Artikkelit
Vanhusten hoidon uusjako
18.10.1988, Savon Sanomat
Teksti vanhustenhoidosta ilmestyi päivä vaalien jälkeen
Vanhusten hoidon uusjako
Ihmisen mielenterveyden ja terveyden yleensäkin välttämättömänä ehtona on toimiva ihmissuhdeverkosto. Yksinäisyys ja itsensä merkityksettömäksi kokeminen on todettu tärkeäksi sairauksien vaaratekijäksi. Toimiva ihmissuhdeverkosto muodostuu perheestä, omaisista, naapureista, työtovereista, harrastusystävistä jne. Kun vanhus temmataan omasta elinpiiristään suureen laitokseen hoidettavaksi häneltä rikkoutuu hänen rakentamansa ihmissuhdeverkosto, hän on kuin kala kuivalla maalla!
Siksi vanhustemme hoito tulee ratkaista pienten, lähelle vanhuksen omaa elinpiiriä järjestettävien yksiköiden avulla. Jokaisella kylällä on oltava oma vanhustentalonsa, joka olisi yhdessä koulun kanssa samaa ravinto- ja kiinteistöhuoltoa käyttävä. Kylien ihmisille tulisi työpaikkoja ja lapset pääsisivät koulun jälkeen isovanhempiensa turviin. Myös vielä kotona asuvat vanhukset saisivat apua, jos sitä tilapäisesti tarvitaan esim. omaisten lomamatkan tms. syyn vuoksi.
Omaan elinympäristöönsä sijoittunut vanhus osallistuisi takuulla laitosvanhusta aktiivisemmin liikuntaan, harrastustoimintaan jne., koska kaikki olisi tuttua ja turvallista.
Tätä hajautettua vanhusten hoitoa on kokeiltu muualla masssamme ja se on hyväksi havaittu. Kuopiossakin on ajateltava vanhusten hoito uudella tavalla eikä sitouduttava valtaviin investointeihin. Suurten laitosten aika on ohi. Mitä suurempi laitos, sitä enempi voimavaroja tuhraantuu systeemiin ja yhä vähemmän jää itse toiminnan kohteeseen, vanhukseen.
ESKO LÄNSIMIES
ylilääkäri, Kuopio