Artikkelit
Tupakan vastustajat vaativat täydellistä savuttomuutta
01.12.2001, Henkreikä 3/2001: 38-39
Toimittaja/tiedottaja Varpu Puskala pyysi kirjoitustani Savuton KYKS -hankkeen historiasta. Hän laajensi juttua tupakoitsijoiden syrjintään, jolloin homma vesittyi
Esko Länsimies: Tupakan vastustajat vaativat täydellistä savuttomuutta.
Henkreikä 3/2001: 38-39.
Merkittävin ehkäistävissä oleva ennenaikaisen kuoleman aiheuttaja on tupakointi. Myös tupakoimattoman altistuminen tupakansavulle lisää sairastumista ja ennenaikaista kuolemaa. Noin 15 vuotta sitten teollistuneissa maissa käynnistettiin lainsäädännölliset ja muut viranomaistoimet, jotka tähtäsivät tupakoinnin vähenemiseen ja tupakoimattomien täydelliseen suojelemiseen passiiviselta altistukselta.
Sairaaloiden henkilökunta ja sairaalat työpaikkoina olivat ensimmäisten joukossa, jotka lähtivät tähän terveyttä edistävään toimintaan aktiivisesti mukaan. Työ osoittautui vaikeaksi, sillä esimerkiksi Tukholman sairaanhoitopiirissä tavoitteeksi asetettua 80 prosentin tupakoimattomuutta ei saavutettu vielä 1990-luvulle tultaessa missään henkilöstöryhmässä. Päivittäin tupakoi sairaaloiden naishoitajista peräti 40 prosenttia.
Kirjoitin Henkrei´än joulunumeroon vuonna 1987 vetoomuksen otsikolla "Joululahja potilaalle ja KYKSille - ja itsellemme: Savuton KYKS." Silloinkin tapahtui, että aloitteentekijää rokotettiin asettamalla hänet työryhmän vetäjäksi. Savuton-KYS -hankkeen työryhmässä oli mukana kaikkien henkilöstöryhmien edustajia. Erityisen aktiivinen oli Heimo Berger; Heimo ja minä entisinä tupakoitsijoina halusimme mahdollisimman monen tupakoijan kokevan tupakasta luopumisen onnistumisesta koituvan ilon. Tekemämme kyselyn mukaan hyvin suuri osa myös KYSin tupakoivasta henkilökunnasta oli valmis ja halukas luopumaan tästä riippuvuudesta.
Jokainen henkilöstöjärjestö hyväksyi päättävissä elimissään Savuton-KYS -hankkeen. Sairaalan johto ilmoitti vuoden 1991 huhtikuun ensimmäisen päiväksi, josta alkaen henkilökunta sitoutui olemaan työaikana polttamatta. Samalla vähennettiin ja määriteltiin tiukasti ne paikat, joissa potilaiden oli mahdollista tupakoida.
Vastustus oli rajua
Kritiikkiäkin saimme, sillä runsaasta tiedottamisesta huolimatta osa tupakoivista totesi yhtäkkiä joutuneensa "lainsuojattomiksi". Kiihtymys näkyi jopa Savon Sanomien mielipidepalstalla (18.4.1991). Juhani Airaksinen kirjoitti, että "…hoidettujen potilaiden määrät tulevat laskemaan ja rahaa palaa edellisvuotta enemmän…Odotan päivää, jolloin me kysiläiset olemme päättäneet lopettaa ruokailun työaikana…jne.jne."
Samana vuonna - siis 1991 - annettiin koko Euroopan terveydenhuoltohenkilökunnan nimissä julistus, jonka 4. kohdassa todettiin muun muassa, että "…haluan vastustaa tupakointia olemalla itse tupakoimatta, estämällä tupakoinnin työpaikallani, tiukasti neuvomalla potilaitani ja heidän perheitään pois tupakasta…"
KYSin hanke saavutti aika paljon valtakunnallistakin julkisuutta. Niinpä tupakkatehtaiden rahoittama Huomaavaiset Tupakoitsijat ry järjesti syyskuussa 1991 laajasti julkistetun yleisötilaisuuden Kuopiossa. Puheenjohtaja Aarne Saarinen (komm.) ja entinen kulttuuriministeri Arvo Salo (SDP) osoittivat puheenvuoroillaan olevansa tiukasti kansainvälisen suurpääoman talutusnuorassa. Salo piti Savuton-KYS -hanketta "ihmisoikeuksia rajoittavana elintapa-stalinismina."
Henkilökunnan tupakointi sairaalassamme asettui sellaiseksi, että pahiten nikotiiniriippuvaiset työntekijät - erityisesti nuoret naiset - jatkoivat tupakointiaan ulko-ovien läheisyydessä. Muutamat vanhat lääkärit polttelivat edelleen - kunnes menehtyivät tupakasta johtuviin sairauksiin.
Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, KYSin hoitotyön johtoryhmä eli ylihoitajamme totesivat 11.2.1994, että "tupakoitsijoillakin on ihmisoikeuksia ja HTJR esittää, että KYSiin rakennetaan riittävällä ilmastoinnilla varustettuja tupakointitiloja".
Uusi tupakkalaki muutti kaiken
Voimakas yhteiskunnan päätöksentekijöihin vaikuttaminen alkoi tehota ja Eduskunta sääti uuden ja entistä tiukemman tupakkalain. Sen mukaan 1.3.1995 alkaen työpaikkojen tuli olla savuttomia erikseen nimettyjä ja tarkasti määriteltyjä tiloja lukuun ottamatta. Näistä tiloista savu ei saanut päästä muihin tiloihin niin, että muut työntekijät voivat altistua.
Toukokuussa 1996 KYSin johtoryhmäkin halusi osoittaa päättäväisyyttään: Pykälässä 134/1996 todetaan, että "keskusteltiin henkilökunnan tupakoinnista ja sovittiin, että tupakointi on edelleen sallittu tupakkapaikoilla. Tupakointia koskevat säännökset ovat ennallaan". En tiedä, miksi tuollainen päätös jouduttiin tekemään, missä elimessä hyväksytyt tupakointipaikat oli määritelty ja mitkä säännökset jäivät voimaan. Samaan aikaan KYSin johtoryhmän päätöksen kanssa Lontoossa perustettiin yleismaailmallinen yhdistys "International Network Towards Smokefree Hospitals".
KYSissä toteutetut säästötoimet 1990-luvun lopussa vaikuttivat erityisesti sijaisten palkkaukseen. Loma-aikojen supistusten aikoina laboratorioiden näytteitä hakemaan tullut henkilökunta totesi, että yöllä potilasosastoilla oli tilanteita, jolloin ainoat siellä työvuorossa olevat henkilöt olivat jossain kaukana tupakalla hälytyssummereiden saavuttamattomissa. Kun nostin tämän asian julkisuuteen, sain ankaraa kritiikkiä potilaiden pelottelusta. Oikea kritiikin kohde olisi tietysti ollut henkilö, joka poistuu potilaidensa luota nikotiinihimoaan tyydyttämään. Mutta ainahan viestintuoja on ammuttu.
Savuton-KYS -hanke oli 10 vuotta sitten edellä aikaansa. Kuluneiden vuosien aikana henkilökunta on pyrkinyt oma-aloitteisesti tervehdyttämään elämäntapojaan - jo TYKY-tavoitteetkin sitä edellyttävät. Potilaidemme, KYSin omistajien (meidän veronmaksajien) ja itsemme (KYSin henkilökunnan) edut ovat tässä tupakoimattomuus-asiassa yhtenevät. On aika ottaa seuraava askel tiellä kohti aidosti "Savutonta KYSiä".
Henkreikä 3/2001: 38-39.
Merkittävin ehkäistävissä oleva ennenaikaisen kuoleman aiheuttaja on tupakointi. Myös tupakoimattoman altistuminen tupakansavulle lisää sairastumista ja ennenaikaista kuolemaa. Noin 15 vuotta sitten teollistuneissa maissa käynnistettiin lainsäädännölliset ja muut viranomaistoimet, jotka tähtäsivät tupakoinnin vähenemiseen ja tupakoimattomien täydelliseen suojelemiseen passiiviselta altistukselta.
Sairaaloiden henkilökunta ja sairaalat työpaikkoina olivat ensimmäisten joukossa, jotka lähtivät tähän terveyttä edistävään toimintaan aktiivisesti mukaan. Työ osoittautui vaikeaksi, sillä esimerkiksi Tukholman sairaanhoitopiirissä tavoitteeksi asetettua 80 prosentin tupakoimattomuutta ei saavutettu vielä 1990-luvulle tultaessa missään henkilöstöryhmässä. Päivittäin tupakoi sairaaloiden naishoitajista peräti 40 prosenttia.
Kirjoitin Henkrei´än joulunumeroon vuonna 1987 vetoomuksen otsikolla "Joululahja potilaalle ja KYKSille - ja itsellemme: Savuton KYKS." Silloinkin tapahtui, että aloitteentekijää rokotettiin asettamalla hänet työryhmän vetäjäksi. Savuton-KYS -hankkeen työryhmässä oli mukana kaikkien henkilöstöryhmien edustajia. Erityisen aktiivinen oli Heimo Berger; Heimo ja minä entisinä tupakoitsijoina halusimme mahdollisimman monen tupakoijan kokevan tupakasta luopumisen onnistumisesta koituvan ilon. Tekemämme kyselyn mukaan hyvin suuri osa myös KYSin tupakoivasta henkilökunnasta oli valmis ja halukas luopumaan tästä riippuvuudesta.
Jokainen henkilöstöjärjestö hyväksyi päättävissä elimissään Savuton-KYS -hankkeen. Sairaalan johto ilmoitti vuoden 1991 huhtikuun ensimmäisen päiväksi, josta alkaen henkilökunta sitoutui olemaan työaikana polttamatta. Samalla vähennettiin ja määriteltiin tiukasti ne paikat, joissa potilaiden oli mahdollista tupakoida.
Vastustus oli rajua
Kritiikkiäkin saimme, sillä runsaasta tiedottamisesta huolimatta osa tupakoivista totesi yhtäkkiä joutuneensa "lainsuojattomiksi". Kiihtymys näkyi jopa Savon Sanomien mielipidepalstalla (18.4.1991). Juhani Airaksinen kirjoitti, että "…hoidettujen potilaiden määrät tulevat laskemaan ja rahaa palaa edellisvuotta enemmän…Odotan päivää, jolloin me kysiläiset olemme päättäneet lopettaa ruokailun työaikana…jne.jne."
Samana vuonna - siis 1991 - annettiin koko Euroopan terveydenhuoltohenkilökunnan nimissä julistus, jonka 4. kohdassa todettiin muun muassa, että "…haluan vastustaa tupakointia olemalla itse tupakoimatta, estämällä tupakoinnin työpaikallani, tiukasti neuvomalla potilaitani ja heidän perheitään pois tupakasta…"
KYSin hanke saavutti aika paljon valtakunnallistakin julkisuutta. Niinpä tupakkatehtaiden rahoittama Huomaavaiset Tupakoitsijat ry järjesti syyskuussa 1991 laajasti julkistetun yleisötilaisuuden Kuopiossa. Puheenjohtaja Aarne Saarinen (komm.) ja entinen kulttuuriministeri Arvo Salo (SDP) osoittivat puheenvuoroillaan olevansa tiukasti kansainvälisen suurpääoman talutusnuorassa. Salo piti Savuton-KYS -hanketta "ihmisoikeuksia rajoittavana elintapa-stalinismina."
Henkilökunnan tupakointi sairaalassamme asettui sellaiseksi, että pahiten nikotiiniriippuvaiset työntekijät - erityisesti nuoret naiset - jatkoivat tupakointiaan ulko-ovien läheisyydessä. Muutamat vanhat lääkärit polttelivat edelleen - kunnes menehtyivät tupakasta johtuviin sairauksiin.
Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, KYSin hoitotyön johtoryhmä eli ylihoitajamme totesivat 11.2.1994, että "tupakoitsijoillakin on ihmisoikeuksia ja HTJR esittää, että KYSiin rakennetaan riittävällä ilmastoinnilla varustettuja tupakointitiloja".
Uusi tupakkalaki muutti kaiken
Voimakas yhteiskunnan päätöksentekijöihin vaikuttaminen alkoi tehota ja Eduskunta sääti uuden ja entistä tiukemman tupakkalain. Sen mukaan 1.3.1995 alkaen työpaikkojen tuli olla savuttomia erikseen nimettyjä ja tarkasti määriteltyjä tiloja lukuun ottamatta. Näistä tiloista savu ei saanut päästä muihin tiloihin niin, että muut työntekijät voivat altistua.
Toukokuussa 1996 KYSin johtoryhmäkin halusi osoittaa päättäväisyyttään: Pykälässä 134/1996 todetaan, että "keskusteltiin henkilökunnan tupakoinnista ja sovittiin, että tupakointi on edelleen sallittu tupakkapaikoilla. Tupakointia koskevat säännökset ovat ennallaan". En tiedä, miksi tuollainen päätös jouduttiin tekemään, missä elimessä hyväksytyt tupakointipaikat oli määritelty ja mitkä säännökset jäivät voimaan. Samaan aikaan KYSin johtoryhmän päätöksen kanssa Lontoossa perustettiin yleismaailmallinen yhdistys "International Network Towards Smokefree Hospitals".
KYSissä toteutetut säästötoimet 1990-luvun lopussa vaikuttivat erityisesti sijaisten palkkaukseen. Loma-aikojen supistusten aikoina laboratorioiden näytteitä hakemaan tullut henkilökunta totesi, että yöllä potilasosastoilla oli tilanteita, jolloin ainoat siellä työvuorossa olevat henkilöt olivat jossain kaukana tupakalla hälytyssummereiden saavuttamattomissa. Kun nostin tämän asian julkisuuteen, sain ankaraa kritiikkiä potilaiden pelottelusta. Oikea kritiikin kohde olisi tietysti ollut henkilö, joka poistuu potilaidensa luota nikotiinihimoaan tyydyttämään. Mutta ainahan viestintuoja on ammuttu.
Savuton-KYS -hanke oli 10 vuotta sitten edellä aikaansa. Kuluneiden vuosien aikana henkilökunta on pyrkinyt oma-aloitteisesti tervehdyttämään elämäntapojaan - jo TYKY-tavoitteetkin sitä edellyttävät. Potilaidemme, KYSin omistajien (meidän veronmaksajien) ja itsemme (KYSin henkilökunnan) edut ovat tässä tupakoimattomuus-asiassa yhtenevät. On aika ottaa seuraava askel tiellä kohti aidosti "Savutonta KYSiä".