluoridisointi vähensi hampaiden reikiintymistä 44 %:a. Erityisen voimakas vaikutus fluoridisoinnilla oli niillä alueilla, jossa sosiaalinen syrjäytyminen oli voimakkainta.
Kuopiossa on seurattu lasten hampaiden reikiintymistä yli 40 vuoden ajan. Peruskoulun ala- ja yläasteen rajalla olevien 12-vuotiaiden kuopiolaisten hampaiden kunto kohentui 1980-luvun loppupuolelle asti, jolloin keskimääräinen viallisten hampaiden määrä oli 0.9. Muutaman viime vuoden aikana tilanne on huonontunut koko maassa, myös Kuopiossa, reikiä on nyt keskimäärin 1.2 kappaletta suuta kohden. Kun tarkastellaan yksilökohtaisesti, on 80 %:lla lapsista terveet hampaat. Joka viidennellä on useita reikiä ja suun terveys on kaikkiaan huono. Tuore tilastotieto kertoo, että suomalaiset lapset harjaavat hampaitaan vähemmän kuin eurooppalaiset kumppaninsa.
Hammashuollosta vastaavan Lea Pölläsen mukaan fluoridisoinnin lopettaminen Kuopiossa ei selitä sitä, että meillä kuten muuallakin Suomessa lasten hampaiden kunto on laman vuosina hieman huonontunut. Jos lapset harjaisivat hampaansa kahdesti päivässä fluoridisoitua hammastahnaa käyttäen tilanne korjaantuisi. Huono-osaisuus rypästyy, sillä aivan kuten hampaiden huono kunto, myös tupakointi, väärät ruokailutottumukset, alkoholin liika käyttö, ylipainoisuus ynnä muut terveyttä nakertavat tavat ja tottumukset liittyvät sosiaaliseen huono-osaisuuteen. Onko köyhyys ja syrjäytyminen huonon terveydentilan ja sairauksien seurausta vai johtavatko sairaudet ja huono terveys syrjäytymisestä?
Hampaiden kunnosta huolehtiminen, tupakan ja alkoholin käytön vähentäminen, juureksien, kasviksien ja viljan syömisen lisääminen, lihan ja valmisruokien vähentäminen ja tunnin kävely päivittäin pienentävät elinkustannuksia ja täten poistavat syrjäytymisen vaaraa. Terveellisesti elävä kansalainen on työnhakijanakin suositumpi kuin pahanhajuisesta suusta tupakan ja vanhan viinan hajua hönkäilevä ylipainoinen.
Kuopion valtuustossa kuusi vuotta sitten tehty päätös juomaveden fluoridisoinnin lopettamisesta oli poliittinen. Hyvin pieni joukko kuopiolaisia olisi saattanut hyötyä käytännön jatkamisesta, mutta ylivoimaisesti suurin osa on kokenut päätöksen viisaana. Elämme sellaisia aikoja, että kansalaisten on otettava vankempi ote omasta elämästään. Fyysisen, psyykisen ja taloudellisen syrjäytymisen torjunta ei ole yksinomaan yhteiskunnan tehtävä lainatuilla miljardeilla. Jokaisella itsellään on ensisijainen vastuu itsestään ja lähimmäisistään.