Artikkelit
Ravinnon ja sydänkuolleisuuden yhteydet
07.08.1988, Savon Sanomat
OECD:n selvityksen kommentointia. Nälkä on terveyttä, yltäkylläisyys sairautta
Ravinnon ja sydänkuolleisuuden yhteydet
Kuuma kesä toi kuuman keskustelun maitorasvojen ja sepelvaltimotaudin välisestä yhteydestä. Säiden jäähdyttyä voi keskustelua jatkaa, viileästi.
Aivan tuoreessa OECD:n selvityksessä verrataan vuoden 1983 sydänkuolleisuustilastoa ja koko ravintoamme. Analyysit tehtiin kaikkien 21 maan tilastoista sekä erikseen vielä neljää korkean sydänkuolleisuuden (Suomi, Ruotsi, Irlanti ja Englanti) ja neljää matalan sydänkuolleisuuden (Japani, Espanja, Portugali ja Ranska) maata verraten.
Selvin ja voimakkain yhteys oli kauran käytön ja sydänkuolleisuuden välillä. Korrelaatiokerroin oli 91 % (0.91). Lähes yhtä vahva yhteys vallitsi sepelvaltimokuolleisuuden ja maitotuotteiden (paitsi juusto ja maitopulveri), sokerin ja oluen kulutuksen välillä. Eräiden vihannesten, juuresten ja hedelmien sekä kalan, kasviöljyjen ja viinin kulutuksen ja sydänkuolemien välillä vallitsi käänteinen riippuvuus. Kun useampia ruoka-aineita ryhmiteltiin ja otettiin myös ravinnon käytön kesto mukaan, yhteydet vain voimistuivat. Kauran ja maitotuotteiden käytön yhdistäminen antaa 94 %:n korrelaation miesten svdänkuolleisuuden kanssa. Kaurapuuro, maito, voisilmä ja sokeri ei taidakaan olla niin terveellistä kuin Markus-setä väitti!
Tilastollinen yhteys ei kuitenkaan ole syy-yhteys. Lisäksi on muistettava, että vaikka jokin ravintoaine on epäsuotuisassa suhteessa yhteen kuolinsyyhyn se voi olla samalla suotuisassa suhteessa johonkin toiseen kuolinsyyhyn. Esimerkiksi kalan käyttö näyttää suojelevan sydänkuolemalta, mutta altistavan aivohalvaukselle.
Ihminen on mitä hän syö ja kuolemaansa ei voi kukaan estää. Ruokapöydässä tekemillään valinnoilla ihminen voi vaikuttaa siihen, mikä on hänen kuolinsyynsä ja miten hyvä elämä hänellä on. Tärkeintä on istua ruokapöytään mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman lyhyeksi aikaa. Nälkä on terveyttä ja yltäkylläisyys on sairautta.
ESKO LÄNSIMIES
ylilääkäri, Kuopio
Kuuma kesä toi kuuman keskustelun maitorasvojen ja sepelvaltimotaudin välisestä yhteydestä. Säiden jäähdyttyä voi keskustelua jatkaa, viileästi.
Aivan tuoreessa OECD:n selvityksessä verrataan vuoden 1983 sydänkuolleisuustilastoa ja koko ravintoamme. Analyysit tehtiin kaikkien 21 maan tilastoista sekä erikseen vielä neljää korkean sydänkuolleisuuden (Suomi, Ruotsi, Irlanti ja Englanti) ja neljää matalan sydänkuolleisuuden (Japani, Espanja, Portugali ja Ranska) maata verraten.
Selvin ja voimakkain yhteys oli kauran käytön ja sydänkuolleisuuden välillä. Korrelaatiokerroin oli 91 % (0.91). Lähes yhtä vahva yhteys vallitsi sepelvaltimokuolleisuuden ja maitotuotteiden (paitsi juusto ja maitopulveri), sokerin ja oluen kulutuksen välillä. Eräiden vihannesten, juuresten ja hedelmien sekä kalan, kasviöljyjen ja viinin kulutuksen ja sydänkuolemien välillä vallitsi käänteinen riippuvuus. Kun useampia ruoka-aineita ryhmiteltiin ja otettiin myös ravinnon käytön kesto mukaan, yhteydet vain voimistuivat. Kauran ja maitotuotteiden käytön yhdistäminen antaa 94 %:n korrelaation miesten svdänkuolleisuuden kanssa. Kaurapuuro, maito, voisilmä ja sokeri ei taidakaan olla niin terveellistä kuin Markus-setä väitti!
Tilastollinen yhteys ei kuitenkaan ole syy-yhteys. Lisäksi on muistettava, että vaikka jokin ravintoaine on epäsuotuisassa suhteessa yhteen kuolinsyyhyn se voi olla samalla suotuisassa suhteessa johonkin toiseen kuolinsyyhyn. Esimerkiksi kalan käyttö näyttää suojelevan sydänkuolemalta, mutta altistavan aivohalvaukselle.
Ihminen on mitä hän syö ja kuolemaansa ei voi kukaan estää. Ruokapöydässä tekemillään valinnoilla ihminen voi vaikuttaa siihen, mikä on hänen kuolinsyynsä ja miten hyvä elämä hänellä on. Tärkeintä on istua ruokapöytään mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman lyhyeksi aikaa. Nälkä on terveyttä ja yltäkylläisyys on sairautta.
ESKO LÄNSIMIES
ylilääkäri, Kuopio