Artikkelit
Kasvien tunteet ja hyönteisten älykkyys
17.12.1998, Savon Sanomat
Kolumni
Kasvien tunteet ja hyönteisten älykkyys
Ihminen on uskotellut olevansa kaikkien muiden lajien herra ja siten oikeutettu alistamaan ja hyödyntämään luontoa mielensä ja mielettömyytensä mukaan. Suuri osa ihmislajin jäsenistä jopa uskoo, että jotkin populaatiot lajistamme ("valkoiset," tietyn kansan tai uskonnon jäsenet, jne) ovat niin erinomaisia ja poikkeavia, että ovat oikeutettuja tuhoamaan ja alistamaan muita (aboriginaalit, neekerit, juutalaiset, ei-kristityt, ei-islamilaiset jne).
Ihminen (yksi simpanssilaji) uskoo olevansa muita eläimiä ja kasveja parempi siksi, että sillä on tunteet ja se kykenee rakentamaan yhteiskuntia. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan luontoa, sitä vähemmän olen huomannut ihmisen poikkeavan - ainakaan edukseen - siitä. Kaikki ne ominaisuudet, jotka olemme pyrkineet nimeämään ihmiselle erityisiksi ja ominaisiksi esiintyvät myös muualla luonnossa. Yleensä tosin paremmin toimivina ja miljoonia vuosia vanhempina.
Kasvit näkevät, haistavat, maistavat, tuntevat kosketuksen ja jopa kuulevat (New Scientist, 26.9.1998). Ei kasveilla ole ihan silmiä, mutta kuitenkin valkuaisaineita (fytokromeja), mitkä reagoivat valolle. Ne kykenevät havaitsemaan paljon ihmissilmää laajemmin aallonpituuksia. Tämän aistimiskyvyn avulla kasvit optimoivat kasvunsa. Kasvit tunnistavat aamun ja illan ja päivän pituuden. Tätä kautta välittyy viesti siitä, milloin on aika kukkia ja hedelmöityä ja milloin on aika valmistaa siemenet.
Valo ei ole riittävä kasvien yhteyttämistoiminnan ehto, myös ravinteita tarvitaan. Sitä varten kasveilla on juuristossaan "makuja" tunnistava järjestelmä. Tämän avulla juuret tunkeutuvat oikeaan suuntaan, kohti ravinteita. Erityisesti tärkeimmän energia-aineen, ATP:n, tunnistin auttaa esimerkiksi puiden juuria löytämään sienirihmastot. Myös kasveista osa on vegetariaaneja, eli ne syövät toinen toisiaan. Tällaisen "rikkakasvin" juuristo hakeutuu makujen mukaan viljellyn kasvin juuriin ja imee ne tyhjiksi, tuhoaa sadon.
Kasvit aistivat myös lehtiä syövien toukkien syljen ainesosia ja alkavat tuottaa juuri tuolle toukalle haitallista myrkkyä. Toiset kasvit joutuessaan väkivallan kohteeksi lähettävät ympärilleen hajuaineita, feromoneja, mitkä varoittavat muita saman lajin yksilöitä vaarasta, jolloin ne ehtivät erittää otteita torjumaan vihollisia. Eräät hajuvesien ainesosat (esimerkiksi metyylijasmonaatti) ovat tällaisia kasvien "hätähuutoja." Tällainen hajuste esimerkiksi kasvihuoneessa työskentelevän deodorantissa saattaa häiritä satoa.
Eräiden kasvien satoisuutta on saatu lisättyä moninkertaiseksi, kun ne on altistettu ihmisäänen taajuiselle mutta hieman sitä voimakkaammalle veden solinaa muistuttavalle äänelle. Ehkäpä hyvän barokkimusiikin soittaminen kotona selittää omien huonekasvieni hyvinvoinnin!
Sosiaaliset hyönteiset, erityisesti pistiäiset (mm mehiläinen) ja muurahaiset, ovat muodostaneet hyvin toimivia sosiaalisia yhteisöjä jo liki sadan miljoonan vuoden ajan (Tieteessä tapahtuu, 8/97). Niiden merkitys maapallolla on huomattava, muodostavathan ne eläinkunnan massasta lähes viidenneksen - yksilömäärältään tietysti vieläkin merkittävämmän osan. Ihminen on elänyt nykyisen kaltaisena lajina vasta noin 100 000 vuotta, eli näillä sosiaalisilla hyönteisillä on tuhat kertaa ihmistä pidempi oikeus Äiti Maan hedelmiin.
Monista muurahaisiin ja mehiläisiin liittyvistä ilmiöistä kiehtovimpia on muurahaisten järjestäytynyt ja tehokas ruuantuotanto (Science, 25.9.1998). Osa muurahaisista aloitti sienien kasvatuksen pesissään jo 50 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen agrikulttuuri (viljely) käynnistyi nykyisen Irakin alueella samoihin aikoihin, kun Suomi asutettiin, eli vajaa 10 000 vuotta sitten. Muurahaisilla on siis lähes 10 000 kertainen kokeneisuus ruuantuottajana ihmiseen verrattuna.
Muurahaisfarmarit erittävät sieniviljelmiensä suojaksi suojakemikaaleja kontrolloidakseen homekasvustot. Ne valmistavat kompostoinnin avulla luomulannoitetta. Uutta pesää rakentamaan lähtevä perustaja-kuningatar kantaa suussaan kotipesän sieniviljelmän kappaletta, aivan kuten suomalainen nuorikko kantoi nenäliinansa kulmassa äitinsä ruisleivänjuurta.
On ilmeistä, että tämä "farmarisoituminen" tapahtui useaan kertaan useassa paikassa maapallolla. Kun pesän sienikasvu jostain syystä kuolee, haetaan uusi alku luonnosta tai saman muurahaispopulaation muusta pesästä tai täysin toiselta lajilta. Viljeltäviä sieniä on sadoilla muurahaislajeilla satoja erilaisia klooneja. Samalla lajilla voi olla erilajisia sieniä ja eri lajeilla samaa sienilajia.
Osa vegetaareista ei syö eläinkunnan tuotteita, koska eivät halua alistaa tuntevia ja jaloja eläimiä ihmisen riiston kohteeksi. Uusimman tiedon valossa näyttää siltä, että kaikki elolliset omaavat kyvyn aistia ja viestiä, ilmeisesti jopa tuntea jos eivät yksilöinä, niin ainakin suurempana kokonaisuutena. Vasta sitten, kun ihmisen geeneihin liitetään klorofyllin geeni niin, että vihreinä humanoideina saamme tarvitsemamme energian auringonvalon, veden ja hiilidioksidin yhteyttämisen tietä, voimme vapautua muun elämän loisena olemisesta.
Kaikkien ihmisten on siksi nöyrästi tunnustettava ja oltava samalla ylpeitä siitä, että olemme osa luonnon kokonaisuutta. Meidän kohtalomme on elää muista ja muiden meistä. Emme ole parempia, jalompia tai valittuja millään tavalla. Olemme lajien joukossa yksi nuorimmista, mutta suurimmilla voimilla varustettuja. Siksi meidän on toimittava niin, kuin käyttäydymme tullessamme pyhään paikkaan, missä viisaus ja tasapaino ovat vallinneet ikiaikaisesti. Nuorimmaisten tulee käyttäytyä vanhoja kunnioittaen, myös suhteessamme maapalloon. Äiti Gaia ei anna anteeksi, mitä ihminen on sitä vastaan rikkonut. Eikä tekosiamme tule antamaan anteeksi myöskään tulevat ihmissukupolvet. Toivottavasti näin röyhkeänä ja tyhmänä ihmisenä tulevaisuutemme on mahdollisimman lyhyt. Luotan kuitenkin siihen, että aivojemme kapasiteetti antaa meille vielä mahdollisuuden alkaa käyttäytyä toisella tavalla. Aikaa ei tosin ole enää paljon jäljellä.
Ihminen on uskotellut olevansa kaikkien muiden lajien herra ja siten oikeutettu alistamaan ja hyödyntämään luontoa mielensä ja mielettömyytensä mukaan. Suuri osa ihmislajin jäsenistä jopa uskoo, että jotkin populaatiot lajistamme ("valkoiset," tietyn kansan tai uskonnon jäsenet, jne) ovat niin erinomaisia ja poikkeavia, että ovat oikeutettuja tuhoamaan ja alistamaan muita (aboriginaalit, neekerit, juutalaiset, ei-kristityt, ei-islamilaiset jne).
Ihminen (yksi simpanssilaji) uskoo olevansa muita eläimiä ja kasveja parempi siksi, että sillä on tunteet ja se kykenee rakentamaan yhteiskuntia. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan luontoa, sitä vähemmän olen huomannut ihmisen poikkeavan - ainakaan edukseen - siitä. Kaikki ne ominaisuudet, jotka olemme pyrkineet nimeämään ihmiselle erityisiksi ja ominaisiksi esiintyvät myös muualla luonnossa. Yleensä tosin paremmin toimivina ja miljoonia vuosia vanhempina.
Kasvit näkevät, haistavat, maistavat, tuntevat kosketuksen ja jopa kuulevat (New Scientist, 26.9.1998). Ei kasveilla ole ihan silmiä, mutta kuitenkin valkuaisaineita (fytokromeja), mitkä reagoivat valolle. Ne kykenevät havaitsemaan paljon ihmissilmää laajemmin aallonpituuksia. Tämän aistimiskyvyn avulla kasvit optimoivat kasvunsa. Kasvit tunnistavat aamun ja illan ja päivän pituuden. Tätä kautta välittyy viesti siitä, milloin on aika kukkia ja hedelmöityä ja milloin on aika valmistaa siemenet.
Valo ei ole riittävä kasvien yhteyttämistoiminnan ehto, myös ravinteita tarvitaan. Sitä varten kasveilla on juuristossaan "makuja" tunnistava järjestelmä. Tämän avulla juuret tunkeutuvat oikeaan suuntaan, kohti ravinteita. Erityisesti tärkeimmän energia-aineen, ATP:n, tunnistin auttaa esimerkiksi puiden juuria löytämään sienirihmastot. Myös kasveista osa on vegetariaaneja, eli ne syövät toinen toisiaan. Tällaisen "rikkakasvin" juuristo hakeutuu makujen mukaan viljellyn kasvin juuriin ja imee ne tyhjiksi, tuhoaa sadon.
Kasvit aistivat myös lehtiä syövien toukkien syljen ainesosia ja alkavat tuottaa juuri tuolle toukalle haitallista myrkkyä. Toiset kasvit joutuessaan väkivallan kohteeksi lähettävät ympärilleen hajuaineita, feromoneja, mitkä varoittavat muita saman lajin yksilöitä vaarasta, jolloin ne ehtivät erittää otteita torjumaan vihollisia. Eräät hajuvesien ainesosat (esimerkiksi metyylijasmonaatti) ovat tällaisia kasvien "hätähuutoja." Tällainen hajuste esimerkiksi kasvihuoneessa työskentelevän deodorantissa saattaa häiritä satoa.
Eräiden kasvien satoisuutta on saatu lisättyä moninkertaiseksi, kun ne on altistettu ihmisäänen taajuiselle mutta hieman sitä voimakkaammalle veden solinaa muistuttavalle äänelle. Ehkäpä hyvän barokkimusiikin soittaminen kotona selittää omien huonekasvieni hyvinvoinnin!
Sosiaaliset hyönteiset, erityisesti pistiäiset (mm mehiläinen) ja muurahaiset, ovat muodostaneet hyvin toimivia sosiaalisia yhteisöjä jo liki sadan miljoonan vuoden ajan (Tieteessä tapahtuu, 8/97). Niiden merkitys maapallolla on huomattava, muodostavathan ne eläinkunnan massasta lähes viidenneksen - yksilömäärältään tietysti vieläkin merkittävämmän osan. Ihminen on elänyt nykyisen kaltaisena lajina vasta noin 100 000 vuotta, eli näillä sosiaalisilla hyönteisillä on tuhat kertaa ihmistä pidempi oikeus Äiti Maan hedelmiin.
Monista muurahaisiin ja mehiläisiin liittyvistä ilmiöistä kiehtovimpia on muurahaisten järjestäytynyt ja tehokas ruuantuotanto (Science, 25.9.1998). Osa muurahaisista aloitti sienien kasvatuksen pesissään jo 50 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen agrikulttuuri (viljely) käynnistyi nykyisen Irakin alueella samoihin aikoihin, kun Suomi asutettiin, eli vajaa 10 000 vuotta sitten. Muurahaisilla on siis lähes 10 000 kertainen kokeneisuus ruuantuottajana ihmiseen verrattuna.
Muurahaisfarmarit erittävät sieniviljelmiensä suojaksi suojakemikaaleja kontrolloidakseen homekasvustot. Ne valmistavat kompostoinnin avulla luomulannoitetta. Uutta pesää rakentamaan lähtevä perustaja-kuningatar kantaa suussaan kotipesän sieniviljelmän kappaletta, aivan kuten suomalainen nuorikko kantoi nenäliinansa kulmassa äitinsä ruisleivänjuurta.
On ilmeistä, että tämä "farmarisoituminen" tapahtui useaan kertaan useassa paikassa maapallolla. Kun pesän sienikasvu jostain syystä kuolee, haetaan uusi alku luonnosta tai saman muurahaispopulaation muusta pesästä tai täysin toiselta lajilta. Viljeltäviä sieniä on sadoilla muurahaislajeilla satoja erilaisia klooneja. Samalla lajilla voi olla erilajisia sieniä ja eri lajeilla samaa sienilajia.
Osa vegetaareista ei syö eläinkunnan tuotteita, koska eivät halua alistaa tuntevia ja jaloja eläimiä ihmisen riiston kohteeksi. Uusimman tiedon valossa näyttää siltä, että kaikki elolliset omaavat kyvyn aistia ja viestiä, ilmeisesti jopa tuntea jos eivät yksilöinä, niin ainakin suurempana kokonaisuutena. Vasta sitten, kun ihmisen geeneihin liitetään klorofyllin geeni niin, että vihreinä humanoideina saamme tarvitsemamme energian auringonvalon, veden ja hiilidioksidin yhteyttämisen tietä, voimme vapautua muun elämän loisena olemisesta.
Kaikkien ihmisten on siksi nöyrästi tunnustettava ja oltava samalla ylpeitä siitä, että olemme osa luonnon kokonaisuutta. Meidän kohtalomme on elää muista ja muiden meistä. Emme ole parempia, jalompia tai valittuja millään tavalla. Olemme lajien joukossa yksi nuorimmista, mutta suurimmilla voimilla varustettuja. Siksi meidän on toimittava niin, kuin käyttäydymme tullessamme pyhään paikkaan, missä viisaus ja tasapaino ovat vallinneet ikiaikaisesti. Nuorimmaisten tulee käyttäytyä vanhoja kunnioittaen, myös suhteessamme maapalloon. Äiti Gaia ei anna anteeksi, mitä ihminen on sitä vastaan rikkonut. Eikä tekosiamme tule antamaan anteeksi myöskään tulevat ihmissukupolvet. Toivottavasti näin röyhkeänä ja tyhmänä ihmisenä tulevaisuutemme on mahdollisimman lyhyt. Luotan kuitenkin siihen, että aivojemme kapasiteetti antaa meille vielä mahdollisuuden alkaa käyttäytyä toisella tavalla. Aikaa ei tosin ole enää paljon jäljellä.