Etusivu   Esittely   Julkaisuluettelo   Artikkelit   Palaute  

Artikkelit

Ambulatorisen EKG-rekisteröinnin ST-muutoksen merkitys
01.02.1985, Duodecim 101: 1226
Tutkimusreferaatti

Ambulatorisen EKG-rekisteröinnin ST-muutoksen merkitys

DEANFIELD J E, SHEA M, RlBlERO P, ym.: Am J Cardiol 54: 1195-1200, 1984
DEANFIELD J E, RIBIERO P, OAKLEY K, ym.: Am J Cardiol 54: 1321-1325, 1984

Hammersmithin tutkijaryhmän kaksi raporttia osoittavat, että taajuusmoduloidun ambulatorisen EKG-rekisteröinnin ST-välin lasku merkitsee jopa ilman rintakipuoiretta sydänlihaksen hapenpuutetta. Ensimmäisessä tutkimuksessa oli mukana 30 angina pectoris -potilasta (AP-potilasta), joilla oli vähintään viidesti viikossa AP-kohtaus, ja juoksumattokuormituskoe oli positiivinen ST-laskuineen; lisäksi heillä oli todettu ohimeneviä ST-laskuja 48 tunnin ambulatorisessa EKG-rekisteröinnissä ja angiografiassa vähintään yksi puoleksi (50 %) ahtautunut suoni. Verrokkeina oli 16 tervettä koehenkilöä. Sydänlihaksen hapenpuutetta mitattiin syklotronilla tuotetun 82rubidiumin (puoliintumisaika 78 s) ja positroniemissiotomografian (PET) avulla. Iskemiaa arvioitiin levossa sekä polkupyöräkuormituksen, kylmäaltistuksen ja spontaanin ST-laskun aikana. Sydänlihasiskemiaa esiintyi ST-laskun aikana, AP:n yhteydessä ja kivuttomina jaksoina. PET-mittauksia tehtiin 95 ST-laskun aikana, ja vain kahden yhteydessä ei esiintynyt iskemiaa. Näihin ST-laskuihin liittyi fyysisen kuormituksen aikana lähes aina kipua, mutta kylmäprovokaation aikaisten ja spontaanien ST-laskujen yhteydessä kipua esiintyi vain 20-40 %:lla. Verrokeilla sydänlihaksen perfuusio lisääntyi aina eri altistusten yhteydessä eikä spontaaneja ST-laskuja tai iskemiaa todettu. Koronaaritautisilla iskemisten jaksojen määrä on ilmeisesti selvästi kipujaksojen määrää suurempi, ja hoidon tehon arvioinnissa ambulatorinen EKG on välttämätön.

Jälkimmäisessä tutkimuksessa kohteena oli 120 sydämeltään tervettä eri ikäistä miestä ja naista. Taajuusmoduloidulla rekisteröintilaitteella tallennettiin EKG:tä kahdella kanavalla 24 tunnin ajan. Kuormituskokeina käytettiin juoksumattoa, eri asentoja ja aritmeettisia laskutehtäviä. Osalle tutkituista oli tehty myös sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Eri kuormitustilanteissa ja vuorokauden rekisteröinneissä T-muutoksia esiintyi runsaasti, yli puolella tutkituista. Merkitsevinä pidettäviä, yli 30 sekuntia kestäviä vähintään 0.1 mV:n ST-laskuja todettiin vain kahdella miehellä (1.7 %), eikä yhteenkään ST-laskuun liittynyt rintakipua. Toisella näistä miehistä esiintyi ST-laskuja myös juoksumattokokeessa, ja hänellä todettiin myös sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Toisella miehellä ei näitä seikkoja todettu. Yhdelläkään koronaariangiografiassa normaaliksi todetulla ei esiintynyt ST-laskuja ambulatorisessa rekisteröinnissä. Ylöspäin suuntautuvia, junktionaalisia ST-laskuja ilmeni joka kolmannella, enemmän nuorilla. Sydämeltään oireettomista vajaalla 2 %:lla todettiin siis ankarat kriteerit täyttäviä ST-laskuja. Määrä on selvästi pienempi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, joita kirjoittajat kritisoivat. Ainakin oireisilla ST-laskuja on pidettävä merkkinä sepelvaltimotaudista ambulatorisessa EKG-rekisteröinnissä.

ESKO LĂ„NSIMIES
Hakusanat

EKG

© Esko Länsimies | Kävijöitä 39676 kpl | Sivun latausaika: 0.002 sek (1.622 ms)