Artikkelit
Miksi tuontihedelmät ovat halpoja?
04.03.1988, Savon Sanomat
Selvitys monikansallisen agribisneksen ja kuljetuksen vaaroista, vertailu suomalaiseen ravinnontuottajaan
Miksi tuontihedelmät ovat halpoja?
Terveelliseen ruokavalioon pyrkivä kuluttaja on ymmällään valintamyymälän vihannespöydän ääressä, kun kotimainen peruna maksaa 10 mk/kg ja maapallon toiselta puolen tuotu hedelmä maksaa 5 mk/kilo. Miksi tuontivihannekset ja hedelmät ovat niin halpoja?
Ulkomailla hedelmien tuotanto on monikansallisten jättiyritysten hallussa. "Banaanitasavallan" hallitus on usein tuon yrityksen lahjoma nukkehallitus, jolloin maasta ei makseta maan arvon mukaista hintaa. Yritys ei myöskään ole yhdessä paikassa pitkiä aikoja, joten sen ei tarvitse välittää ravinnon tuottamisen jatkumisesta. Se voi myrkyin ja keinolannoittein piiskata maa-alasta kaiken irti. Jättiyritykset eivät yleensä maksa rnyöskään mitään veroja.
Maatyölä.iset ovat keikkatyöläisiä, jotka saavat esimerkiksi satokautena urakkapalkkaa, muuna aikana ei mitään. Jättiyritys ei huolehdi myöskään työterveyshuollosta, eläkevakuutuksista, perheen hyvinvoinnista tms.
Ulkomaisen tuontihedelmän hukkaprosentti on yleensä pieni, koska hedelmät on joko myrkyin tai säteilyttämällä käsitelty ennen kuljetusta.
Kun hedelmät laivataan Suomeen, on kuljettajana yleensä Panaman tai muun vastaavan maan lipun alla purjehtiva alus.
Varustamo ei maksa miehistölle kunnollisia palkkoja eikä muita kuluja eikä vastaa koulutuksesta, työterveydestä tms. Huonokuntoiset alukset ovat vaarallisia ja niistä heitetään pilssiöljyt mereen jne. Kaikilla keinoin säästetään kustannuksia, ympäristön ja työntekijöiden kustannuksella.
Kun edellä esitettyä verrataan suomalaiseen ravinnontuottajaan, on kaikkien luottelemieni kustannuserien kohdalla tilanne päinvastainen. Suomalainen maanviljelijä elää omalla maallaan, huolehtii siitä hyvin ajatellen tulevien sukupolvien edellytyksiä. Hän maksaa veroissaan omansa ja perheensä terveydenhuollon ja koulutuksen kulut, eläkkeet yms. Suomalaista ruokaa ei käsitellä myrkyin eikä säteilytetä, siksi esiintyy esimerkiksi perunoissa hukkaprosenttia, joka kauppiaan on otettava hinnoittelussa huomioon.
Jokainen kuluttaja joutuu vihannes- ja hedelmätiskin ääressä tekemään päätöksen: haluaako hän tukea monikansallisten jättiyritysten harjoittamaa riistoa vai tukea kotimaista tuottajaa. Jokainen ostettu "halpa" hedelmä on samaa, kuin riistäisi kehitysmaan lapselta ruokapalan suusta!
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio
Terveelliseen ruokavalioon pyrkivä kuluttaja on ymmällään valintamyymälän vihannespöydän ääressä, kun kotimainen peruna maksaa 10 mk/kg ja maapallon toiselta puolen tuotu hedelmä maksaa 5 mk/kilo. Miksi tuontivihannekset ja hedelmät ovat niin halpoja?
Ulkomailla hedelmien tuotanto on monikansallisten jättiyritysten hallussa. "Banaanitasavallan" hallitus on usein tuon yrityksen lahjoma nukkehallitus, jolloin maasta ei makseta maan arvon mukaista hintaa. Yritys ei myöskään ole yhdessä paikassa pitkiä aikoja, joten sen ei tarvitse välittää ravinnon tuottamisen jatkumisesta. Se voi myrkyin ja keinolannoittein piiskata maa-alasta kaiken irti. Jättiyritykset eivät yleensä maksa rnyöskään mitään veroja.
Maatyölä.iset ovat keikkatyöläisiä, jotka saavat esimerkiksi satokautena urakkapalkkaa, muuna aikana ei mitään. Jättiyritys ei huolehdi myöskään työterveyshuollosta, eläkevakuutuksista, perheen hyvinvoinnista tms.
Ulkomaisen tuontihedelmän hukkaprosentti on yleensä pieni, koska hedelmät on joko myrkyin tai säteilyttämällä käsitelty ennen kuljetusta.
Kun hedelmät laivataan Suomeen, on kuljettajana yleensä Panaman tai muun vastaavan maan lipun alla purjehtiva alus.
Varustamo ei maksa miehistölle kunnollisia palkkoja eikä muita kuluja eikä vastaa koulutuksesta, työterveydestä tms. Huonokuntoiset alukset ovat vaarallisia ja niistä heitetään pilssiöljyt mereen jne. Kaikilla keinoin säästetään kustannuksia, ympäristön ja työntekijöiden kustannuksella.
Kun edellä esitettyä verrataan suomalaiseen ravinnontuottajaan, on kaikkien luottelemieni kustannuserien kohdalla tilanne päinvastainen. Suomalainen maanviljelijä elää omalla maallaan, huolehtii siitä hyvin ajatellen tulevien sukupolvien edellytyksiä. Hän maksaa veroissaan omansa ja perheensä terveydenhuollon ja koulutuksen kulut, eläkkeet yms. Suomalaista ruokaa ei käsitellä myrkyin eikä säteilytetä, siksi esiintyy esimerkiksi perunoissa hukkaprosenttia, joka kauppiaan on otettava hinnoittelussa huomioon.
Jokainen kuluttaja joutuu vihannes- ja hedelmätiskin ääressä tekemään päätöksen: haluaako hän tukea monikansallisten jättiyritysten harjoittamaa riistoa vai tukea kotimaista tuottajaa. Jokainen ostettu "halpa" hedelmä on samaa, kuin riistäisi kehitysmaan lapselta ruokapalan suusta!
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio