Artikkelit
Spontaani paraneminen vaikeasta sairaudesta
29.01.1998, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Spontaani paraneminen vaikeasta sairaudesta
Vaikean, hoitamattomana yleensä kuolemaan johtavan sairauden ilmaantuminen kenelle tahansa on järkyttävä tapahtuma. Se vaikuttaa sairastuneeseen itseensä ja koko läheisverkostoon, perheeseen, työtovereihin, ystäviin. Erityisen voimakkaasti koetaan pienen lapsen sairastuminen tai syntyminen vaikeasti sairaana.
Nuoren ihmisen sairastumisen yhteydessä pyritään tekemään kaikki mahdollinen, että sairaus väistyisi ja sairaudesta ja sen hoitamisesta koituvat haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Enenevässä määrin turvaudutaan myös ei-lääketieteellisiin keinoihin - uskomuslääkintään. Omaiset hakevat usein apua ahdistukseensa myös uskonnosta.
Synnynnäinen leukemia on harvinainen ja vaikea sairaus. Useimmat synnynnäistä leukemiaa sairastavat lapset eivät elä vauvaikää vanhemmiksi, vaikka käytettäisiin kaikkein raskaimpia lääkehoitoja. Arvostetun lastenlääkärilehden (J Pediatr) elokuun numerossa on raportti spontaanisti parantuneista vauvoista. Tutkijat suosittelevat, että synnynnäisen leukemian toteamisen jälkeen tyydyttäisiin oireen mukaiseen seurantaan, jotta lapsi säästyisi raskailta ja vammauttavilta hoidoilta ja lapsen elimistölle annettaisiin mahdollisuus toipua spontaanisti sairaudestaan. Mikäli sairaus ilmaantuu uudestaan kuukausien tai vuosien kuluttua, voidaan hoitaa tavalliseen tapaan, sillä lasten leukemian lääkehoito on nykyisin varsin menestyksellistä.
Tämäkin tutkimus osoittaa, että ihmisen elimistöllä on voimakas spontaanin paranemisen taipumus. Siksi kansalaisten keskuudessa kiertää paljon tarinoita sen ja tämän ihmerohdon tai energiahoidon parantavasta vaikutuksesta. Muualla maailmassa, missä tieto sairauksien luonteesta on puutteellista ja taloudelliset mahdollisuudet esimerkiksi lääkehoitojen käyttämiseen ovat olemattomat, on vielä enemmän sijaa "ihmeparantajille."
Toivon kauppaaminen on helppoa, mutta julmaa. Erilaiset kaukoparantajat sekä uskolla ja rukouksella parantajat ovat myös toivon kauppiaita. Jokainen näistä voi kertoa että tämä tai tuo parantui, mutta he eivät voi tai halua esittää kontrolloitua aineistoa kaikista hoitoyrityksistään ja niiden onnistumisprosenteilla.
Myös yrityksiin parantaa rukouksella liittyy sivuvaikutuksia, vaarallisiakin. Suomalaisen uskolla parantamisesta tehdyn väitöskirjan mukaan tähän "hoitoon" turvaudutaan pahimman hädän hetkellä. Yleensä paranemista ei tapahdu tai apu on vain hetkellinen harha. Tällöin ihminen saattaa romahtaa täydellisesti. Jumala, jonka apuun hän luotti, ei pitänytkään juuri häntä apunsa arvoisena. Jokainen, joka ryhtyy auttamaan, ottaa samalla ankaran vastuun siitä, mitä terapian yhteydessä ja jälkeen tapahtuu tai jää tapahtumatta.
Vain "oikean" lääketieteen hoitoihin liittyy potilaan kannalta turvaavat järjestelmät, niin laki potilaan oikeuksista kuin lääkevastuulaki. Uskomuslääkintään ja uskolla parantamisen yrityksiin liittyvät sivu- ja haittavaikutukset jäävät yleensä sairaan itsensä kannettaviksi.
Meidän modernin lääketieteen edustajienkin on nöyrästi tunnustettava, että ihmisen oma elimistö on kaikkein tärkein hoidon väline. Ja potilaan on muistettava, että hänellä on aina oikeus olla vastaanottamatta hoitoja. Eikä se valinta ole välttämättä huonoin vaihtoehto.
Chuang Tse sanoi: Jos olen elämääni tyytyväinen, minun on oltava tyytyväinen myös kuolemaan.
Vaikean, hoitamattomana yleensä kuolemaan johtavan sairauden ilmaantuminen kenelle tahansa on järkyttävä tapahtuma. Se vaikuttaa sairastuneeseen itseensä ja koko läheisverkostoon, perheeseen, työtovereihin, ystäviin. Erityisen voimakkaasti koetaan pienen lapsen sairastuminen tai syntyminen vaikeasti sairaana.
Nuoren ihmisen sairastumisen yhteydessä pyritään tekemään kaikki mahdollinen, että sairaus väistyisi ja sairaudesta ja sen hoitamisesta koituvat haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Enenevässä määrin turvaudutaan myös ei-lääketieteellisiin keinoihin - uskomuslääkintään. Omaiset hakevat usein apua ahdistukseensa myös uskonnosta.
Synnynnäinen leukemia on harvinainen ja vaikea sairaus. Useimmat synnynnäistä leukemiaa sairastavat lapset eivät elä vauvaikää vanhemmiksi, vaikka käytettäisiin kaikkein raskaimpia lääkehoitoja. Arvostetun lastenlääkärilehden (J Pediatr) elokuun numerossa on raportti spontaanisti parantuneista vauvoista. Tutkijat suosittelevat, että synnynnäisen leukemian toteamisen jälkeen tyydyttäisiin oireen mukaiseen seurantaan, jotta lapsi säästyisi raskailta ja vammauttavilta hoidoilta ja lapsen elimistölle annettaisiin mahdollisuus toipua spontaanisti sairaudestaan. Mikäli sairaus ilmaantuu uudestaan kuukausien tai vuosien kuluttua, voidaan hoitaa tavalliseen tapaan, sillä lasten leukemian lääkehoito on nykyisin varsin menestyksellistä.
Tämäkin tutkimus osoittaa, että ihmisen elimistöllä on voimakas spontaanin paranemisen taipumus. Siksi kansalaisten keskuudessa kiertää paljon tarinoita sen ja tämän ihmerohdon tai energiahoidon parantavasta vaikutuksesta. Muualla maailmassa, missä tieto sairauksien luonteesta on puutteellista ja taloudelliset mahdollisuudet esimerkiksi lääkehoitojen käyttämiseen ovat olemattomat, on vielä enemmän sijaa "ihmeparantajille."
Toivon kauppaaminen on helppoa, mutta julmaa. Erilaiset kaukoparantajat sekä uskolla ja rukouksella parantajat ovat myös toivon kauppiaita. Jokainen näistä voi kertoa että tämä tai tuo parantui, mutta he eivät voi tai halua esittää kontrolloitua aineistoa kaikista hoitoyrityksistään ja niiden onnistumisprosenteilla.
Myös yrityksiin parantaa rukouksella liittyy sivuvaikutuksia, vaarallisiakin. Suomalaisen uskolla parantamisesta tehdyn väitöskirjan mukaan tähän "hoitoon" turvaudutaan pahimman hädän hetkellä. Yleensä paranemista ei tapahdu tai apu on vain hetkellinen harha. Tällöin ihminen saattaa romahtaa täydellisesti. Jumala, jonka apuun hän luotti, ei pitänytkään juuri häntä apunsa arvoisena. Jokainen, joka ryhtyy auttamaan, ottaa samalla ankaran vastuun siitä, mitä terapian yhteydessä ja jälkeen tapahtuu tai jää tapahtumatta.
Vain "oikean" lääketieteen hoitoihin liittyy potilaan kannalta turvaavat järjestelmät, niin laki potilaan oikeuksista kuin lääkevastuulaki. Uskomuslääkintään ja uskolla parantamisen yrityksiin liittyvät sivu- ja haittavaikutukset jäävät yleensä sairaan itsensä kannettaviksi.
Meidän modernin lääketieteen edustajienkin on nöyrästi tunnustettava, että ihmisen oma elimistö on kaikkein tärkein hoidon väline. Ja potilaan on muistettava, että hänellä on aina oikeus olla vastaanottamatta hoitoja. Eikä se valinta ole välttämättä huonoin vaihtoehto.
Chuang Tse sanoi: Jos olen elämääni tyytyväinen, minun on oltava tyytyväinen myös kuolemaan.