Artikkelit
Kuormituksen aikaiset ejektiofraktio-vasteet vaihtelevat terveilläkin
01.02.1985, Duodecim 101: 2242
Tutkimusreferaatti
Kuormituksen aikaiset ejektiofraktion vasteet vaihtelevat terveilläkin
MURRAY G L, ROCKETT J F, CONNOR M J: Clin Nucl Med 9: 687-692, 1984
Kuormituskokeen aikana isotooppitutkimuksen avulla määritettävää vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF) vastetta pidetään herkkänä ja spesifisenä sepelvaltimotaudin osoittajana varsinkin miehillä. Ejektiofraktion suurenemista kuormituksen aikana pidetään normaalina. Tässä tutkimuksessa oli mukana 101 koehenkilöä, joista puolet naisia. Koehenkilöillä ei ollut angina pectoris- tai infarktianamneesia eikä läppävikaa. Sydänlääkkeitä käyttäneet suljettiin tutkimuksesta. Lepo-LVEF:n tuli olla yli 50 %, ja EKG:ssa ei hyväksytty kuormituskokeen tulkintaa vaikeuttavia muutoksia. Kuormituskoe tuli kyetä suorittamaan ilman rintakipua, iskeemistä ST-muutosta tai vasemman kammion seinämän alueellista supistushäiriöitä. Tutkittavien keski-ikä oli 48 vuotta ja sepelvaltimotaudin todennäköisyys hyvin vähäinen. Kuormituskokeessa syketaajuus suureni keskimääräisestä arvosta 75/min tasolle 153/min, eli koetta voitiin pitää lähes (90 %) maksimaalisena. LVEF suureni 62 %:n lepoarvosta 68 %:iin maksimikuormituksessa. Kun supistumisvireysmuutoksen lisäksi tarkasteltiin loppudiastolista ja loppusystolista tilavuutta, koehenkilöt voitiin jakaa kolmeen vasteryhmään.
Ryhmään 1 kuuluvilla 35 tutkittavalla loppusystolinen ja loppudiastolinen tilavuus pienentyivät ja LVEF ja minuuttitilavuus suurenivat. Ryhmään 2 kuuluvilla 25 koehenkilöllä loppusystolinen, loppudiastolinen ja minuuttitilavuus suurenivat mutta LVEF pienentyi yli puolella. Osalle tästä ryhmästä tehtiin sepelvaltimoiden varjoainetutkimus, mutta yhdelläkään ei ollut merkittävää ahtaumaa. Loppudiastolinen tilavuus oli miltei kaikilla (32/35) tähän ryhmään kuuluvilla pieni eli alle 80 ml/m2.
Kolmanteen ryhmään kuuluvilla 41 koehenkilöllä ejektiofraktio parani. Loppusystolinen tilavuus pieneni ja loppudiastolinen tilavuus suureni kuormituksen aikana. Kahdeksalla loppudiastolinen tilavuus pieneni, ja heillä ejektiofraktion kasvu oli merkitsevästi suurempi kuin niillä, joilla loppudiastolinen tilavuus lisääntyi. Tutkijat päättelevät, että vasemman kammion kokonaisvaste saattaa vaihdella, mikä on otettava huomioon normaaliuskriteerejä laadittaessa.
Tutkimuksessa ei kuvattu muutoksia eri kuormitustasoilla. Meillä ja muualla saadut kokemukset viittaavat siihen, että EF:n vaste ei ole yksisuuntainen (koko ajan suureneva) vaan aluksi kasvava voi esimerkiksi anaerobisen kynnyksen kohdalla kääntyä laskuun tai jäädä edelleen muuttumatta. Tutkittava itse on siis paras verrokki, eikä kovin pitkälle meneviä vertailuja eri potilasryhmien välillä ole mahdollista tehdä.
ESKO LÄNSIMIES
MURRAY G L, ROCKETT J F, CONNOR M J: Clin Nucl Med 9: 687-692, 1984
Kuormituskokeen aikana isotooppitutkimuksen avulla määritettävää vasemman kammion ejektiofraktion (LVEF) vastetta pidetään herkkänä ja spesifisenä sepelvaltimotaudin osoittajana varsinkin miehillä. Ejektiofraktion suurenemista kuormituksen aikana pidetään normaalina. Tässä tutkimuksessa oli mukana 101 koehenkilöä, joista puolet naisia. Koehenkilöillä ei ollut angina pectoris- tai infarktianamneesia eikä läppävikaa. Sydänlääkkeitä käyttäneet suljettiin tutkimuksesta. Lepo-LVEF:n tuli olla yli 50 %, ja EKG:ssa ei hyväksytty kuormituskokeen tulkintaa vaikeuttavia muutoksia. Kuormituskoe tuli kyetä suorittamaan ilman rintakipua, iskeemistä ST-muutosta tai vasemman kammion seinämän alueellista supistushäiriöitä. Tutkittavien keski-ikä oli 48 vuotta ja sepelvaltimotaudin todennäköisyys hyvin vähäinen. Kuormituskokeessa syketaajuus suureni keskimääräisestä arvosta 75/min tasolle 153/min, eli koetta voitiin pitää lähes (90 %) maksimaalisena. LVEF suureni 62 %:n lepoarvosta 68 %:iin maksimikuormituksessa. Kun supistumisvireysmuutoksen lisäksi tarkasteltiin loppudiastolista ja loppusystolista tilavuutta, koehenkilöt voitiin jakaa kolmeen vasteryhmään.
Ryhmään 1 kuuluvilla 35 tutkittavalla loppusystolinen ja loppudiastolinen tilavuus pienentyivät ja LVEF ja minuuttitilavuus suurenivat. Ryhmään 2 kuuluvilla 25 koehenkilöllä loppusystolinen, loppudiastolinen ja minuuttitilavuus suurenivat mutta LVEF pienentyi yli puolella. Osalle tästä ryhmästä tehtiin sepelvaltimoiden varjoainetutkimus, mutta yhdelläkään ei ollut merkittävää ahtaumaa. Loppudiastolinen tilavuus oli miltei kaikilla (32/35) tähän ryhmään kuuluvilla pieni eli alle 80 ml/m2.
Kolmanteen ryhmään kuuluvilla 41 koehenkilöllä ejektiofraktio parani. Loppusystolinen tilavuus pieneni ja loppudiastolinen tilavuus suureni kuormituksen aikana. Kahdeksalla loppudiastolinen tilavuus pieneni, ja heillä ejektiofraktion kasvu oli merkitsevästi suurempi kuin niillä, joilla loppudiastolinen tilavuus lisääntyi. Tutkijat päättelevät, että vasemman kammion kokonaisvaste saattaa vaihdella, mikä on otettava huomioon normaaliuskriteerejä laadittaessa.
Tutkimuksessa ei kuvattu muutoksia eri kuormitustasoilla. Meillä ja muualla saadut kokemukset viittaavat siihen, että EF:n vaste ei ole yksisuuntainen (koko ajan suureneva) vaan aluksi kasvava voi esimerkiksi anaerobisen kynnyksen kohdalla kääntyä laskuun tai jäädä edelleen muuttumatta. Tutkittava itse on siis paras verrokki, eikä kovin pitkälle meneviä vertailuja eri potilasryhmien välillä ole mahdollista tehdä.
ESKO LÄNSIMIES