Artikkelit
Pystymmekö tietoisesti vaikuttamaan verenkierron kuormitusvasteeseen?
01.02.1985, Duodecim 101: 2238
Tutkimusreferaatti
Pystymmekö tietoisesti vaikuttamaan verenkierron kuormitusvasteeseen?
PERSKI A, TZANKOFF S P, ENGEL B T: J Appl Physiol 58: 431-435, 1985
Elimistön sopeutuminen kuormitukseen kuvitellaan yleensä yksinkertaiseksi sarjaksi autonomisia refleksejä. Koe-eläimillä ja kokeellisen kirurgian avulla on kuitenkin osoitettu, että motoriset ja verenkiertovasteet voidaan erottaa toisistaan. Muutamassa kokeellisessa tutkimuksessa on saatu myös ihmisillä näyttöä siitä, että kuormituksen aikaista sykevastetta on mahdollista vaimentaa tietoista palautetta käyttäen. Referoitavassa tutkimuksessa kymmenen valmennettavaa teki toistuvasti polkupyörällä kuormitustestisarjan. Ensin tehtiin viidesti submaksimaalinen testi (65 % sykemaksimista, neljä minuuttia polkemista ja kaksi minuuttia lepoa). Tämän jälkeen tehtiin kahden minuutin kuormitusportain maksimaalinen koe. Koesarja toistettiin viitenä peräkkäisenä päivänä. Viisi koehenkilöä näki monitorissa syketaajuutensa ja EKG:nsa ja heitä kehotettiin pienentämään syketaajuuttaan kuormituksen aikana. Viisi koehenkilöä teki kuormituskokeet näkemättä syketasoaan. EKG, verenpaine, suora hapenkulutus ja laskimoveren laktaattipitoisuudet määritettiin jokaisessa kokeessa eri kuormitustasoilla.
Kun tutkittava pyrki pienentämään tietoisesti kuormitusvastettaan, sama submaksimaalinen kuormitus tuotti pienemmän syketaajuusvasteen ja taajuus-painetulo oli 5-10 % pienempi kuin ensimmäisessä kokeessa. Myös minuuttiventilaatio ja hapenkulutus pienentyivät, kun taas hengitysosamäärä ja laktaatintuotto olivat muuttumattomia submaksimaalisella kuormituksella. Maksimaalisessa kokeessa systolinen paine ja taajuus-painetulo olivat palauteharjoittelun yhteydessä pienemmät kuin ilman tätä harjoittelua. Maksimaalisessa kokeessa kaikki biokemialliset ja hengityssuureet olivat samanlaisia ennen harjoittelua ja sen jälkeen.
Löydös on tärkeä ja antaa mielekkyyttä havainnoille psyyken vaikutuksista sydänsairauksissa. Lisäksi interventiotutkimukset tulee suunnitella sellaisiksi, että tutkittava ei kykene vaikuttamaan verenkiertovasteeseensa.
ESKO LÄNSlMIES
PERSKI A, TZANKOFF S P, ENGEL B T: J Appl Physiol 58: 431-435, 1985
Elimistön sopeutuminen kuormitukseen kuvitellaan yleensä yksinkertaiseksi sarjaksi autonomisia refleksejä. Koe-eläimillä ja kokeellisen kirurgian avulla on kuitenkin osoitettu, että motoriset ja verenkiertovasteet voidaan erottaa toisistaan. Muutamassa kokeellisessa tutkimuksessa on saatu myös ihmisillä näyttöä siitä, että kuormituksen aikaista sykevastetta on mahdollista vaimentaa tietoista palautetta käyttäen. Referoitavassa tutkimuksessa kymmenen valmennettavaa teki toistuvasti polkupyörällä kuormitustestisarjan. Ensin tehtiin viidesti submaksimaalinen testi (65 % sykemaksimista, neljä minuuttia polkemista ja kaksi minuuttia lepoa). Tämän jälkeen tehtiin kahden minuutin kuormitusportain maksimaalinen koe. Koesarja toistettiin viitenä peräkkäisenä päivänä. Viisi koehenkilöä näki monitorissa syketaajuutensa ja EKG:nsa ja heitä kehotettiin pienentämään syketaajuuttaan kuormituksen aikana. Viisi koehenkilöä teki kuormituskokeet näkemättä syketasoaan. EKG, verenpaine, suora hapenkulutus ja laskimoveren laktaattipitoisuudet määritettiin jokaisessa kokeessa eri kuormitustasoilla.
Kun tutkittava pyrki pienentämään tietoisesti kuormitusvastettaan, sama submaksimaalinen kuormitus tuotti pienemmän syketaajuusvasteen ja taajuus-painetulo oli 5-10 % pienempi kuin ensimmäisessä kokeessa. Myös minuuttiventilaatio ja hapenkulutus pienentyivät, kun taas hengitysosamäärä ja laktaatintuotto olivat muuttumattomia submaksimaalisella kuormituksella. Maksimaalisessa kokeessa systolinen paine ja taajuus-painetulo olivat palauteharjoittelun yhteydessä pienemmät kuin ilman tätä harjoittelua. Maksimaalisessa kokeessa kaikki biokemialliset ja hengityssuureet olivat samanlaisia ennen harjoittelua ja sen jälkeen.
Löydös on tärkeä ja antaa mielekkyyttä havainnoille psyyken vaikutuksista sydänsairauksissa. Lisäksi interventiotutkimukset tulee suunnitella sellaisiksi, että tutkittava ei kykene vaikuttamaan verenkiertovasteeseensa.
ESKO LÄNSlMIES