Artikkelit
Tupakointi on islaminuskossa haram (ehdottomasti kielletty)
28.04.2006, Suomen Lääkärilehti 61: 1829, 2006
BMJ:n artikkelin referointia - toimitus typisti jutun terää.
Tupakointi on islaminuskossa haram (ehdottomasti kielletty)
Arvostetussa lääketieteen lehdessä (BMJ 2006: 332: 291 - 4) Edinburghin yliopiston yleislääketieteen professori Aziz Sheikh työryhmineen on julkaissut erinomaisen tietopaketin siitä, miten islam suhtautuu tupakointiin.
Islamin lain perusta on minimoida yhteisön ja yksilön vaarat ja haitat sekä maksimoida yhteisön ja yksilön mahdollisuudet hyvinvointiin. Tavoite on ylläpitää elämää, suojella uskoa, ylläpitää ymmärrystä, säilyttää kunnia ja eheys ja suojella omaisuutta. Kaikki ihmisen toimet voidaan jakaa johonkin viidestä ryhmästä: fard (pakollista), mustahib (suositeltavaa), muhab (yhdentekevää), mukrooh (vältettävää), haram (kiellettyä). Neljä ensin mainittua on uskonnon kannalta laillisia, viidennen kategorian teot ja toiminnot ovat laittomia. Kaikki, mitä ei ole erityisesti kielletty, on sallittu.
Tupakkaa ei tunnettu aikana, jolloin islamilaisen lain perusta (Koraani ja Sunna) laadittiin. Siksi tupakointi ei ollut kiellettyä vielä 1900-luvun alussakaan. Kun tieto tupakoinnin haitoista tuli yleiseen tietoon, on lain tulkinta muuttunut. Nyt tupakointi luokitellaan kielletyksi (www.islamonline.net). Perustelut nousevat Koraanista, selkeimmin itsensä vahingoittamisen kiellosta (2;195) mutta myös rahan tuhlaamisen kiellosta. Kun passivisen tupakoinnin haitat osoitettiin kiistattomasti, vahvistui tupakoinnin haram myös Koraanin kiellosta vahingoittaa toista.
Muslimien keskuudessa tupakointi on yleistä, jopa 77 % jemeniläisistä miehistä polttaa. Myös EU:ssa muslimiväestön keskuudessa tupakointi on yleisempää kuin valtaväestöllä. Tutkijoiden keräämien tietojen pohjalta voidaan arvioida, että tupakoivia islaminuskoisia miehiä on Indonesiassa 91 miljoonaa, Bangladeshissa 37 M, Intiassa 25 M, Turkissa 18 M ja Egyptissä 16 M. Euroopan unionin alueella muslimimiehistä noin 2 miljoonaa tupakoi.
Arabialainen islamilainen maailma on ottanut jyrkemmän kannan tupakointiin kuin eteläisen Aasian islamilaiset tulkinnat (Indonesia, Intia, Bangladesh). Hyvin ongelmaisseksi tilanne koetaan maailman suurimman muslimiväestön Indonesiassa, jossa valtion tuloista melkoinen osa tulee tupakantuottajien maksamista veroista. Lisäksi maassa on 17 miljoonaa suoraan tupakan kasvatuksesta, valmistuksesta ja jakelusta tulonsa saavaa.
Esko Länsimies, lääkäri, Kuopio
Arvostetussa lääketieteen lehdessä (BMJ 2006: 332: 291 - 4) Edinburghin yliopiston yleislääketieteen professori Aziz Sheikh työryhmineen on julkaissut erinomaisen tietopaketin siitä, miten islam suhtautuu tupakointiin.
Islamin lain perusta on minimoida yhteisön ja yksilön vaarat ja haitat sekä maksimoida yhteisön ja yksilön mahdollisuudet hyvinvointiin. Tavoite on ylläpitää elämää, suojella uskoa, ylläpitää ymmärrystä, säilyttää kunnia ja eheys ja suojella omaisuutta. Kaikki ihmisen toimet voidaan jakaa johonkin viidestä ryhmästä: fard (pakollista), mustahib (suositeltavaa), muhab (yhdentekevää), mukrooh (vältettävää), haram (kiellettyä). Neljä ensin mainittua on uskonnon kannalta laillisia, viidennen kategorian teot ja toiminnot ovat laittomia. Kaikki, mitä ei ole erityisesti kielletty, on sallittu.
Tupakkaa ei tunnettu aikana, jolloin islamilaisen lain perusta (Koraani ja Sunna) laadittiin. Siksi tupakointi ei ollut kiellettyä vielä 1900-luvun alussakaan. Kun tieto tupakoinnin haitoista tuli yleiseen tietoon, on lain tulkinta muuttunut. Nyt tupakointi luokitellaan kielletyksi (www.islamonline.net). Perustelut nousevat Koraanista, selkeimmin itsensä vahingoittamisen kiellosta (2;195) mutta myös rahan tuhlaamisen kiellosta. Kun passivisen tupakoinnin haitat osoitettiin kiistattomasti, vahvistui tupakoinnin haram myös Koraanin kiellosta vahingoittaa toista.
Muslimien keskuudessa tupakointi on yleistä, jopa 77 % jemeniläisistä miehistä polttaa. Myös EU:ssa muslimiväestön keskuudessa tupakointi on yleisempää kuin valtaväestöllä. Tutkijoiden keräämien tietojen pohjalta voidaan arvioida, että tupakoivia islaminuskoisia miehiä on Indonesiassa 91 miljoonaa, Bangladeshissa 37 M, Intiassa 25 M, Turkissa 18 M ja Egyptissä 16 M. Euroopan unionin alueella muslimimiehistä noin 2 miljoonaa tupakoi.
Arabialainen islamilainen maailma on ottanut jyrkemmän kannan tupakointiin kuin eteläisen Aasian islamilaiset tulkinnat (Indonesia, Intia, Bangladesh). Hyvin ongelmaisseksi tilanne koetaan maailman suurimman muslimiväestön Indonesiassa, jossa valtion tuloista melkoinen osa tulee tupakantuottajien maksamista veroista. Lisäksi maassa on 17 miljoonaa suoraan tupakan kasvatuksesta, valmistuksesta ja jakelusta tulonsa saavaa.
Esko Länsimies, lääkäri, Kuopio