Artikkelit
Ihminen ja muut simpanssit
14.10.1998, Savon Sanomat
Kolumni
Ihminen ja muut simpanssit
Taksonomia on tiede, joka määrittää eläimen ja kasvin ja sijoittaa sen kaltaisuuden perusteella sukuun ja lajiin, lahkoon ja luokkaan. Linné määritti lajien sukulaisuuden ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Me ihmiset pidimme itseämme erityisenä ja erillään muusta eläinkunnasta, koska osasimme puhua, kirjoittaa ja tehdä moraalisia päätöksiä. Kun perinnöllisyyden elementit, geenit ja kromosomit, paljastuivat, osoittautui, että olemme lähes identtisiä kahden muun simpanssilajin kanssa.
Peräti 98.5 prosenttia geeneistämme on identtisiä simpanssin ja bonobon kanssa. Mitkä geenimme eroavat simpanssien geeneistä ja miten? Tuntuu uskomattomalta, että tätä asiaa on alettu järjestelmällisesti selvittää vasta aivan viime aikoina. Ihmisen genomin selvitystyön rinnalle on käynnistetty kädellisten genomin selvitystyö. Asialla on, kuinkas muuten, myös sijoittajat, sillä simpanssit ovat vastustuskykyisiä eräille vaarallisille sairauksille (leukemia, AIDS jne).
Tuo simpanssien ja ihmisten välinen geneettisen eron vähäisyys suhteutuu siihen, että miesten Y-kromosomi on melkein tyhjä, mutta naisilla vastaava X-kromosomi sisältää runsaasti informaatiota. Kun naisilla on siis 46 täyttä kromosomia, on meidän miesten selvittävä 45.5:llä, eli noin prosenttia vähemmällä. Simpansseilla kromosomeja on 48. Toisena esimerkkinä kolmen simpanssin kaltaisuudesta on käytetty tali- ja sinitiaisen välistä geneettistä eroa. Tuo tinttien ero on suurempi, kuin ihmisen ja muiden simpanssien välinen ero!
Melkoinen osa geeneistämme on tämän hetkisen tietomme mukaan turhia (junk DNA), joten kun verrataan ihmisen ja simpanssien valkuaisaineita ja nukleiinihappoja on samankaltaisuus yli 99 prosenttinen.
Eräs havaittu ero, jolla saattaa olla merkitystä on siaalihappo. Tuota erityistä sokerityyppiä esiintyy kaikkien solujen pinnalla. Vain ihmisellä siaalihappo esiintyy pelkkänä, muilla nisäkkäillä se hapettuu neuramiinihapoksi. Tällä erolla voi olla merkitystä sekä tautiherkkyyden että hermosolujen välisen viestinnän kannalta. Tätä hapettumista säätelevä osageenistä - 92:n emäsparin jakso - puuttuu ihmiseltä, mutta on esimerkiksi apinoilla.
Jo vuosia sitten esitin, että älykkyytemme on seurausta varhemmin evoluution aikana - apina-vaiheessa - sairastamastamme virustaudista, jonka seurauksena aivomme kasvoivat liian suuriksi. Ainakin älykkyytemme seuraamukset vaikuttavat aivan sairailta! Nyt Science-lehden (4.9.1998) yleiskatsaus päätyy arveluun, että ihmisellä aivojen kasvuvaihe sikiökaudella on pidentynyt jonkun aivan vähäisen geenimuutoksen seurauksena. Oppimis- ja muistikapasiteetin hintana oli mm. AIDS:in sietokyvyn menetys.
Eräs molekyylibiologi pohti mahdollisuutta, että simpanssille siirretään ihmisen kurkunpään muodostumista ohjaava geeni. Näin kenties mahdollistaisimme simpansseille puhekyvyn. Kommunikaatiokykyhän näillä älykkäillä "lajitovereillamme" on jo ollut, vain kurkunpään rakenne ei ole mahdollistanut puhumista.
Geeniteknologian avulla olemme muuntaneet lukuisia eläin- ja kasvilajeja. Kuinka lähelle ihmistä voidaan tulla? Minua on aina etonut simpanssien käyttö koe-eläimenä. Rinnastan simpanssien avulla tehtävän tieteen saksalaisten natsilääkäreiden ihmiskokeisiin. Jokaista syntyvää simpanssivauvaa kohden syntyy noin 10 000 ihmisvauvaa. Kumman lajin olemassaolo on uhatumpi?
Jos simpanssille siirretään ihmisen geeneja eli pienennetään ihmisen ja simpanssin välistä eroa, onko tämä yksilö siirrettävä eläinsuojasta hotelliin ja alettava maksaa päivärahaa ja kuoleman jälkeen saatettava haudan lepoon kirkollisin menoin hautausmaalle?
Nainen, jonka geneettinen ero mieheen on noin prosentti, sai ihmisen arvon kirkon äänestyspäätöksellä ja paavin suostumuksella vasta muutama sukupolvi sitten, Simpanssi, jonka geneettinen yhtenevyys ihmiseen on 98.5 prosenttinen, on pian kolkuttamassa sydäntemme ovia. Olemmeko valmiita avaamaan?
Taksonomia on tiede, joka määrittää eläimen ja kasvin ja sijoittaa sen kaltaisuuden perusteella sukuun ja lajiin, lahkoon ja luokkaan. Linné määritti lajien sukulaisuuden ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Me ihmiset pidimme itseämme erityisenä ja erillään muusta eläinkunnasta, koska osasimme puhua, kirjoittaa ja tehdä moraalisia päätöksiä. Kun perinnöllisyyden elementit, geenit ja kromosomit, paljastuivat, osoittautui, että olemme lähes identtisiä kahden muun simpanssilajin kanssa.
Peräti 98.5 prosenttia geeneistämme on identtisiä simpanssin ja bonobon kanssa. Mitkä geenimme eroavat simpanssien geeneistä ja miten? Tuntuu uskomattomalta, että tätä asiaa on alettu järjestelmällisesti selvittää vasta aivan viime aikoina. Ihmisen genomin selvitystyön rinnalle on käynnistetty kädellisten genomin selvitystyö. Asialla on, kuinkas muuten, myös sijoittajat, sillä simpanssit ovat vastustuskykyisiä eräille vaarallisille sairauksille (leukemia, AIDS jne).
Tuo simpanssien ja ihmisten välinen geneettisen eron vähäisyys suhteutuu siihen, että miesten Y-kromosomi on melkein tyhjä, mutta naisilla vastaava X-kromosomi sisältää runsaasti informaatiota. Kun naisilla on siis 46 täyttä kromosomia, on meidän miesten selvittävä 45.5:llä, eli noin prosenttia vähemmällä. Simpansseilla kromosomeja on 48. Toisena esimerkkinä kolmen simpanssin kaltaisuudesta on käytetty tali- ja sinitiaisen välistä geneettistä eroa. Tuo tinttien ero on suurempi, kuin ihmisen ja muiden simpanssien välinen ero!
Melkoinen osa geeneistämme on tämän hetkisen tietomme mukaan turhia (junk DNA), joten kun verrataan ihmisen ja simpanssien valkuaisaineita ja nukleiinihappoja on samankaltaisuus yli 99 prosenttinen.
Eräs havaittu ero, jolla saattaa olla merkitystä on siaalihappo. Tuota erityistä sokerityyppiä esiintyy kaikkien solujen pinnalla. Vain ihmisellä siaalihappo esiintyy pelkkänä, muilla nisäkkäillä se hapettuu neuramiinihapoksi. Tällä erolla voi olla merkitystä sekä tautiherkkyyden että hermosolujen välisen viestinnän kannalta. Tätä hapettumista säätelevä osageenistä - 92:n emäsparin jakso - puuttuu ihmiseltä, mutta on esimerkiksi apinoilla.
Jo vuosia sitten esitin, että älykkyytemme on seurausta varhemmin evoluution aikana - apina-vaiheessa - sairastamastamme virustaudista, jonka seurauksena aivomme kasvoivat liian suuriksi. Ainakin älykkyytemme seuraamukset vaikuttavat aivan sairailta! Nyt Science-lehden (4.9.1998) yleiskatsaus päätyy arveluun, että ihmisellä aivojen kasvuvaihe sikiökaudella on pidentynyt jonkun aivan vähäisen geenimuutoksen seurauksena. Oppimis- ja muistikapasiteetin hintana oli mm. AIDS:in sietokyvyn menetys.
Eräs molekyylibiologi pohti mahdollisuutta, että simpanssille siirretään ihmisen kurkunpään muodostumista ohjaava geeni. Näin kenties mahdollistaisimme simpansseille puhekyvyn. Kommunikaatiokykyhän näillä älykkäillä "lajitovereillamme" on jo ollut, vain kurkunpään rakenne ei ole mahdollistanut puhumista.
Geeniteknologian avulla olemme muuntaneet lukuisia eläin- ja kasvilajeja. Kuinka lähelle ihmistä voidaan tulla? Minua on aina etonut simpanssien käyttö koe-eläimenä. Rinnastan simpanssien avulla tehtävän tieteen saksalaisten natsilääkäreiden ihmiskokeisiin. Jokaista syntyvää simpanssivauvaa kohden syntyy noin 10 000 ihmisvauvaa. Kumman lajin olemassaolo on uhatumpi?
Jos simpanssille siirretään ihmisen geeneja eli pienennetään ihmisen ja simpanssin välistä eroa, onko tämä yksilö siirrettävä eläinsuojasta hotelliin ja alettava maksaa päivärahaa ja kuoleman jälkeen saatettava haudan lepoon kirkollisin menoin hautausmaalle?
Nainen, jonka geneettinen ero mieheen on noin prosentti, sai ihmisen arvon kirkon äänestyspäätöksellä ja paavin suostumuksella vasta muutama sukupolvi sitten, Simpanssi, jonka geneettinen yhtenevyys ihmiseen on 98.5 prosenttinen, on pian kolkuttamassa sydäntemme ovia. Olemmeko valmiita avaamaan?