Artikkelit
Sharian tuomiota ei voi hyväksyä
29.08.2002, Helsingin Sanomat
Vastine 22.8. ilmestyneeseen Sharia-käytäntöä puolustelevaan kirjoitukseen. Toimitus vaihtoi otsikon. Ministerit Tuomioja ja Koskinen samalla linjalla kanssani. Positiivista palautetta sähköpostin välityksellä. 25.9.2003 tuli tieto, että tuomio on peruttu.
Esko Länsimies: Sharian tuomiota ei voi hyväksyä. Helsingin Sanomat 29.8.2002.
Nigerialainen sharia-juristi Ali Ahmad puolusti sharia-oikeutta (HS 22.8.) kaikkialla sivistyneessä maailmassa esitetyn voimakkaan arvostelun vuoksi. Katsinan osavaltiossa sharia-oikeus tuomitsi leskivaimon kivitettäväksi kuoliaaksi siksi, että hän oli synnyttänyt lapsen.
Juristi Ahmadin esittämät sharia-oikeutta puolustavat seikat ja puolustuksen logiikka olivat tasoa ”jos lehmällä olisi siivet, se voisi lentää”. Hän esitti, että suuri osa rikoksista johtuu köyhyydestä, mutta tätä sharia-oikeus ei ota huomioon. Hänen oma näkemyksensä on, että varkaiden ruumiinjäseniä ei pitäisi amputoida, ellei yhteiskunnan köyhistä ensin huolehdita paremmin.
Ahmadin mukaan sharia-oikeus tuomitsee naiset aviorikoksista kuolemaan, mutta ”käytännössä miehiä ei tuomita”. Hänen mielestään ”rangaistuksia aviorikoksista ei pitäisi määrätä, ennen kuin sharia voi suhtautua aviorikoksiin tasapuolisesti”.
Hänen mielestään sharia-lakia voidaan uudistaa suvaitsevaisemmaksi, avoimemmaksi ja helpommin ei-muslimin hyväksyttävissä olevaksi. Tulkitsen hänen ehdottavan jopa sharian ottamista käyttöön koko maailmassa (”Ei ole mieletöntä puhua yleismaailmallisesta shariasta”).
Mielestäni suomalaisten juristien ja oikeusoppineiden ministeri Johannes Koskinen etunenässä sekä kaikkien naisjärjestöjen tulee ottaa tämä Amin Lawal Kurawin kuolemantuomio vakavasti ja vaatia sen peruuttamista.
Nigerialaisen yliopiston oikeustieteen opettaja ei kykene minkäänlaiseen argumentointiin tuomioiden oikeudenmukaisuudesta vaan esittää, että ”jos tämä ja tämä ehto täyttyisi, niin silloin olisi oikein”.
En näe mitään mahdollisuutta islamilaisten yhteiskuntien muutoksiin Ahmadin esittämällä tavalla. Niissä maissa on hyvin suuret varallisuuserot, osin perustuen perinnölliseen yläluokkaisuuteen. Yhteiskuntajärjestelmät perustuvat paternalistiseen paimentolaisuskontoon, joten myöskään naisten aseman merkittävää paranemista ei ole näköpiirissä.
Miksi esimerkiksi työmarkkinajärjestöt vaikenevat? Onko Risto Kuisman aikaisen AKT:n apartheid-boikottiuho kadonnut tupo-aikakauden irstaaseen itsekkyyteen?
Nigerialainen sharia-juristi Ali Ahmad puolusti sharia-oikeutta (HS 22.8.) kaikkialla sivistyneessä maailmassa esitetyn voimakkaan arvostelun vuoksi. Katsinan osavaltiossa sharia-oikeus tuomitsi leskivaimon kivitettäväksi kuoliaaksi siksi, että hän oli synnyttänyt lapsen.
Juristi Ahmadin esittämät sharia-oikeutta puolustavat seikat ja puolustuksen logiikka olivat tasoa ”jos lehmällä olisi siivet, se voisi lentää”. Hän esitti, että suuri osa rikoksista johtuu köyhyydestä, mutta tätä sharia-oikeus ei ota huomioon. Hänen oma näkemyksensä on, että varkaiden ruumiinjäseniä ei pitäisi amputoida, ellei yhteiskunnan köyhistä ensin huolehdita paremmin.
Ahmadin mukaan sharia-oikeus tuomitsee naiset aviorikoksista kuolemaan, mutta ”käytännössä miehiä ei tuomita”. Hänen mielestään ”rangaistuksia aviorikoksista ei pitäisi määrätä, ennen kuin sharia voi suhtautua aviorikoksiin tasapuolisesti”.
Hänen mielestään sharia-lakia voidaan uudistaa suvaitsevaisemmaksi, avoimemmaksi ja helpommin ei-muslimin hyväksyttävissä olevaksi. Tulkitsen hänen ehdottavan jopa sharian ottamista käyttöön koko maailmassa (”Ei ole mieletöntä puhua yleismaailmallisesta shariasta”).
Mielestäni suomalaisten juristien ja oikeusoppineiden ministeri Johannes Koskinen etunenässä sekä kaikkien naisjärjestöjen tulee ottaa tämä Amin Lawal Kurawin kuolemantuomio vakavasti ja vaatia sen peruuttamista.
Nigerialaisen yliopiston oikeustieteen opettaja ei kykene minkäänlaiseen argumentointiin tuomioiden oikeudenmukaisuudesta vaan esittää, että ”jos tämä ja tämä ehto täyttyisi, niin silloin olisi oikein”.
En näe mitään mahdollisuutta islamilaisten yhteiskuntien muutoksiin Ahmadin esittämällä tavalla. Niissä maissa on hyvin suuret varallisuuserot, osin perustuen perinnölliseen yläluokkaisuuteen. Yhteiskuntajärjestelmät perustuvat paternalistiseen paimentolaisuskontoon, joten myöskään naisten aseman merkittävää paranemista ei ole näköpiirissä.
Miksi esimerkiksi työmarkkinajärjestöt vaikenevat? Onko Risto Kuisman aikaisen AKT:n apartheid-boikottiuho kadonnut tupo-aikakauden irstaaseen itsekkyyteen?