Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Kasvien tunteet ja hyönteisten älykkyys
17.12.1998, Savon Sanomat
Kolumni

Kasvien tunteet ja hyönteisten älykkyys

Ihminen on uskotellut olevansa kaikkien muiden lajien herra ja siten oikeutettu alistamaan ja hyödyntämään luontoa mielensä ja mielettömyytensä mukaan. Suuri osa ihmislajin jäsenistä jopa uskoo, että jotkin populaatiot lajistamme ("valkoiset," tietyn kansan tai uskonnon jäsenet, jne) ovat niin erinomaisia ja poikkeavia, että ovat oikeutettuja tuhoamaan ja alistamaan muita (aboriginaalit, neekerit, juutalaiset, ei-kristityt, ei-islamilaiset jne).
Ihminen (yksi simpanssilaji) uskoo olevansa muita eläimiä ja kasveja parempi siksi, että sillä on tunteet ja se kykenee rakentamaan yhteiskuntia. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan luontoa, sitä vähemmän olen huomannut ihmisen poikkeavan - ainakaan edukseen - siitä. Kaikki ne ominaisuudet, jotka olemme pyrkineet nimeämään ihmiselle erityisiksi ja ominaisiksi esiintyvät myös muualla luonnossa. Yleensä tosin paremmin toimivina ja miljoonia vuosia vanhempina.
Kasvit näkevät, haistavat, maistavat, tuntevat kosketuksen ja jopa kuulevat (New Scientist, 26.9.1998). Ei kasveilla ole ihan silmiä, mutta kuitenkin valkuaisaineita (fytokromeja), mitkä reagoivat valolle. Ne kykenevät havaitsemaan paljon ihmissilmää laajemmin aallonpituuksia. Tämän aistimiskyvyn avulla kasvit optimoivat kasvunsa. Kasvit tunnistavat aamun ja illan ja päivän pituuden. Tätä kautta välittyy viesti siitä, milloin on aika kukkia ja hedelmöityä ja milloin on aika valmistaa siemenet.
Valo ei ole riittävä kasvien yhteyttämistoiminnan ehto, myös ravinteita tarvitaan. Sitä varten kasveilla on juuristossaan "makuja" tunnistava järjestelmä. Tämän avulla juuret tunkeutuvat oikeaan suuntaan, kohti ravinteita. Erityisesti tärkeimmän energia-aineen, ATP:n, tunnistin auttaa esimerkiksi puiden juuria löytämään sienirihmastot. Myös kasveista osa on vegetariaaneja, eli ne syövät toinen toisiaan. Tällaisen "rikkakasvin" juuristo hakeutuu makujen mukaan viljellyn kasvin juuriin ja imee ne tyhjiksi, tuhoaa sadon.
Kasvit aistivat myös lehtiä syövien toukkien syljen ainesosia ja alkavat tuottaa juuri tuolle toukalle haitallista myrkkyä. Toiset kasvit joutuessaan väkivallan kohteeksi lähettävät ympärilleen hajuaineita, feromoneja, mitkä varoittavat muita saman lajin yksilöitä vaarasta, jolloin ne ehtivät erittää otteita torjumaan vihollisia. Eräät hajuvesien ainesosat (esimerkiksi metyylijasmonaatti) ovat tällaisia kasvien "hätähuutoja." Tällainen hajuste esimerkiksi kasvihuoneessa työskentelevän deodorantissa saattaa häiritä satoa.
Eräiden kasvien satoisuutta on saatu lisättyä moninkertaiseksi, kun ne on altistettu ihmisäänen taajuiselle mutta hieman sitä voimakkaammalle veden solinaa muistuttavalle äänelle. Ehkäpä hyvän barokkimusiikin soittaminen kotona selittää omien huonekasvieni hyvinvoinnin!
Sosiaaliset hy√∂nteiset, erityisesti pisti√§iset (mm mehil√§inen) ja muurahaiset, ovat muodostaneet hyvin toimivia sosiaalisia yhteis√∂j√§ jo liki sadan miljoonan vuoden ajan (Tieteess√§ tapahtuu, 8/97). Niiden merkitys maapallolla on huomattava, muodostavathan ne el√§inkunnan massasta l√§hes viidenneksen - yksil√∂m√§√§r√§lt√§√§n tietysti viel√§kin merkitt√§v√§mm√§n osan. Ihminen on el√§nyt nykyisen kaltaisena lajina vasta noin 100 000 vuotta, eli n√§ill√§ sosiaalisilla hy√∂nteisill√§ on tuhat kertaa ihmist√§ pidempi oikeus √Ąiti Maan hedelmiin.
Monista muurahaisiin ja mehiläisiin liittyvistä ilmiöistä kiehtovimpia on muurahaisten järjestäytynyt ja tehokas ruuantuotanto (Science, 25.9.1998). Osa muurahaisista aloitti sienien kasvatuksen pesissään jo 50 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen agrikulttuuri (viljely) käynnistyi nykyisen Irakin alueella samoihin aikoihin, kun Suomi asutettiin, eli vajaa 10 000 vuotta sitten. Muurahaisilla on siis lähes 10 000 kertainen kokeneisuus ruuantuottajana ihmiseen verrattuna.
Muurahaisfarmarit erittävät sieniviljelmiensä suojaksi suojakemikaaleja kontrolloidakseen homekasvustot. Ne valmistavat kompostoinnin avulla luomulannoitetta. Uutta pesää rakentamaan lähtevä perustaja-kuningatar kantaa suussaan kotipesän sieniviljelmän kappaletta, aivan kuten suomalainen nuorikko kantoi nenäliinansa kulmassa äitinsä ruisleivänjuurta.
On ilmeistä, että tämä "farmarisoituminen" tapahtui useaan kertaan useassa paikassa maapallolla. Kun pesän sienikasvu jostain syystä kuolee, haetaan uusi alku luonnosta tai saman muurahaispopulaation muusta pesästä tai täysin toiselta lajilta. Viljeltäviä sieniä on sadoilla muurahaislajeilla satoja erilaisia klooneja. Samalla lajilla voi olla erilajisia sieniä ja eri lajeilla samaa sienilajia.
Osa vegetaareista ei syö eläinkunnan tuotteita, koska eivät halua alistaa tuntevia ja jaloja eläimiä ihmisen riiston kohteeksi. Uusimman tiedon valossa näyttää siltä, että kaikki elolliset omaavat kyvyn aistia ja viestiä, ilmeisesti jopa tuntea jos eivät yksilöinä, niin ainakin suurempana kokonaisuutena. Vasta sitten, kun ihmisen geeneihin liitetään klorofyllin geeni niin, että vihreinä humanoideina saamme tarvitsemamme energian auringonvalon, veden ja hiilidioksidin yhteyttämisen tietä, voimme vapautua muun elämän loisena olemisesta.
Kaikkien ihmisten on siksi n√∂yr√§sti tunnustettava ja oltava samalla ylpeit√§ siit√§, ett√§ olemme osa luonnon kokonaisuutta. Meid√§n kohtalomme on el√§√§ muista ja muiden meist√§. Emme ole parempia, jalompia tai valittuja mill√§√§n tavalla. Olemme lajien joukossa yksi nuorimmista, mutta suurimmilla voimilla varustettuja. Siksi meid√§n on toimittava niin, kuin k√§ytt√§ydymme tullessamme pyh√§√§n paikkaan, miss√§ viisaus ja tasapaino ovat vallinneet ikiaikaisesti. Nuorimmaisten tulee k√§ytt√§yty√§ vanhoja kunnioittaen, my√∂s suhteessamme maapalloon. √Ąiti Gaia ei anna anteeksi, mit√§ ihminen on sit√§ vastaan rikkonut. Eik√§ tekosiamme tule antamaan anteeksi my√∂sk√§√§n tulevat ihmissukupolvet. Toivottavasti n√§in r√∂yhke√§n√§ ja tyhm√§n√§ ihmisen√§ tulevaisuutemme on mahdollisimman lyhyt. Luotan kuitenkin siihen, ett√§ aivojemme kapasiteetti antaa meille viel√§ mahdollisuuden alkaa k√§ytt√§yty√§ toisella tavalla. Aikaa ei tosin ole en√§√§ paljon j√§ljell√§.

© Esko Lšnsimies | KšvijŲitš 39685 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.960 ms)