Artikkelit
Kuntoliikunnan vaikutuksen säilyminen harjoitustauon aikana
01.06.1986, Duodecim 102: 382-383
Tutkimusreferaatti
Kuntoliikunnan vaikutuksen säilyminen harjoitustauon aikana
C0YLE E F, MARTIN W H, BLOOMFIELD S A, ym.: J Appl Physiol 59: 853-859, 1985
Kuntoliikunnan äkillinen lopettaminen aiheuttaa hyvin nopeasti muutoksia sydämen pumppaustehossa ja aerobisessa suorituskyvyssä. Aineenvaihdunnan sopeutuminen harjoitteluun on hitaampaa, ja myös palautuminen harjoitustauon aikana on hidasta. Referoitavassa tutkimuksessa selvitettiin hyvin runsaasti kuntoilleiden metabolian, erityisesti anaerobisen aineenvaihdunnan, sopeutumista »laiskuuteen» kolme kuukautta kestävän harjoiitelemattomuusjakson aikana.
Seitsemän koehenkilöä oli harjoittanut hyvin raskasta kuntoliikuntaa keskimäärin kymmenen vuoden ajan. Tutkimusjakson aikana he eivät harjoittaneet mitään vapaaajan liikuntaa, ja heidän työnsä oli toimistotyyppistä. Suorituskyky määritettiin tutkimusjakson ai aikana useita kertoja sillä kuormitustasolla, joka oli juuri ja juuri maitohappokynnyksen alapuolella harjoittelun aikana. Verinäytteistä määritettiin glukoosi, glyseroli, laktaatti ja katekoliamiinit levossa ja kuormituksessa. Minuuttitilavuus määritettiin hiilidioksimenetelmän avulla. Lihasbiopsiasta määritettiin suuri joukko aineenvaihdunnan tehokkuutta ja laatua kuvaavia entsyymiaktiivisuuksia. Verrokkeina käytettiin kahdeksaa koehenkilöä, jotka eivät olleet harjoitelleet moneen vuoteen.
Vakiokuormitus (74 % harjoitteluajan maksimista) vaati yhä suuremman osan jäljellä olevasta maksimaalisesta suorituskyvystä,minuuttitilavuudesta, syketaajuudesta ja keuhkojen tuuletuksesta. Hengitysosamäärä tällä vakiokuormituksella kasvoi 0.93:sta tasan 1,O:aan. Vakiokuorman aikainen laktaatintuotto lisääntyi koko harjoittelemattomuusjakson ajan. Substraattien määrissä ja insuliinipitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia. Katekoliamiinien eritys vakiokuormituksen aikana oli lepovaiheen jälkeen selvästi runsaampaa kuin harjoittelun aikana. Laktaattikynnys hapenkulutustasona maksimista oli kuntoilijoilla 75-80 % harjoittelujakson ja lepojakson aikana, verrokeilla laktaattikynnys oli 62 % (p < 0.05). Aineenvaihdunnan entsyymipitoisuuksissa tapahtui huomattavia muutoksia kolmen kuukauden harjoittelutauon aikana. Mitokondriaaliset entsyymit vähenivät kahdessa kuukaudessa tasolle, joka oli vielä selvästi kuntoilemattomien verrokkien tasoa korkeammalla. Laktaattidehydrogenaasin pitoisuus suureni harjoittelutauon aikana, mutta pitoisuus oli selvästi pienempi kuin kuntoilemattomilla verrokeilla.
Kuntoilevien lihassolutyyppijakauma oli täysin normaali, lepojakson aikana IIa-tyypin solujen määrä väheni ja IIb-solujen enentyi. Tutkijoiden mukaan lihasten lisääntynyt kapillaaritiheys ja mitokondriaalisten entsyymien suurempi määrä on pitkäkestoisen aerobisen kuntoilun pysyvä seuraus, eikä ero kuntoilemattomiin verrattuna selity perinnöllisesti määräytyvän lihassolutyyppien jakauman perusteella. Jatkotutkimusten varaan jää sen selvittäminen, kuinka kauan tämä muuttunut tilanne säilyy tai milloin tähän sopeutumiseen pyrkiminen ei enää onnistu.
ESKO LÄNSIMIES
C0YLE E F, MARTIN W H, BLOOMFIELD S A, ym.: J Appl Physiol 59: 853-859, 1985
Kuntoliikunnan äkillinen lopettaminen aiheuttaa hyvin nopeasti muutoksia sydämen pumppaustehossa ja aerobisessa suorituskyvyssä. Aineenvaihdunnan sopeutuminen harjoitteluun on hitaampaa, ja myös palautuminen harjoitustauon aikana on hidasta. Referoitavassa tutkimuksessa selvitettiin hyvin runsaasti kuntoilleiden metabolian, erityisesti anaerobisen aineenvaihdunnan, sopeutumista »laiskuuteen» kolme kuukautta kestävän harjoiitelemattomuusjakson aikana.
Seitsemän koehenkilöä oli harjoittanut hyvin raskasta kuntoliikuntaa keskimäärin kymmenen vuoden ajan. Tutkimusjakson aikana he eivät harjoittaneet mitään vapaaajan liikuntaa, ja heidän työnsä oli toimistotyyppistä. Suorituskyky määritettiin tutkimusjakson ai aikana useita kertoja sillä kuormitustasolla, joka oli juuri ja juuri maitohappokynnyksen alapuolella harjoittelun aikana. Verinäytteistä määritettiin glukoosi, glyseroli, laktaatti ja katekoliamiinit levossa ja kuormituksessa. Minuuttitilavuus määritettiin hiilidioksimenetelmän avulla. Lihasbiopsiasta määritettiin suuri joukko aineenvaihdunnan tehokkuutta ja laatua kuvaavia entsyymiaktiivisuuksia. Verrokkeina käytettiin kahdeksaa koehenkilöä, jotka eivät olleet harjoitelleet moneen vuoteen.
Vakiokuormitus (74 % harjoitteluajan maksimista) vaati yhä suuremman osan jäljellä olevasta maksimaalisesta suorituskyvystä,minuuttitilavuudesta, syketaajuudesta ja keuhkojen tuuletuksesta. Hengitysosamäärä tällä vakiokuormituksella kasvoi 0.93:sta tasan 1,O:aan. Vakiokuorman aikainen laktaatintuotto lisääntyi koko harjoittelemattomuusjakson ajan. Substraattien määrissä ja insuliinipitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia. Katekoliamiinien eritys vakiokuormituksen aikana oli lepovaiheen jälkeen selvästi runsaampaa kuin harjoittelun aikana. Laktaattikynnys hapenkulutustasona maksimista oli kuntoilijoilla 75-80 % harjoittelujakson ja lepojakson aikana, verrokeilla laktaattikynnys oli 62 % (p < 0.05). Aineenvaihdunnan entsyymipitoisuuksissa tapahtui huomattavia muutoksia kolmen kuukauden harjoittelutauon aikana. Mitokondriaaliset entsyymit vähenivät kahdessa kuukaudessa tasolle, joka oli vielä selvästi kuntoilemattomien verrokkien tasoa korkeammalla. Laktaattidehydrogenaasin pitoisuus suureni harjoittelutauon aikana, mutta pitoisuus oli selvästi pienempi kuin kuntoilemattomilla verrokeilla.
Kuntoilevien lihassolutyyppijakauma oli täysin normaali, lepojakson aikana IIa-tyypin solujen määrä väheni ja IIb-solujen enentyi. Tutkijoiden mukaan lihasten lisääntynyt kapillaaritiheys ja mitokondriaalisten entsyymien suurempi määrä on pitkäkestoisen aerobisen kuntoilun pysyvä seuraus, eikä ero kuntoilemattomiin verrattuna selity perinnöllisesti määräytyvän lihassolutyyppien jakauman perusteella. Jatkotutkimusten varaan jää sen selvittäminen, kuinka kauan tämä muuttunut tilanne säilyy tai milloin tähän sopeutumiseen pyrkiminen ei enää onnistu.
ESKO LÄNSIMIES