Artikkelit

Sotastressin ja sepelvaltimotaudin välinen yhteys

Talvisodan alkamisen muistoissa on mielenkiintoista tarkastella veteraanien elämänkaarta myös heidän terveytensä kannalta. Yhden uuden näkökulman tuo tuore tutkimus Libanonista (Amer J Epidem., lokakuu 1989).

Työssä tutkittiin joukko Libanonin asukkaita sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen avulla. Ne, joilla todettiin merkittävä sepelvaltimoiden ahtauma, olivat altistuneet sotastressille enempi, joilla ahtaumaa ei todettu.

Taistelutehtäviin osallistuneilla oli sepelvaltimotaudin esiintyvyys 3-5-kertainen. Johtopäätökset ovat tilastollisesti luotettavat, taistelun ja sotatilanteen aiheuttama stressi on merkittävä itsenäinen vaaratekijä sepelvaltimotaudin ilmaantumiselle.

Omat rintamamiehemme, erityisesti ehkä kaukopartiotoimintaan osallistuneet ja raskaimmin painostettujen rintamaosuuksien taistelijat saivat varmasti vamman sydämeensä. Kun siihen yhdistetään sotakorvauksien maksamisen ja jälleenrakentamisen aiheuttama kuorma ja kotiseudusta luopumisen vaatima surutyö, on selvää, että sepelvaltimosairauden ja kuolleisuuden määrä on ollut suuri vuosina 1910-1925 syntyneiden miesten joukossa. Oma isäni ja hänen monet työtoverinsa ovat esimerkkinä näistä miehistä, joiden sydän sai korjaamattoman arven Karjalan korvissa.

Meidän nuorempien velvollisuus on, paitsi sotavuosien aikana ja niiden jälkeisinä vuosina työtään tehneiden kunnioittaminen, myös ja ennen kaikkea työskennellä rauhan puolesta. Sodan vastustaminen kuuluu jokaisen terveyden- ja sairaanhoidon parissa työtään tekevän velvollisuuksiin.

ESKO LÄNSIMIES
Kuopio