Artikkelit

Kandelehel
Karjala on laulumaa, mutta toisessa polvessa alkaa karjalaisten kansanlaulujen tunteminen kadota. Näin ei saisi tapahtua. Saadakseni osakuntalaisissa heräämään kiinnostuksen karjalaista lauluaarteisto kohtaan, olen kääntynyt musiikinopettaja Vilho Ryyminin puoleen ja pyytänyt häntä kertomaan karjalaisista kansanlöauluista. Vilho Ryymin tunnetaan maamme ehkä parhaana karjalaisten kansanlaulujen tulkitsijana ja tuntijana, joka itsekin on kerännyt huomattavan määrän kansanlauluja. "Laulu eli Karjalan mailla vuosisatoja ennen meidän aikaamme. Luultavasti laulutaito on peräisin jo niiltä ajoilta, jolloin karjalainen väestö asutti Karjalan. Suomen muun väestön tietouteen se tuli vasta 1800-luvulla, jolloin runonlauluja ja muuta kansantietoutta alettiin ottaa talteen tutkimusmielessä. Kauan ennen näitä aikoja kuitenkin kansa savupirteissään tulkitsi tunteensa sävelin. Aluksi se oli puolittain puhuttua laulua, sillä laulujen melodiat olivat vähän liikkuvia. Sanat sitä vastoin jo ilman säveltäkin olivat kuin musiikkia alkusointuineen jne. Sävelen liikkuma-ala oli tavallisesti vain neljä tai viisi säveltä. Harvat vanhemmat sävelmät ulottuivat oktaaviin tai sitä laajemmalle. Samoilla sävelkuvioilla voitiin laulaa hyvinkin monta eri laulua."
Miksi kalevalaiset sävelmät ovat mniin vähän liikuvia?
"Syynä lienee kansan suuri kiintymysuskontoon. Ortodoksinen kirkkolaulu resitatiiveinen on varmaan ollut esikuvana myös runonlaulannassa. Useimmat tietoomme tulleet runolaulajat kuuluivat ortodoksiseen kirkkoon ja olivat hartaita kristittyjä."
"Protestanttien väkivaltaisesta käännytystyöstä karjalassa johtui, että tuhansiin nouseva karjalainen väestö jätti kotikontunsa ja siirtyi Venäjälle, jossa sai vapaasti harrastaa omaa uskoansa totutuin menoin. Tilalle Karjalaan tuli Suomesta savolaisia ja hämäläisiä, jotka joutuivat kosketuksiin alkuperäisen karjalasien heimon kanssa ja karjalaisstuivat. Tämä väestön vapaaehtoinen siirtyminen vaikutti myös kansanmusiikkiin. Lännestä tuli melodisia lauluja ja rytmillisempi laulutapa. Näin muodostui uusi laululaji, kansanlaulut ja balladit."
Tehän olette ennenkaikkea rajakarjalaisen kansanlaulun tulkitsija. Mitä voisitte kertoa näistä?
"Rajakarjalaisissa lauluissa on paljon sellaista, mitä ei tapaa muun Suomen kansalauluissa. Paljon on tosin samaakin, mutta tarkastelen nyt erikoisuuksia.
Laulut on syytä ryhmitellä niiden laadun mukaan. Ensimmäisenä tulevat kysymykseen Karjalalle ominaisimmat: itkuvirret ja kalevalaiset virsilaulut. Itkuvirrethän ovat melodialtaan sellaisia, ettei niitä aitoina voi esittää muuten kuin itkien. Virsilaulut taas ovat jo melodisempia, mutta enemmän kuitenkin puhuttuakuin laulettua laulua. Itkuvirsiä laulettiin hautajaisissa ja häissä.
Häissä luonnollisesti myös iloitaan. Kun virallsiet seremoniat ovaat ohi, alka kiza. Tanssit olivat kuitenkin sellaisia, joita nykyajan ihmiset nåemme ja esitämme kansantanhuina. Myöskin kosiomatkoilla oli omat laulunsa.
Suurin osa lauluista käsittelee lemmenasioita, kuten kansanlaulut yleensä. Rakastunut ihminen tulee tulee runolliseksi, varsinkin onnettomastirakastunut tai hyljätty.
On myös eräänlaisia ulkopuolisen tarkkailijan lauluja. Näistä tunnetuin lienee Tsiganaizet (mustalaiset). Laulussa jokaiseen säkeistöön kuuluu refrengi ja tällaisia refrengilauluja on karjalaisten laulujen joukossa useita.
Erikoisen lauluryhmä muodostavat ns laulelmasarjat eli tsastuskat. Ne ovat lähinnä suomalaisiin rekilauluihin verrattavia, joissa aina luonnosta otettu esikuva tarkoittaa ihmisen elämää."

Olen joutunut tekemään tämän kirjoituksen lyhennellen laajasta aineistosta, jonka musiikinopettaja Ryymin hyväntahtoisesti antoi käytettäväkseni. Kiitän häntä tästä huomaavaisuudesta.
Esko Länsimies