Artikkelit
Videopelien aiheuttama sydänkuormitus
01.06.1986, Duodecim 102: 71
Tutkimusreferaatti
Videopelien aiheuttama sydänkuormitus
J R TURNER, D CARROLL: Psychophysiology 22: 261-267, 1985
Perusfysiologiasta tuttu on metabolisen kuorman ja syketaajuuden lineaarinen suhde. Hapenottokyvyn epäsuora määritys perustuu tähän tietoon. Tuttua on myös syketaajuuden kasvu ennen fyysistä kuormitusta ja jännittävissä tilanteissa. Psyykkisen kuormituksen tiedetään aiheuttavan pitkään kestävän verenkierron »hälytystilanteen» ja toimivan mahdollisesti jopa verenpainetaudin käynnistäjänä.
Referoitavassa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään syketaajuuden ja kuormituksen välisiä suhteita nuorilla miehillä heidän pelatessaan videopelejä, päässälaskun aikana ja polkupyöräkokeessa (100 W). Syketaajuus ja kaasujen vaihto mitattiin toistuvasti sekä levossa että eri kuormitusten aikana. Leposyketaajuus oli kaikissa tilanteissa 75/min ja hapenkulutus 250-300 ml/min. Syketaajuus lisääntyi molemmissa psyykkisissä kuormitustilanteissa tasolle 85/min, keskimääräistä eroa ei ollut kuormitustilanteiden välillä. Videopeli lisäsi enemmän kuin päässälaskutehtävä hapenkulutusta, hiilidioksidin tuottoa ja hengitystaajuutta. Kun koordinaatiston akseleiksi valittiin hapenkulutus ja syketaajuus, vasteen kuvaaja oli fyysisessä kuormituksessa lineaarinen
(r = 0.99 %). Molempien psyykkisten kuormitusten aikana hapenkulutustasoja vastaavat syketaajuudet olivat merkitsevästi suuremmat, jopa jo ennen lasku- tai videopelitehtäviä (kilpailujännitys!). Vasteet vaihtelivat yksilöllisesti, eivätkä ne riippuneet matemaattisten tehtävien tai videopelin tuloksesta. Hapenkulutuksen ja syketaajuuden riippuvuutta ei voitu siis ennakoida. Myöskään syketaajuuden kasvut kahdessa »henkisessä» tehtävässä eivät korreloineet keskenään.
Syketaajuuden kasvu ilman vastaavaa hapenkulutuksen kasvua on merkki hyperkineettisestä tilanteesta ja kuormittaa sydäntä ja verisuonia. Koululaiset eivät harjoita tuntikausia päässälaskua, ainakaan kilpailumielessä. Videopelejä pelataan tuntikausia, kilpailuhenkisesti ja epäterveellisessä ympäristössä. Ehkäpä laitteisiin tulisi liittää lääkintöhallituksen varoituslappu ja rajoittaa käyttö yli 16-vuotiaisiin?
ESKO LÄNSIMIES
J R TURNER, D CARROLL: Psychophysiology 22: 261-267, 1985
Perusfysiologiasta tuttu on metabolisen kuorman ja syketaajuuden lineaarinen suhde. Hapenottokyvyn epäsuora määritys perustuu tähän tietoon. Tuttua on myös syketaajuuden kasvu ennen fyysistä kuormitusta ja jännittävissä tilanteissa. Psyykkisen kuormituksen tiedetään aiheuttavan pitkään kestävän verenkierron »hälytystilanteen» ja toimivan mahdollisesti jopa verenpainetaudin käynnistäjänä.
Referoitavassa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään syketaajuuden ja kuormituksen välisiä suhteita nuorilla miehillä heidän pelatessaan videopelejä, päässälaskun aikana ja polkupyöräkokeessa (100 W). Syketaajuus ja kaasujen vaihto mitattiin toistuvasti sekä levossa että eri kuormitusten aikana. Leposyketaajuus oli kaikissa tilanteissa 75/min ja hapenkulutus 250-300 ml/min. Syketaajuus lisääntyi molemmissa psyykkisissä kuormitustilanteissa tasolle 85/min, keskimääräistä eroa ei ollut kuormitustilanteiden välillä. Videopeli lisäsi enemmän kuin päässälaskutehtävä hapenkulutusta, hiilidioksidin tuottoa ja hengitystaajuutta. Kun koordinaatiston akseleiksi valittiin hapenkulutus ja syketaajuus, vasteen kuvaaja oli fyysisessä kuormituksessa lineaarinen
(r = 0.99 %). Molempien psyykkisten kuormitusten aikana hapenkulutustasoja vastaavat syketaajuudet olivat merkitsevästi suuremmat, jopa jo ennen lasku- tai videopelitehtäviä (kilpailujännitys!). Vasteet vaihtelivat yksilöllisesti, eivätkä ne riippuneet matemaattisten tehtävien tai videopelin tuloksesta. Hapenkulutuksen ja syketaajuuden riippuvuutta ei voitu siis ennakoida. Myöskään syketaajuuden kasvut kahdessa »henkisessä» tehtävässä eivät korreloineet keskenään.
Syketaajuuden kasvu ilman vastaavaa hapenkulutuksen kasvua on merkki hyperkineettisestä tilanteesta ja kuormittaa sydäntä ja verisuonia. Koululaiset eivät harjoita tuntikausia päässälaskua, ainakaan kilpailumielessä. Videopelejä pelataan tuntikausia, kilpailuhenkisesti ja epäterveellisessä ympäristössä. Ehkäpä laitteisiin tulisi liittää lääkintöhallituksen varoituslappu ja rajoittaa käyttö yli 16-vuotiaisiin?
ESKO LÄNSIMIES