Artikkelit
Arkijärkeä erikoistumisintoiluun
01.03.2002, Suomen Lääkärilehti, 57: 798, 2002
Erikoislääkäripula on hoidettava ennen kuin edistetään superspesialisoitumista, ammattiliitto palkkaneuvottelijana ja pätevyyksien myöntäjän.
Erikoislääkäripula on hoidettava ennen kuin edistetään superspesialisoitumista, ammattiliitto palkkaneuvottelijana ja pätevyyksien myöntäjän.
Arkijärkeä erikoistumis-intoiluun!
Vasta muutaman vuoden ajan voimassa ollutta erikoislääkäreiden koulutustapaa pyritään murentamaan monelta suunnalta. Jotkut haluavat takaisin vähintään kaikki lopetetut "suppeat" (super)spesialiteetit. Lääkäriliitto ja erikoislääkäriyhdistykset esittävät erityispätevyyksiä mitä erikoisimpiin osaamisalueisiin.
Onko unohtunut - vai eikö haluta nähdä - koko palvelujärjestelmämme uskottavuuden suurinta ongelmaa? Työikäisiä erikoislääkäreitä ei muutaman vuoden kuluttua ole riittävästi. Jonkun pitää pystyä puhaltamaan pilliin tämä yhä pienempiin tieto- ja osaamiskenttiin pyrkiminen. Ainakin 10 vuoden ajan kaikki koulutuskapasiteetti on varattava vain perus-erikoislääkäreiden tuottamiseen. Kaksois-kolmois- ja superspesialisoitumiset on jäädytettävä tuoksi ajaksi. Vasta sitten, kun koko maamme erikoislääkäritarve on tyydytetty, voidaan avata tämä diversifioitumis-keskustelu. Tänä aikana mikään ei estä erikoistuvia ja erikoistuneita lääkäreitä kehittämästä itseään omalla alallaan.
Tärkeä - ja jostain syystä tunnistamaton - ongelma on Lääkäriliiton jäsenilleen myöntämä erityispätevyys. Lääkäriliiton koulutuspäällikkö on todennut, että tätä pätevyyttä käytetään neuvoteltaessa palkasta. Tilanne on mielestäni ihmisoikeussopimusten vastainen: ammattiyhdistykseen (Lääkäriliitto) kuuluminen on vapaaehtoista, mutta sama liitto myöntää pätevyyksiä, joiden omaamista se käyttää työnantajan kanssa käytävien palkkaneuvottelujen perusteena.
Olemmeko tohtorikoulutusohjelmien innossa heilahtaneet toiseen äärilaitaan? Joillakin kursseilla jo yli puolet opiskelijoista ovat väitöskirjatyössä. Jos yhä pienenevistä ikäluokista joudutaan kouluttamaan tutkijalääkärit, erikoislääkärit ja perusterveydenhuollon lääkärit, niin edessä on varmasti koko terveydenhuollon henkilöstö- ja koulutusrakenteen uudelleen ajattelun paikka. Ehkäpä kauan sitten liikennevalistusohjelmassa pienen tytön toive tulla aikuisena lääkärihoitajaksi tuleekin toteutumaan?
Arkijärkeä erikoistumis-intoiluun!
Vasta muutaman vuoden ajan voimassa ollutta erikoislääkäreiden koulutustapaa pyritään murentamaan monelta suunnalta. Jotkut haluavat takaisin vähintään kaikki lopetetut "suppeat" (super)spesialiteetit. Lääkäriliitto ja erikoislääkäriyhdistykset esittävät erityispätevyyksiä mitä erikoisimpiin osaamisalueisiin.
Onko unohtunut - vai eikö haluta nähdä - koko palvelujärjestelmämme uskottavuuden suurinta ongelmaa? Työikäisiä erikoislääkäreitä ei muutaman vuoden kuluttua ole riittävästi. Jonkun pitää pystyä puhaltamaan pilliin tämä yhä pienempiin tieto- ja osaamiskenttiin pyrkiminen. Ainakin 10 vuoden ajan kaikki koulutuskapasiteetti on varattava vain perus-erikoislääkäreiden tuottamiseen. Kaksois-kolmois- ja superspesialisoitumiset on jäädytettävä tuoksi ajaksi. Vasta sitten, kun koko maamme erikoislääkäritarve on tyydytetty, voidaan avata tämä diversifioitumis-keskustelu. Tänä aikana mikään ei estä erikoistuvia ja erikoistuneita lääkäreitä kehittämästä itseään omalla alallaan.
Tärkeä - ja jostain syystä tunnistamaton - ongelma on Lääkäriliiton jäsenilleen myöntämä erityispätevyys. Lääkäriliiton koulutuspäällikkö on todennut, että tätä pätevyyttä käytetään neuvoteltaessa palkasta. Tilanne on mielestäni ihmisoikeussopimusten vastainen: ammattiyhdistykseen (Lääkäriliitto) kuuluminen on vapaaehtoista, mutta sama liitto myöntää pätevyyksiä, joiden omaamista se käyttää työnantajan kanssa käytävien palkkaneuvottelujen perusteena.
Olemmeko tohtorikoulutusohjelmien innossa heilahtaneet toiseen äärilaitaan? Joillakin kursseilla jo yli puolet opiskelijoista ovat väitöskirjatyössä. Jos yhä pienenevistä ikäluokista joudutaan kouluttamaan tutkijalääkärit, erikoislääkärit ja perusterveydenhuollon lääkärit, niin edessä on varmasti koko terveydenhuollon henkilöstö- ja koulutusrakenteen uudelleen ajattelun paikka. Ehkäpä kauan sitten liikennevalistusohjelmassa pienen tytön toive tulla aikuisena lääkärihoitajaksi tuleekin toteutumaan?