Artikkelit
Omat terveysvalinnat ja etiikka
06.02.2008, Anna-Maija Pietilä & Helena Länsimies-Antikainen (toim): Etiikkaa monitieteisesti; Pohdintaa ja kysymyksiä; Kuopion yliopisto, 2008; ISBN 978-951-27-0704-1, sivut 141 - 151
Terveyden ja sen edistämisen tutkimus on monialaista, siksi siihen liittyvät eettiset kysymykset vaativat monisäikeistä pohdintaa. Kirja rakentuu tutkimustyön etiikasta pidetyn kurssin esityksiin. Esitykset ja niitä täydentävä aineisto jakautuu kolmen otsikon alle (Yleistä eettistä pohdintaa, terveystutkimuksen eettisiä valintoja ja erityiskysymyksiä, joissa keskitytään lasten ja nuorten terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen eettisiin kysymyksiin).
Omat terveysvalinnat ja etiikka
Esko Länsimies
”Heikkoudestamme huolehtiminen synnyttää meissä vaivaisen ja raihnaan hyveellisyyden” (de Montaigne, 1533 – 1592)
Omia elämäntapojamme arvioidessamme ja (terveys)valintoja tehdessämme on tavoitteenamme ja pyrkimyksenämme hyvä elämä. Siksi ensimmäinen pohdittava asia on se, kuka määrittää kansalaisen hyvän? Onko se kansalainen itse vai hänen lähipiirinsä (vanhemmat, puoliso) vai onko se yhteiskunta ja sen ilmenemät (esimerkiksi päiväkoti, oppilaitos, varuskunta, työpaikka, asuinpaikan infrastruktuuri ja palvelujärjestelmät, yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet)?
Toiseksi on määritettävä elämämme tavoite. Onko valintojemme kautta muodostuvan elämämme tavoitteena terve kansalainen, hyvä kansalainen vai onnellinen kansalainen – miten nämä sitten määritelläänkään? Tuskinpa kenenkään elämän tavoitteena on sairastaminen, pahan aiheuttaminen tai onnellisuuden ja mielihyvän puute.
Samassa on kuitenkin ymmärrettävä, että terveys ei ole hyvän toteutumisen tai onnellisuuden ja mielihyvän välttämätön ehto. Onnellisuuden kokemisen esteenä ei myöskään ole sairaus. Lainaan taas de Montaignea: ”Elämä ei ole vain kuoleman välttelyä. Elämä on kaikkien voimavarojemme aktiivista käyttämistä, tehdä kaikkea sitä, mitä ihminen voi ja hänen kuuluu tehdä. On opittava kärsimään kuin ihminen ja lopulta kuolemaan kuin hän.”
# Mitä sairauksia ehkäisemme – miten? Yleisimmät sairaudet tulevaisuudessa?
# Erään katastrofin kuvaus
# Onko tahtomme vapaa?
# Mitä voimme muuttaa – jos voimme: Perimäämme, ympäristöämme vai yhteiskuntiamme?
Mitkä sairaudet ovat riesanamme 25 vuoden kuluttua?
Maailman Terveysjärjestön on pari vuotta sitten pyrkinyt ennakoimaan, mitkä sairaudet tai vaivat ovat vuonna 2030 eniten yhteiskuntia haittaavia (New Scientist, 2.12.2006). Rikkaissa, keskituloisissa ja köyhissä maissa nämä ”top ten” listat poikkeavat hieman toisistaan. Kaikille väestöille yhteisiä olivat masennus sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Köyhissä ja keskituloisissa maissa paljon pahaa aiheuttavat lisäksi AIDS ja muut tulehdussairaudet, liikenneonnettomuudet ja tupakka sekä raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin liittyvät kuolemat.
Tämänhetkisessä arviossamme siis vuonna 2030 eniten yhteiskunnallisia ja yksilökohtaisia ongelmia, työkyvyn rajoittuneisuutta ja ennenaikaisia kuolemia aiheuttavat meillä depressio, sydän- ja verisuonisairaudet, dementia, diabetes ja alkoholi.
Voivatko ennusteemme olla luotettavia yhteiskuntien muuttuessa nopeasti?
Muutokset voivat olla nopeampia, kuin arvaammekaan. Esimerkki rajuista muutoksista löytyy itärajamme takaa. Neuvostoliiton romahtaessa sen väkiluku oli noin 150 miljoonaa. Venäjän asukasmäärä vähenee noin 700 000 vuodessa, vaikka sinne palaa entisistä neuvostotasavalloista etnisiä venäläisiä. Jos trendit eivät muu, asukasluku putoaa alle 100 miljoonan jo vuonna 2050 (The Economist, 9.9.2006).
Raha ei ratkaise demografista ongelmaa: köyhät muslimit lisääntyvät eniten ja varallisuuden lisääntyminen pikemminkin vähentää lapsimäärää. Venäjän väestökato ei johdu matalasta syntyvyydestä vaan kuolleisuuden kasvusta. Kuolleisuus on kaksinkertainen läntiseen Eurooppaan verrattuna. Keski-ikäisten miesten kuolleisuus on yhtä suuri kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa! Miesten odotettavissa olevan elämän kesto on lyhentynyt alle 60 vuoden ja lähestyy jo 50 vuotta. Se on lyhyempi, kuin 40 vuotta sitten ja miehillä peräti 13 vuotta lyhyempi kuin naisilla.
Sydänkuolleisuus on suurempaa kuin on koskaan missään ollut. Väkivaltainen kuolema on yleisempää, kuin on missään teollisuusmaassa rauhan oloissa ollut. Samanlaisia vertailulukuja on itsemurhissa, liikennekuolemissa ja erityisesi murhissa, joissa on peräti 20-kertainen kuolleisuus läntiseen Eurooppaan verrattuna. Yksi yhteinen nimittäjä on alkoholi – alkoholimyrkytys tappoi 100 ihmistä päivässä vuonna 2005. Oman satonsa niittää ympäristön surkea tila ja terveydenhuollon rakenteiden romahdus ja korruptio.
Kokonaisuuden surkea tilanne on kääntymässä entistä pahemmaksi, kun piilevä AIDS-ongelma leimahtaa täyteen mittaansa. AIDS saapui Venäjälle myöhemmin, kuin muualle Eurooppaan, joten keinot tilanteen hallintaan olisivat olleet olemassa. Mutta häveliäisyys, ahdasmielisyys ja Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva jääräpäisyys johti siihen, että koko asia jätettiin hoitamatta. HIV-potilaita on noin miljoona, joista 98 % ei saa mitään lääkitystä. Tuberkuloosiin sairastuvien määrä on ”astronominen.”
Suuresta sairastavuudesta johtuu työkyvyttömyys. Terveitä nuoria miehiä ei riitä edes maan asevoimien ylläpitämiseen. Ei-venäläisiä kohtaan monilla etnisillä venäläisillä on edelleen (tai taas) asenteita, jotka muistuttavat pogromien aikoja. Presidentin määräyksestä Venäjän kouluissa opettajien on listattava georgialaisen nimen omaavat oppilaat.
Edellä kuvaamani terveystilanteen hyvin nopea huonontuminen on tapahtunut siis reilun kymmenen vuoden aikana. Huonontuminen käynnistyi täysin ennakoimattomien ja nopeiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten jälkeen. Esimerkiksi alkoholin saatavuutta vaikeutettiin presidentti Gorbatshovin toimikautena, jolloin väestön terveysmuuttujat kohentuivat muutamassa vuodessa. Nämä korjaantumiset menetettiin muutamassa vuodessa.
Yhteiskunnissa tapahtuvat poliittiset ja taloudelliset muutokset saattavat siis WHO:n ennakointijakson (25 vuotta) mittaisena aikana heilauttaa tilastoituja muuttujia parempaan ja huonompaan suuntaan. Näin tapahtuu meillä Suomessakin, kun alkoholin verotusta alennettiin. Perustelut olivat poliittis-taloudellisia, mutta seuraukset ovat yhteiskunnallisia ja yksilöiden terveyttä tuhoavia.
Yksilön vai yhteisön valinnat?
Vain puolet potilaista käyttää heille kirjoitettuja lääkereseptejä. Elämäntapojen muuttamiseksi terveellisemmiksi ja muuta hoitoa tukevaksi sitoudutaan vielä kehnommin – vain kolmannes liikkuu suositusten mukaisesti, laihduttamisessa suurin osa epäonnistuu ja tupakoinnin onnistuu lopettamaan vain joka kymmenes kullakin yrityskerrallaan (Pitkälä & Savikko, 2007).
Onnistuminen on näin kehnoa siis heillä, joilla kannustimena on jo todettu sairaus (sekundaarinen ehkäisy). Intuitiivisesti ajatellen oireettoman kansalaisen kyky muuttaa elämäntapojaan lienee vielä kehnompaa. Mikään panostus geenitutkimuksen avulla saatujen sairastumisalttiuksien toteamiseen ei johda terveyshyötyihin, jos emme tunne niitä psykologisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka edistävät tai estävät tiedon ja kannustuksen muuttumisen käyttäytymisemme muutoksiksi.
Itse asiassa meidän on ymmärrettävä, että yksilön toteuttamat muutokset ovat proksimaattisia – tässä ja nyt tehtyjä muutoksia. Perimmäisten elämäntapamuutosten eli ultimaattisten tekijöiden muuttaminen vaatii onnistuakseen yhteiskuntien muuttamisen. On jopa mahdollista, että joidenkin tekijöiden muuttamisen olisi pitänyt tapahtua jo varhaisimmassa lapsuudessamme, sikiökaudella – tai edeltävien sukupolvien aikana.
Joka tapauksessa terveysvalintojemme mahdollistamiseksi – tai ainakin niiden toteuttamisen helpottamiseksi meidän on tehtävä vallankumous – oltava anarkisteja. Elinympäristöämme on muutettava paikallisesti, alueellisesti ja globaalisesti, seuraavassa listaan alkua pitkälle luettelolle:
# Kevyen liikenteen väylät kuntoon – hyppyrimäet, laskettelurinteet ja moottorikelkkareitit on metsitettävä.
# Alkoholin anniskelupaikat on suljettava viikonloppuisin puolelta öin ja arki-iltoina kello 22. Alaikäisille alkoholia, tupakkaa ja muita huumeita välittävä, myyvä tai antava on tuomittava rangaistukseen – vaikka kyseessä olisi oma vanhempi.
# Alkoholia, tupakkaa tai muita huumeita käyttävä raskaana oleva nainen ja hänen parikumppaninsa on pakotettava vieroitushoitoon noin kuukauden mittaiseksi ajaksi.
# Maataloustuki ja muu ruuan hintaa keinotekoisesti alentava tuki on lopetettava, jotta ruualle muodostuu oikea hinta.
# Lentoliikenteessä käytettävälle polttoaineelle on määrättävä sama verotus kuin maatieliikenteessä käytettävällä polttoaineella on.
Tutkimuksellinen näyttö on vahva siitä, että elämäntapojen muuttaminen hyvin toteutetun intervention avulla on mahdollista ja että siitä seuraa vähintään yhtä hyvä tulos kuin lääkkeellistä hoitoa saavilla.
Vapaa tahto ja tietoisuus?
Mielen (mind) ja aivojen toiminnan välinen suhde on kaikkein keskeisin ihmisen fysiologian ratkaisematon arvoitus. Onko käyttäytymisemme tahtomme alaista toimintaa? Mitä on tietoisuutemme?
Toimintaamme säätelevät myös kemialliset viestit feromonien välityksellä. Viesti nenän limakalvoilla olevista havaitsimista menee suoraan syviin aivokeskuksiin kiertämättä aivokuoren kautta – emme siis ole tietoisia siitä, että viritymme ja toimimme tämän houkutuksen tai uhkan mukaan.
Yksinkertaisten neurofysiologisten rekisteröintien avulla on havaittu, että esimerkiksi lihaksen supistumiseen johtava prosessi käynnistyy sekunnin kymmenesosia ennen kuin tietoisesti annamme lihaksille käskyn supistua. Olemme siis tavallaan tietoisuudessamme vain toimintamme havaisijoita – emme toimijoita.
Kun ihmisten päivittäisiä toimintoja seurataan hyvin tarkasti, niin yli 90 % tekemisistä minä tahansa päivänä on niin rutiinien säätämää, että käyttäytyminen voidaan ennakoida muutamaa matemaattista kaavaa käyttäen. Reagoimme refleksin kaltaisesti ympäristöstä saamiimme viesteihin ja sitten jälkikäteen pyrimme antamaan järkeviä selityksiä toimillemme. Saattaa jopa olla niin, että tietoisuutemme alapuolella oleva päätöksentekojärjestelmä on kokonaisvaltaisempi ja nopeampi, joten sen antamat ratkaisut ja määräämät reaktiomme ovat evoluutiomme myötä valikoineet meidät ”epäjärkeviksi.”
Eräs täysin rikkeettömän elämän tehnyt kansalainen alkoi kerätä lapsiporno-aineistoa ja tehdä siveettömiä ehdotuksia lapsille. Päivää ennen vankilaan menoa hänelle tehtiin aivojen kuvantamistutkimus. Siinä löytyi aivokasvain. Kasvain poistettiin ja kaikki perverssit pedofiiliset toiminnot ja ajatukset häipyivät. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuumori uusiutui ja nuo ajatukset ja teot alkoivat uudelleen. Uusintaleikkauksen myötä pedofiiliset taipumukset hävisivät. Onko hän vastuullinen tekoihinsa ja rangaistava, vaikka häiriökäyttäytymisen syy onkin poistettu.
Kuopiolaisen ryhmän tekemä tutkimus erilaisten alkoholistien aivojen välittäjäaineiden eroista on jo klassikko (Tiihonen ym 1995). Onko meillä vapaata tahtoa? Jos ei ole, niin katoaako koko vastuullisuuden periaate ja samalla yhteiskuntia koossapitävät voimat?
Ainakin ”vapaan maailman” oikeuslaitoksissa on aprikoitu, että rikollisella on ollut oltava mahdollisuus valita: joko tehdä rikos tai olla sitä tekemättä. Jos valinnan mahdollisuutta ei ole ollut, ei rikosta ole tapahtunut. Englannissa harkitaan mahdollisuutta lukita vankilaan persoonaltaan hyvin poikkeavat – jopa ennen rikosten tapahtumista. Syntyykö DNA-tietopankkien myötä mahdollisuus tunnistaa (periytyvä?) kyvyttömyys hallita omaa käytöstään? Jos näin voidaan tehdä sellaisille, jotka saattavat vahingoittaa pientä lasta, niin miten tulee suhtautua naiseen, joka ei kykene olemaan tupakoimatta, juopottelematta tai käyttämättä muita huumeita raskautensa aikana ja täten varmasti vammauttaa lapsensa elinikäisesti aivovammaiseksi?
Vapaan tahdon ja valinnan kuvitelma on perusta myös vaatimukseen terveistä elämäntavoista – vastuuseen omasta terveydestämme. Terveyden edistämisen tulee olla kohtalaisen helppoa. Se ei saisi olla epämiellyttävää, sillä eihän lääkkeistäkään saa tulla kohtuuttomasti haittavaikutuksia.
Onko tahto vapaa, jos paternalistinen uskomusjärjestelmä määrää alle 15 vuoden ikäiset tytöt synnyttämään tai naisia olemaan käyttämättä raskauden ehkäisykeinoja tai vaatii pienten poikien ympärileikkauksen tai lapset räjäyttämään itsensä muita tappaakseen tai miehet tappamaan perheenjäseniään perheen ”kunnian” palauttamiseksi.
Vastuu lihavuudesta
Aikaisemmin maapallon asukkaiden yleisin ravitsemusongelma oli nälkä. Nyt terveyttä uhkaavassa määrin ylipainoisia ja lihavia ihmisiä on enempi, kuin nälästä (ruuan puutteesta) terveyshaittoja saavia. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät ja niistä johtuvat sairaudet ja terveyshaitat eivät ole vain rikkaiden maiden ongelma – myös kehitysmaissa on kehitys samankaltainen. On sanottu, että lihavuus ja siitä johtuvat ongelmat – erityisesti diabetes – saattavat romahduttaa kaikkien maiden sairaanhoitojärjestelmät.
Ylipaino ja lihavuus ovat aivan valtaosassa aikuisväestöä seurausta liiasta energian saannista (=syömisestä) suhteessa kulutettuun energiaan (=liikkumiseen). Keskityn tässä yhteydessä muihin, kuin näihin syihin.
Ylipainon kertymisen muina, kuin syömisestä ja liikkumattomuudesta johtuvia syitä on lukuisia:
# Unen puute: vähemmän kuin seitsemän tuntia yössä nukkuvilla on todettu pitkissä seurantatutkimuksissa painon nousevan enempi, kuin kunnon yöunet nukkuvilla. Kyseessä voi olla näläntunnetta säätelevien leptiini- ja greliini-hormoneiden muuttunut määrä univajeessa.
# Kodin ilmasto: Asumislämmön alentaminen lämpöneutraalilta 27 asteen tasolta 22 asteeseen lisää rasvanpolttoa noin 30 grammaa vuorokaudessa eli kilon kuukaudessa. Englannissa kotien keskilämpötila on noussut 30 vuodessa viidellä asteella – lihavuuden lisääntymiseen on ainakin korrelaatio – kausaliteettia ei yksiselitteisesti voida osoittaa.
# Altistuminen kohdussa: Lihavien äitien vauvat ovat aikuisina lihavia todennäköisemmin kuin normaalipainoisina raskaudestaan selvinneiden äitien lapset. Onko kyseessä geneettinen samankaltaisuus vai epigeneettiset tekijät – siis kohdussa vallitseva ravitsemustaso sytyttää ja sammuttaa geenejä eli ohjelmoi lapsen loppuelämänsä ajaksi ja täten vaikutus ulottuu lapsenlapsiin saakka. Myös raskaana olevan naisen nälkiintyminen voi johtaa syntyvän lapsen alttiuteen tulla ylipainoiseksi – epigenetiikkaa tämäkin. Eläimillä vanhojen emojen pennut lihovat enempi kuin nuorten emojen pennut – ihmisillä varsinkin ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut merkittävästi, onko lihavuuden lisääntyminen korrelaatiota vai kausaliteettia?
# Lääkkeiden haittavaikutus: Useiden lääkkeiden tiedetään lisäävän lihomisalttiutta. Erityisen paljon on lisääntynyt depressiolääkkeiden käyttö ja tavallista on, että paino lisääntyy hoidon alkuvaiheessa jopa 10 kiloa. Näitä lääkkeitä määräävien tulee tiedostaa tämä haittavaikutus, sillä painon kurissa pitäminen on osa itsetunnon hoitamista.
# Saasteet: Ainakin osalla kodeissa käytettävillä kemikaaleilla on hormonien kaltaisia vaikutuksia aineenvaihduntaan ja siten lihavuuden esiintymiseen.
Lasten ylipaino
Toiseksi keskityn lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden ongelmaan ja sen mahdollisiin ratkaisuihin. Myös yhteiskunnallisesti näen tämän ratkaisun välttämättömäksi, sillä koko tämän ”lihavuusepidemian” estämiseen ja haittojen hoitamiseen eivät yhteiskuntien henkiset ja materiaaliset voimavarat eivät riitä. On valittava (priorisoitava), mihin voimavarat keskitetään, jotta niillä voidaan edes olettaa saatavan panostusta suurempi hyöty. Minun valintani olisi keskittyä lasten ja nuorten laaja-alaiseen ja laajamittaiseen ohjelmaan. Ainakaan kolmannella vuosituhannella eli vuonna 2000 ja sen jälkeen syntyneissä ikäluokissa lihavia lapsia ei saisi olla yhtään. Vastaavasti ylipainoisten osuus ikäluokastaan ei saa olla suurempi, kuin se oli suurilla ikäluokilla 1950-luvulla.
Lasten paino on lisääntynyt yhden sukupolven aikana merkittävästi. Tuorein yhteenveto yhdysvaltalaisista väestöpohjaisista tutkimuksista (Din-Dziethamin ym 2007) osoittaa, että kaikkein korkeimman BMI:n omaavien lasten osuus kolminkertaistui noin 30 vuodessa valkoihoisilla ja nelinkertaistui afro-amerikkalaisilla. Meksikolaissyntyisillä lapsilla lihavien osuus oli lähes neljännes eli suurempi, kuin afroamerikkalaisilla lapsilla.
Kun joka neljäs tai joka viides lapsi on lihava, on kaikkien hälytyssignaalien rävähdettävä päälle. Mikäli luvut koko maailmassa lähestyvät noita lukuja, merkitsee se, että joka vuosi 10 - 15 miljoonasta uudesta lapsesta tulee lihava. Tämän rinnalla Loppiaisaamun tsunami-aallon tai 9/11-terrori-iskun uhrien määrä lillukanvarsia.
Lasta ja hänen läheisiään on tuettava äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, kouluterveydenhoidossa, varusmiesaikana ja opiskelijaterveydenhuollossa. Muutama vuosikymmen sitten kaikki yhteiskunnan ryhmät ja toimijat kytkettiin tupakoinnin vastaiseen työhön. Meitä vastassa silloin, vajaa sukupolvi sitten, oli yleinen mielipide ja voimakas tupakkateollisuuden lobbausjärjestelmä, oli sen lahjomat poliitikot ja journalistit, jopa osa lääkäreistä oli tupakkateollisuuden palkkalistoilla. Mutta tänään voimme jo nähdä aavistuksen tupakattomista yhteiskunnista. Tätä kirjoitettaessa tuli uutisissa tieto Euroopan Unionin aloitteesta kieltää tupakointi yksityisautoissa, joissa on kyydissä lapsia. EU:n tavoite on Savuton Eurooppa.
Tupakoitaessa valmistajan ohjeiden mukaan lisääntyy sairausalttius ja kuolema aikaistuu. Ei ole olemassa sellaista vähäistä käyttöä, josta olisi vain hyötyä tai jossa edes haitta-hyöty-suhde olisi siedettävä. Tupakoimattomuus ei aikaista kuolemaa. Lihavuuden osalta ongelma on vaikeampi. Syömättömyys johtaa kuolemaan. Ei ole olemassa selvää yleistä sääntöä ruuan oikeasta määrästä ja laadusta, jota voitaisiin soveltaa jokaisen ihmisen kohdalla hänen jokaisen elämänvaiheensa aikana. Ja tietenkin vielä – syömättömyys johtaa kuolemaan.
Yleismaailmallinen lasten oikeuksien julistus asettaa yhteiskunnille erityisen velvoitteen suojella lapsia. Tämä eettinen velvoite on mielestäni vahvempi kuin mikään perustuslaki tai muu säännös. Yhteiskunnan on voitava puuttua jopa vanhempien oikeuteen olla huolehtimatta lapsistaan.
Kyse on myös tasa-arvosta, kun asetamme rinnakkain nykyiset aikuiset ja vanhat sekä tulevat aikuiset ja vanhat (nykyiset lapset). Lapsilla on elämätön elämä – aikuisilla ja vanhoilla on jo elämänsä, jonka rajallisuudelle emme mitään voi.
Lasten terveyden edistämisessä – lihavuuden kohdalla siis ilmiselvän ja nopeasti esiin tulleen haitan torjumisessa – on kyse uudesta ryhtiliikkeestä tulevien suomalaisten hyväksi.
Ruotsin elintarvikevirasto ja lastenlääkäriyhdistys (Bergqvist 2007) laatineet laajan selvityksen ja ohjeistuksen lasten lihavuuden ongelmasta. Siinä korostetaan väkevästi sitä, että lihavuuden ennalta ehkäisy on ainoa realistinen vaihtoehto tämän ongelman ratkaisemiseksi.
Suomen olosuhteisiin tiivistettynä ehdotukset voisivat kuulua vaikka seuraavasti:
# Esi- ja peruskoulussa noudatettava liikunta- ja ruokailukulttuuri on tärkeää lapsen myöhemmän elämän terveyskäyttäytymistä muovattaessa.
# Alle kaksivuotiaiden ei tulisi katsoa TV:tä lainkaan ja sitä vanhempien lasten TV-katselu ei saa ylittää kahta tuntia päivässä. Kouluiässä erityisesti tyttöjen liikkuminen vähenee. Pojilla istuva elämäntapa ja väärät ruokailutavat lisääntyvät peruskoulun yläasteelle siirtymisen aikoihin.
# Lapset syövät aivan liian paljon makeisia, limppareita, välipaloja ja leivonnaisia. Päivittäisestä energiamäärästä näistä tulee neljännes – ja lisäksi niissä on runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja sokeria. Makeiden juomien vähentäminen vähentää ylipainon esiintyvyyttä. Lasten hedelmien saanti on puolet suosituksesta.
# Neuvolalaitos ja kouluterveydenhuolto on uudistettava ja resursoitava vähintään lamaa edeltävälle tasolle. Koulujen ja asuinalueiden leikki- ja liikuntapaikat on kunnostettava ja rakennettava. Kouluruokailun määrärahat on korotettava ja pääkriteereinä on oltava terveellisyys ja terveyskasvatuksellinen näkökulma.
# EU:n maatalouspolitiikan ainoaksi ohjenuoraksi on tultava terveysnäkökulma – mikään kansallisen ylpeyden tai poliittisen painostusryhmän etu ei saa olla määräävänä.
# Terveyden kannalta kelvottomien ruokien ja juomien mainostaminen erityisesti lapsille ja esimerkiksi liikuntaharjoitusten parissa tulee estää.
# Koulumatkojen tekeminen ilman polttomoottoreita tulee tehdä turvalliseksi. kevyen liikenteen väylät on aamuisin kunnostettava ennen autoteitä. Lasten ja nuorten päivittäinen liikuntatarve on vähintään 60 minuuttia.
# Kansallisella tasolla on lasten ja nuorten painoa ja terveyskäyttäytymistä seurattava tarkasti ja vielä useammin, kuin nykyisin tehdään. Näin varmistetaan korjaavien toimenpiteiden riittävyys ja oikeellisuus. Eduskunnan on vuosittain otettava kantaa lasten ja nuorten terveyden ja terveyskäyttäytymisen kehittymisestä.
Geenit, ympäristö ja valintamme
Väestön geenit muuttuvat vain hyvin hitaasti, voidaan jopa sanoa, että ne eivät havaittavissa määrin muutu sukupolvesta toiseen. Kuin suuri joukko arpakuutioita ravistettaisiin ja heitettäisiin näkyville – arpakuutiot ovat samat, mutta näkyvissä oleva pistekooste on aina erilainen. Kunkin geenin DNA-kirjaimet vaihtelevat – olemme jokainen yksityiskohdissamme aidosti toisistamme poikkeavia.
Lisäksi geeni syttyy ja sammuu ajallaan ja sen vaikutus on riippuvainen sillä hetkellä elimistössä vallitsevasta ravitsemus yms tilanteesta. Tietty ominaisuus voi yltäkylläisyyden aikana aiheuttaa sairaustilan, puutteen aikana se voi suojata kuolemalta. Ei ole olemassa geneettisiä sairauksia – vain geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat jonkun sen ominaisuuden kantajan elämässä hyödyllisiä, ja joskus tulevina aikoina sen saman ominaisuuden kantajalla haitallisia.
Ympäristömme muuttuu hyvin paljon nopeammin, jopa yhden ihmispolven aikana voidaan tunnistaa erilaisia trendejä – puhumattakaan yhden ihmisen elämän aikana. Näitä muutoksia on siis tapahtunut ilmassa, maaperässä ja vesistöissä ilman ihmisen vaikutustakin. Muutokset voivat tapahtua syklisesti, hitaasti ja ovat ennakoitavissa (jääkaudet). Ne voivat olla myös hyvin nopeita ja ennakoimattomia (maanjäristykset, tsunami, asteroidit, komeetat). Näitä molempia muutostyyppejä varten geeniemme suuri variaatio mahdollistaa ilmiasun vaihtelun, ja täten evoluutio-prosessi on mahdollistanut sopeutumisen muutoksiin. Nykyihminen on oman lajikaarensa aikana ollut useasti lähellä sukupuuttoa. Onnekkaimmat (?) selvisivät näistä ”pullonkauloista” ovat jatkaneet sukuamme ja täyttäneet maapallon.
Tämän planeettamme ympäristön pitkän aikavälin muutoksien ohella joudumme nyt kohtaamaan omien tyhmyyksiemme seuraamukset: olemme ottaneet luonnossa olevia aineita käyttöön ja niitä muuttaneet. Niiden avulla olemme uskoneet voivamme tyydyttää ahneutemme ja toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiä. Tästä on seurannut, että ympäristömme on muuttunut fysikaalisilta ja kemiallisilta ja jopa geneettisiltä (GMO) ominaisuuksiltaan sellaiseksi, miksi se ei luontaisesti olisi voinut muuttua. Nämä muuttuneet olosuhteet saattavat ylittää elimistömme sopeutumiskyvyn rajat. Tällöin voimme olla tilanteessa, jossa yksilön omilla terveysvalinnoilla ei juuri ole merkitystä. Toisaalta valistunut kuluttaja voi suuresti vaikuttaa siihen, millaisessa fysiko-kemiallisessa miljöössä hänen solunsa ja elimensä joutuvat toimimaan.
Emme voi valita geenejämme. Ne on meille annettu – joko luomuhedelmöityksessä tai keinohedelmöityksen ja munasolujen lajittelun jälkeen. Voimme vaikuttaa siihen, että biosfäärin eli elonkehän geenivaranto ei joudu toimimaan epäluonnollisessa miljöössä – olipa kyseessä meille annettu perimä, tai koko ihmeellisen elonkehän kaiken perimän universumi.
Luettavaa:
Bekoff M: Are you feeling, what I am feeling? New Scientist, 26.5.2007
Bergqvist K: Åtgärder i skolan kan minska andelen överviktiga barn. Läkartidningen 104: 2143, 2007
Buchanan M: What made you read this? New Scientist, 7.7.2007
Din-Dzietham R, Liu Y, Bielo M, Shamsa F: High Blood Pressure Trends in Children and
Adolescents in National Surveys, 1963 to 2002. Circulation 116: 1488 – 1496, 2007-10-24
Frith C: hands up if you think you’ve got free will. New Scientist, 11.8.2007
Motluk A: Supersize surprise, New Scientist, 4.11.2006
(Int J Obesity, DOI:10.10038/sj.ijo.0803326)
Pitkälä K, Savikko N: Potilaan sitoutuminen hoitoon. Duodecim 123: 501 – 2, 2007
van Sluijs E, McMinn A, Griffin S: Effectiveness of interventions to promote physical activity in children and adolescents: systematic review of controlled trials. Brit Med J, 335: 703 – 707, 2007
Thunder T: Barnbrudar. Leopard Förlaget, 2007
Tiihonen J, Kuikka J, Bergström K, Hakola P, Karhu J, Ryynänen O, Föhr J: Altered striatal dopamine re-upteke site densities in habitually violent and non-violent alcoholics. Nat Med 1: 654 – 657, 1995
Esko Länsimies
”Heikkoudestamme huolehtiminen synnyttää meissä vaivaisen ja raihnaan hyveellisyyden” (de Montaigne, 1533 – 1592)
Omia elämäntapojamme arvioidessamme ja (terveys)valintoja tehdessämme on tavoitteenamme ja pyrkimyksenämme hyvä elämä. Siksi ensimmäinen pohdittava asia on se, kuka määrittää kansalaisen hyvän? Onko se kansalainen itse vai hänen lähipiirinsä (vanhemmat, puoliso) vai onko se yhteiskunta ja sen ilmenemät (esimerkiksi päiväkoti, oppilaitos, varuskunta, työpaikka, asuinpaikan infrastruktuuri ja palvelujärjestelmät, yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet)?
Toiseksi on määritettävä elämämme tavoite. Onko valintojemme kautta muodostuvan elämämme tavoitteena terve kansalainen, hyvä kansalainen vai onnellinen kansalainen – miten nämä sitten määritelläänkään? Tuskinpa kenenkään elämän tavoitteena on sairastaminen, pahan aiheuttaminen tai onnellisuuden ja mielihyvän puute.
Samassa on kuitenkin ymmärrettävä, että terveys ei ole hyvän toteutumisen tai onnellisuuden ja mielihyvän välttämätön ehto. Onnellisuuden kokemisen esteenä ei myöskään ole sairaus. Lainaan taas de Montaignea: ”Elämä ei ole vain kuoleman välttelyä. Elämä on kaikkien voimavarojemme aktiivista käyttämistä, tehdä kaikkea sitä, mitä ihminen voi ja hänen kuuluu tehdä. On opittava kärsimään kuin ihminen ja lopulta kuolemaan kuin hän.”
# Mitä sairauksia ehkäisemme – miten? Yleisimmät sairaudet tulevaisuudessa?
# Erään katastrofin kuvaus
# Onko tahtomme vapaa?
# Mitä voimme muuttaa – jos voimme: Perimäämme, ympäristöämme vai yhteiskuntiamme?
Mitkä sairaudet ovat riesanamme 25 vuoden kuluttua?
Maailman Terveysjärjestön on pari vuotta sitten pyrkinyt ennakoimaan, mitkä sairaudet tai vaivat ovat vuonna 2030 eniten yhteiskuntia haittaavia (New Scientist, 2.12.2006). Rikkaissa, keskituloisissa ja köyhissä maissa nämä ”top ten” listat poikkeavat hieman toisistaan. Kaikille väestöille yhteisiä olivat masennus sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Köyhissä ja keskituloisissa maissa paljon pahaa aiheuttavat lisäksi AIDS ja muut tulehdussairaudet, liikenneonnettomuudet ja tupakka sekä raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin liittyvät kuolemat.
Tämänhetkisessä arviossamme siis vuonna 2030 eniten yhteiskunnallisia ja yksilökohtaisia ongelmia, työkyvyn rajoittuneisuutta ja ennenaikaisia kuolemia aiheuttavat meillä depressio, sydän- ja verisuonisairaudet, dementia, diabetes ja alkoholi.
Voivatko ennusteemme olla luotettavia yhteiskuntien muuttuessa nopeasti?
Muutokset voivat olla nopeampia, kuin arvaammekaan. Esimerkki rajuista muutoksista löytyy itärajamme takaa. Neuvostoliiton romahtaessa sen väkiluku oli noin 150 miljoonaa. Venäjän asukasmäärä vähenee noin 700 000 vuodessa, vaikka sinne palaa entisistä neuvostotasavalloista etnisiä venäläisiä. Jos trendit eivät muu, asukasluku putoaa alle 100 miljoonan jo vuonna 2050 (The Economist, 9.9.2006).
Raha ei ratkaise demografista ongelmaa: köyhät muslimit lisääntyvät eniten ja varallisuuden lisääntyminen pikemminkin vähentää lapsimäärää. Venäjän väestökato ei johdu matalasta syntyvyydestä vaan kuolleisuuden kasvusta. Kuolleisuus on kaksinkertainen läntiseen Eurooppaan verrattuna. Keski-ikäisten miesten kuolleisuus on yhtä suuri kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa! Miesten odotettavissa olevan elämän kesto on lyhentynyt alle 60 vuoden ja lähestyy jo 50 vuotta. Se on lyhyempi, kuin 40 vuotta sitten ja miehillä peräti 13 vuotta lyhyempi kuin naisilla.
Sydänkuolleisuus on suurempaa kuin on koskaan missään ollut. Väkivaltainen kuolema on yleisempää, kuin on missään teollisuusmaassa rauhan oloissa ollut. Samanlaisia vertailulukuja on itsemurhissa, liikennekuolemissa ja erityisesi murhissa, joissa on peräti 20-kertainen kuolleisuus läntiseen Eurooppaan verrattuna. Yksi yhteinen nimittäjä on alkoholi – alkoholimyrkytys tappoi 100 ihmistä päivässä vuonna 2005. Oman satonsa niittää ympäristön surkea tila ja terveydenhuollon rakenteiden romahdus ja korruptio.
Kokonaisuuden surkea tilanne on kääntymässä entistä pahemmaksi, kun piilevä AIDS-ongelma leimahtaa täyteen mittaansa. AIDS saapui Venäjälle myöhemmin, kuin muualle Eurooppaan, joten keinot tilanteen hallintaan olisivat olleet olemassa. Mutta häveliäisyys, ahdasmielisyys ja Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva jääräpäisyys johti siihen, että koko asia jätettiin hoitamatta. HIV-potilaita on noin miljoona, joista 98 % ei saa mitään lääkitystä. Tuberkuloosiin sairastuvien määrä on ”astronominen.”
Suuresta sairastavuudesta johtuu työkyvyttömyys. Terveitä nuoria miehiä ei riitä edes maan asevoimien ylläpitämiseen. Ei-venäläisiä kohtaan monilla etnisillä venäläisillä on edelleen (tai taas) asenteita, jotka muistuttavat pogromien aikoja. Presidentin määräyksestä Venäjän kouluissa opettajien on listattava georgialaisen nimen omaavat oppilaat.
Edellä kuvaamani terveystilanteen hyvin nopea huonontuminen on tapahtunut siis reilun kymmenen vuoden aikana. Huonontuminen käynnistyi täysin ennakoimattomien ja nopeiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten jälkeen. Esimerkiksi alkoholin saatavuutta vaikeutettiin presidentti Gorbatshovin toimikautena, jolloin väestön terveysmuuttujat kohentuivat muutamassa vuodessa. Nämä korjaantumiset menetettiin muutamassa vuodessa.
Yhteiskunnissa tapahtuvat poliittiset ja taloudelliset muutokset saattavat siis WHO:n ennakointijakson (25 vuotta) mittaisena aikana heilauttaa tilastoituja muuttujia parempaan ja huonompaan suuntaan. Näin tapahtuu meillä Suomessakin, kun alkoholin verotusta alennettiin. Perustelut olivat poliittis-taloudellisia, mutta seuraukset ovat yhteiskunnallisia ja yksilöiden terveyttä tuhoavia.
Yksilön vai yhteisön valinnat?
Vain puolet potilaista käyttää heille kirjoitettuja lääkereseptejä. Elämäntapojen muuttamiseksi terveellisemmiksi ja muuta hoitoa tukevaksi sitoudutaan vielä kehnommin – vain kolmannes liikkuu suositusten mukaisesti, laihduttamisessa suurin osa epäonnistuu ja tupakoinnin onnistuu lopettamaan vain joka kymmenes kullakin yrityskerrallaan (Pitkälä & Savikko, 2007).
Onnistuminen on näin kehnoa siis heillä, joilla kannustimena on jo todettu sairaus (sekundaarinen ehkäisy). Intuitiivisesti ajatellen oireettoman kansalaisen kyky muuttaa elämäntapojaan lienee vielä kehnompaa. Mikään panostus geenitutkimuksen avulla saatujen sairastumisalttiuksien toteamiseen ei johda terveyshyötyihin, jos emme tunne niitä psykologisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka edistävät tai estävät tiedon ja kannustuksen muuttumisen käyttäytymisemme muutoksiksi.
Itse asiassa meidän on ymmärrettävä, että yksilön toteuttamat muutokset ovat proksimaattisia – tässä ja nyt tehtyjä muutoksia. Perimmäisten elämäntapamuutosten eli ultimaattisten tekijöiden muuttaminen vaatii onnistuakseen yhteiskuntien muuttamisen. On jopa mahdollista, että joidenkin tekijöiden muuttamisen olisi pitänyt tapahtua jo varhaisimmassa lapsuudessamme, sikiökaudella – tai edeltävien sukupolvien aikana.
Joka tapauksessa terveysvalintojemme mahdollistamiseksi – tai ainakin niiden toteuttamisen helpottamiseksi meidän on tehtävä vallankumous – oltava anarkisteja. Elinympäristöämme on muutettava paikallisesti, alueellisesti ja globaalisesti, seuraavassa listaan alkua pitkälle luettelolle:
# Kevyen liikenteen väylät kuntoon – hyppyrimäet, laskettelurinteet ja moottorikelkkareitit on metsitettävä.
# Alkoholin anniskelupaikat on suljettava viikonloppuisin puolelta öin ja arki-iltoina kello 22. Alaikäisille alkoholia, tupakkaa ja muita huumeita välittävä, myyvä tai antava on tuomittava rangaistukseen – vaikka kyseessä olisi oma vanhempi.
# Alkoholia, tupakkaa tai muita huumeita käyttävä raskaana oleva nainen ja hänen parikumppaninsa on pakotettava vieroitushoitoon noin kuukauden mittaiseksi ajaksi.
# Maataloustuki ja muu ruuan hintaa keinotekoisesti alentava tuki on lopetettava, jotta ruualle muodostuu oikea hinta.
# Lentoliikenteessä käytettävälle polttoaineelle on määrättävä sama verotus kuin maatieliikenteessä käytettävällä polttoaineella on.
Tutkimuksellinen näyttö on vahva siitä, että elämäntapojen muuttaminen hyvin toteutetun intervention avulla on mahdollista ja että siitä seuraa vähintään yhtä hyvä tulos kuin lääkkeellistä hoitoa saavilla.
Vapaa tahto ja tietoisuus?
Mielen (mind) ja aivojen toiminnan välinen suhde on kaikkein keskeisin ihmisen fysiologian ratkaisematon arvoitus. Onko käyttäytymisemme tahtomme alaista toimintaa? Mitä on tietoisuutemme?
Toimintaamme säätelevät myös kemialliset viestit feromonien välityksellä. Viesti nenän limakalvoilla olevista havaitsimista menee suoraan syviin aivokeskuksiin kiertämättä aivokuoren kautta – emme siis ole tietoisia siitä, että viritymme ja toimimme tämän houkutuksen tai uhkan mukaan.
Yksinkertaisten neurofysiologisten rekisteröintien avulla on havaittu, että esimerkiksi lihaksen supistumiseen johtava prosessi käynnistyy sekunnin kymmenesosia ennen kuin tietoisesti annamme lihaksille käskyn supistua. Olemme siis tavallaan tietoisuudessamme vain toimintamme havaisijoita – emme toimijoita.
Kun ihmisten päivittäisiä toimintoja seurataan hyvin tarkasti, niin yli 90 % tekemisistä minä tahansa päivänä on niin rutiinien säätämää, että käyttäytyminen voidaan ennakoida muutamaa matemaattista kaavaa käyttäen. Reagoimme refleksin kaltaisesti ympäristöstä saamiimme viesteihin ja sitten jälkikäteen pyrimme antamaan järkeviä selityksiä toimillemme. Saattaa jopa olla niin, että tietoisuutemme alapuolella oleva päätöksentekojärjestelmä on kokonaisvaltaisempi ja nopeampi, joten sen antamat ratkaisut ja määräämät reaktiomme ovat evoluutiomme myötä valikoineet meidät ”epäjärkeviksi.”
Eräs täysin rikkeettömän elämän tehnyt kansalainen alkoi kerätä lapsiporno-aineistoa ja tehdä siveettömiä ehdotuksia lapsille. Päivää ennen vankilaan menoa hänelle tehtiin aivojen kuvantamistutkimus. Siinä löytyi aivokasvain. Kasvain poistettiin ja kaikki perverssit pedofiiliset toiminnot ja ajatukset häipyivät. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuumori uusiutui ja nuo ajatukset ja teot alkoivat uudelleen. Uusintaleikkauksen myötä pedofiiliset taipumukset hävisivät. Onko hän vastuullinen tekoihinsa ja rangaistava, vaikka häiriökäyttäytymisen syy onkin poistettu.
Kuopiolaisen ryhmän tekemä tutkimus erilaisten alkoholistien aivojen välittäjäaineiden eroista on jo klassikko (Tiihonen ym 1995). Onko meillä vapaata tahtoa? Jos ei ole, niin katoaako koko vastuullisuuden periaate ja samalla yhteiskuntia koossapitävät voimat?
Ainakin ”vapaan maailman” oikeuslaitoksissa on aprikoitu, että rikollisella on ollut oltava mahdollisuus valita: joko tehdä rikos tai olla sitä tekemättä. Jos valinnan mahdollisuutta ei ole ollut, ei rikosta ole tapahtunut. Englannissa harkitaan mahdollisuutta lukita vankilaan persoonaltaan hyvin poikkeavat – jopa ennen rikosten tapahtumista. Syntyykö DNA-tietopankkien myötä mahdollisuus tunnistaa (periytyvä?) kyvyttömyys hallita omaa käytöstään? Jos näin voidaan tehdä sellaisille, jotka saattavat vahingoittaa pientä lasta, niin miten tulee suhtautua naiseen, joka ei kykene olemaan tupakoimatta, juopottelematta tai käyttämättä muita huumeita raskautensa aikana ja täten varmasti vammauttaa lapsensa elinikäisesti aivovammaiseksi?
Vapaan tahdon ja valinnan kuvitelma on perusta myös vaatimukseen terveistä elämäntavoista – vastuuseen omasta terveydestämme. Terveyden edistämisen tulee olla kohtalaisen helppoa. Se ei saisi olla epämiellyttävää, sillä eihän lääkkeistäkään saa tulla kohtuuttomasti haittavaikutuksia.
Onko tahto vapaa, jos paternalistinen uskomusjärjestelmä määrää alle 15 vuoden ikäiset tytöt synnyttämään tai naisia olemaan käyttämättä raskauden ehkäisykeinoja tai vaatii pienten poikien ympärileikkauksen tai lapset räjäyttämään itsensä muita tappaakseen tai miehet tappamaan perheenjäseniään perheen ”kunnian” palauttamiseksi.
Vastuu lihavuudesta
Aikaisemmin maapallon asukkaiden yleisin ravitsemusongelma oli nälkä. Nyt terveyttä uhkaavassa määrin ylipainoisia ja lihavia ihmisiä on enempi, kuin nälästä (ruuan puutteesta) terveyshaittoja saavia. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät ja niistä johtuvat sairaudet ja terveyshaitat eivät ole vain rikkaiden maiden ongelma – myös kehitysmaissa on kehitys samankaltainen. On sanottu, että lihavuus ja siitä johtuvat ongelmat – erityisesti diabetes – saattavat romahduttaa kaikkien maiden sairaanhoitojärjestelmät.
Ylipaino ja lihavuus ovat aivan valtaosassa aikuisväestöä seurausta liiasta energian saannista (=syömisestä) suhteessa kulutettuun energiaan (=liikkumiseen). Keskityn tässä yhteydessä muihin, kuin näihin syihin.
Ylipainon kertymisen muina, kuin syömisestä ja liikkumattomuudesta johtuvia syitä on lukuisia:
# Unen puute: vähemmän kuin seitsemän tuntia yössä nukkuvilla on todettu pitkissä seurantatutkimuksissa painon nousevan enempi, kuin kunnon yöunet nukkuvilla. Kyseessä voi olla näläntunnetta säätelevien leptiini- ja greliini-hormoneiden muuttunut määrä univajeessa.
# Kodin ilmasto: Asumislämmön alentaminen lämpöneutraalilta 27 asteen tasolta 22 asteeseen lisää rasvanpolttoa noin 30 grammaa vuorokaudessa eli kilon kuukaudessa. Englannissa kotien keskilämpötila on noussut 30 vuodessa viidellä asteella – lihavuuden lisääntymiseen on ainakin korrelaatio – kausaliteettia ei yksiselitteisesti voida osoittaa.
# Altistuminen kohdussa: Lihavien äitien vauvat ovat aikuisina lihavia todennäköisemmin kuin normaalipainoisina raskaudestaan selvinneiden äitien lapset. Onko kyseessä geneettinen samankaltaisuus vai epigeneettiset tekijät – siis kohdussa vallitseva ravitsemustaso sytyttää ja sammuttaa geenejä eli ohjelmoi lapsen loppuelämänsä ajaksi ja täten vaikutus ulottuu lapsenlapsiin saakka. Myös raskaana olevan naisen nälkiintyminen voi johtaa syntyvän lapsen alttiuteen tulla ylipainoiseksi – epigenetiikkaa tämäkin. Eläimillä vanhojen emojen pennut lihovat enempi kuin nuorten emojen pennut – ihmisillä varsinkin ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut merkittävästi, onko lihavuuden lisääntyminen korrelaatiota vai kausaliteettia?
# Lääkkeiden haittavaikutus: Useiden lääkkeiden tiedetään lisäävän lihomisalttiutta. Erityisen paljon on lisääntynyt depressiolääkkeiden käyttö ja tavallista on, että paino lisääntyy hoidon alkuvaiheessa jopa 10 kiloa. Näitä lääkkeitä määräävien tulee tiedostaa tämä haittavaikutus, sillä painon kurissa pitäminen on osa itsetunnon hoitamista.
# Saasteet: Ainakin osalla kodeissa käytettävillä kemikaaleilla on hormonien kaltaisia vaikutuksia aineenvaihduntaan ja siten lihavuuden esiintymiseen.
Lasten ylipaino
Toiseksi keskityn lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden ongelmaan ja sen mahdollisiin ratkaisuihin. Myös yhteiskunnallisesti näen tämän ratkaisun välttämättömäksi, sillä koko tämän ”lihavuusepidemian” estämiseen ja haittojen hoitamiseen eivät yhteiskuntien henkiset ja materiaaliset voimavarat eivät riitä. On valittava (priorisoitava), mihin voimavarat keskitetään, jotta niillä voidaan edes olettaa saatavan panostusta suurempi hyöty. Minun valintani olisi keskittyä lasten ja nuorten laaja-alaiseen ja laajamittaiseen ohjelmaan. Ainakaan kolmannella vuosituhannella eli vuonna 2000 ja sen jälkeen syntyneissä ikäluokissa lihavia lapsia ei saisi olla yhtään. Vastaavasti ylipainoisten osuus ikäluokastaan ei saa olla suurempi, kuin se oli suurilla ikäluokilla 1950-luvulla.
Lasten paino on lisääntynyt yhden sukupolven aikana merkittävästi. Tuorein yhteenveto yhdysvaltalaisista väestöpohjaisista tutkimuksista (Din-Dziethamin ym 2007) osoittaa, että kaikkein korkeimman BMI:n omaavien lasten osuus kolminkertaistui noin 30 vuodessa valkoihoisilla ja nelinkertaistui afro-amerikkalaisilla. Meksikolaissyntyisillä lapsilla lihavien osuus oli lähes neljännes eli suurempi, kuin afroamerikkalaisilla lapsilla.
Kun joka neljäs tai joka viides lapsi on lihava, on kaikkien hälytyssignaalien rävähdettävä päälle. Mikäli luvut koko maailmassa lähestyvät noita lukuja, merkitsee se, että joka vuosi 10 - 15 miljoonasta uudesta lapsesta tulee lihava. Tämän rinnalla Loppiaisaamun tsunami-aallon tai 9/11-terrori-iskun uhrien määrä lillukanvarsia.
Lasta ja hänen läheisiään on tuettava äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, kouluterveydenhoidossa, varusmiesaikana ja opiskelijaterveydenhuollossa. Muutama vuosikymmen sitten kaikki yhteiskunnan ryhmät ja toimijat kytkettiin tupakoinnin vastaiseen työhön. Meitä vastassa silloin, vajaa sukupolvi sitten, oli yleinen mielipide ja voimakas tupakkateollisuuden lobbausjärjestelmä, oli sen lahjomat poliitikot ja journalistit, jopa osa lääkäreistä oli tupakkateollisuuden palkkalistoilla. Mutta tänään voimme jo nähdä aavistuksen tupakattomista yhteiskunnista. Tätä kirjoitettaessa tuli uutisissa tieto Euroopan Unionin aloitteesta kieltää tupakointi yksityisautoissa, joissa on kyydissä lapsia. EU:n tavoite on Savuton Eurooppa.
Tupakoitaessa valmistajan ohjeiden mukaan lisääntyy sairausalttius ja kuolema aikaistuu. Ei ole olemassa sellaista vähäistä käyttöä, josta olisi vain hyötyä tai jossa edes haitta-hyöty-suhde olisi siedettävä. Tupakoimattomuus ei aikaista kuolemaa. Lihavuuden osalta ongelma on vaikeampi. Syömättömyys johtaa kuolemaan. Ei ole olemassa selvää yleistä sääntöä ruuan oikeasta määrästä ja laadusta, jota voitaisiin soveltaa jokaisen ihmisen kohdalla hänen jokaisen elämänvaiheensa aikana. Ja tietenkin vielä – syömättömyys johtaa kuolemaan.
Yleismaailmallinen lasten oikeuksien julistus asettaa yhteiskunnille erityisen velvoitteen suojella lapsia. Tämä eettinen velvoite on mielestäni vahvempi kuin mikään perustuslaki tai muu säännös. Yhteiskunnan on voitava puuttua jopa vanhempien oikeuteen olla huolehtimatta lapsistaan.
Kyse on myös tasa-arvosta, kun asetamme rinnakkain nykyiset aikuiset ja vanhat sekä tulevat aikuiset ja vanhat (nykyiset lapset). Lapsilla on elämätön elämä – aikuisilla ja vanhoilla on jo elämänsä, jonka rajallisuudelle emme mitään voi.
Lasten terveyden edistämisessä – lihavuuden kohdalla siis ilmiselvän ja nopeasti esiin tulleen haitan torjumisessa – on kyse uudesta ryhtiliikkeestä tulevien suomalaisten hyväksi.
Ruotsin elintarvikevirasto ja lastenlääkäriyhdistys (Bergqvist 2007) laatineet laajan selvityksen ja ohjeistuksen lasten lihavuuden ongelmasta. Siinä korostetaan väkevästi sitä, että lihavuuden ennalta ehkäisy on ainoa realistinen vaihtoehto tämän ongelman ratkaisemiseksi.
Suomen olosuhteisiin tiivistettynä ehdotukset voisivat kuulua vaikka seuraavasti:
# Esi- ja peruskoulussa noudatettava liikunta- ja ruokailukulttuuri on tärkeää lapsen myöhemmän elämän terveyskäyttäytymistä muovattaessa.
# Alle kaksivuotiaiden ei tulisi katsoa TV:tä lainkaan ja sitä vanhempien lasten TV-katselu ei saa ylittää kahta tuntia päivässä. Kouluiässä erityisesti tyttöjen liikkuminen vähenee. Pojilla istuva elämäntapa ja väärät ruokailutavat lisääntyvät peruskoulun yläasteelle siirtymisen aikoihin.
# Lapset syövät aivan liian paljon makeisia, limppareita, välipaloja ja leivonnaisia. Päivittäisestä energiamäärästä näistä tulee neljännes – ja lisäksi niissä on runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ja sokeria. Makeiden juomien vähentäminen vähentää ylipainon esiintyvyyttä. Lasten hedelmien saanti on puolet suosituksesta.
# Neuvolalaitos ja kouluterveydenhuolto on uudistettava ja resursoitava vähintään lamaa edeltävälle tasolle. Koulujen ja asuinalueiden leikki- ja liikuntapaikat on kunnostettava ja rakennettava. Kouluruokailun määrärahat on korotettava ja pääkriteereinä on oltava terveellisyys ja terveyskasvatuksellinen näkökulma.
# EU:n maatalouspolitiikan ainoaksi ohjenuoraksi on tultava terveysnäkökulma – mikään kansallisen ylpeyden tai poliittisen painostusryhmän etu ei saa olla määräävänä.
# Terveyden kannalta kelvottomien ruokien ja juomien mainostaminen erityisesti lapsille ja esimerkiksi liikuntaharjoitusten parissa tulee estää.
# Koulumatkojen tekeminen ilman polttomoottoreita tulee tehdä turvalliseksi. kevyen liikenteen väylät on aamuisin kunnostettava ennen autoteitä. Lasten ja nuorten päivittäinen liikuntatarve on vähintään 60 minuuttia.
# Kansallisella tasolla on lasten ja nuorten painoa ja terveyskäyttäytymistä seurattava tarkasti ja vielä useammin, kuin nykyisin tehdään. Näin varmistetaan korjaavien toimenpiteiden riittävyys ja oikeellisuus. Eduskunnan on vuosittain otettava kantaa lasten ja nuorten terveyden ja terveyskäyttäytymisen kehittymisestä.
Geenit, ympäristö ja valintamme
Väestön geenit muuttuvat vain hyvin hitaasti, voidaan jopa sanoa, että ne eivät havaittavissa määrin muutu sukupolvesta toiseen. Kuin suuri joukko arpakuutioita ravistettaisiin ja heitettäisiin näkyville – arpakuutiot ovat samat, mutta näkyvissä oleva pistekooste on aina erilainen. Kunkin geenin DNA-kirjaimet vaihtelevat – olemme jokainen yksityiskohdissamme aidosti toisistamme poikkeavia.
Lisäksi geeni syttyy ja sammuu ajallaan ja sen vaikutus on riippuvainen sillä hetkellä elimistössä vallitsevasta ravitsemus yms tilanteesta. Tietty ominaisuus voi yltäkylläisyyden aikana aiheuttaa sairaustilan, puutteen aikana se voi suojata kuolemalta. Ei ole olemassa geneettisiä sairauksia – vain geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat jonkun sen ominaisuuden kantajan elämässä hyödyllisiä, ja joskus tulevina aikoina sen saman ominaisuuden kantajalla haitallisia.
Ympäristömme muuttuu hyvin paljon nopeammin, jopa yhden ihmispolven aikana voidaan tunnistaa erilaisia trendejä – puhumattakaan yhden ihmisen elämän aikana. Näitä muutoksia on siis tapahtunut ilmassa, maaperässä ja vesistöissä ilman ihmisen vaikutustakin. Muutokset voivat tapahtua syklisesti, hitaasti ja ovat ennakoitavissa (jääkaudet). Ne voivat olla myös hyvin nopeita ja ennakoimattomia (maanjäristykset, tsunami, asteroidit, komeetat). Näitä molempia muutostyyppejä varten geeniemme suuri variaatio mahdollistaa ilmiasun vaihtelun, ja täten evoluutio-prosessi on mahdollistanut sopeutumisen muutoksiin. Nykyihminen on oman lajikaarensa aikana ollut useasti lähellä sukupuuttoa. Onnekkaimmat (?) selvisivät näistä ”pullonkauloista” ovat jatkaneet sukuamme ja täyttäneet maapallon.
Tämän planeettamme ympäristön pitkän aikavälin muutoksien ohella joudumme nyt kohtaamaan omien tyhmyyksiemme seuraamukset: olemme ottaneet luonnossa olevia aineita käyttöön ja niitä muuttaneet. Niiden avulla olemme uskoneet voivamme tyydyttää ahneutemme ja toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiä. Tästä on seurannut, että ympäristömme on muuttunut fysikaalisilta ja kemiallisilta ja jopa geneettisiltä (GMO) ominaisuuksiltaan sellaiseksi, miksi se ei luontaisesti olisi voinut muuttua. Nämä muuttuneet olosuhteet saattavat ylittää elimistömme sopeutumiskyvyn rajat. Tällöin voimme olla tilanteessa, jossa yksilön omilla terveysvalinnoilla ei juuri ole merkitystä. Toisaalta valistunut kuluttaja voi suuresti vaikuttaa siihen, millaisessa fysiko-kemiallisessa miljöössä hänen solunsa ja elimensä joutuvat toimimaan.
Emme voi valita geenejämme. Ne on meille annettu – joko luomuhedelmöityksessä tai keinohedelmöityksen ja munasolujen lajittelun jälkeen. Voimme vaikuttaa siihen, että biosfäärin eli elonkehän geenivaranto ei joudu toimimaan epäluonnollisessa miljöössä – olipa kyseessä meille annettu perimä, tai koko ihmeellisen elonkehän kaiken perimän universumi.
Luettavaa:
Bekoff M: Are you feeling, what I am feeling? New Scientist, 26.5.2007
Bergqvist K: Åtgärder i skolan kan minska andelen överviktiga barn. Läkartidningen 104: 2143, 2007
Buchanan M: What made you read this? New Scientist, 7.7.2007
Din-Dzietham R, Liu Y, Bielo M, Shamsa F: High Blood Pressure Trends in Children and
Adolescents in National Surveys, 1963 to 2002. Circulation 116: 1488 – 1496, 2007-10-24
Frith C: hands up if you think you’ve got free will. New Scientist, 11.8.2007
Motluk A: Supersize surprise, New Scientist, 4.11.2006
(Int J Obesity, DOI:10.10038/sj.ijo.0803326)
Pitkälä K, Savikko N: Potilaan sitoutuminen hoitoon. Duodecim 123: 501 – 2, 2007
van Sluijs E, McMinn A, Griffin S: Effectiveness of interventions to promote physical activity in children and adolescents: systematic review of controlled trials. Brit Med J, 335: 703 – 707, 2007
Thunder T: Barnbrudar. Leopard Förlaget, 2007
Tiihonen J, Kuikka J, Bergström K, Hakola P, Karhu J, Ryynänen O, Föhr J: Altered striatal dopamine re-upteke site densities in habitually violent and non-violent alcoholics. Nat Med 1: 654 – 657, 1995